Kun katselen kirpputoreilta retrokankaita ja verhoja, katson ensimmäiseksi onko sivuun painettu jotain tietoa suunnittelijasta tai kankaan valmistajasta. On niin paljon mukavampaa kun tietää "kenen" kangas on.
Näissä värikkäissä palloverhoissa (2kpl maksoi 4e) luki Aini Vaari, ja lähdin etsimään hänestä tietoa.
Aini Vaari suunnitteli Finlaysonille 1951-74, jonka jälkeen jatkoi freelancerina ja suunnitteli mm. Tampellalle 1975-1986 ja E Helenius Oylle 1978-83.
Monet suunnittelijat tekivätkin töitä freelancerpohjalta ja siten antoivat työpanoksensa usealle suurelle tekstiilitehtaalle.
Ja selatessani nettiä sain tietooni, että on olemassa kirja painokankaista Kretongista printttiin.
Meninkin sitten kipinkapin kirjastoon sen lainaamaan.
"Kiehtova matka suomalaisen painokankaan historiaan.
Kirja esittelee teollisen painokankaan vaiheet, suunnittelijat, tehtaat ja aikansa hittituotteet vuosilta 1861-2007.
Monet kirjan sivuilta löytyvät kuosit, värit, tyylit ja ilmiöt herättävät nostalgisia muistoja. Mukana ovat myös 2000-luvun alun uudet suunnittelijat, painotekniikat ja trendi-ilmiöt.
Painokangas on ehkä suositumpi kuin koskaan.
Vanhat painetut kankaat ovat arvostettuja keräilykohteita ja monia vanhoja kuoseja on otettu uudelleen tuotantoon.
Samaan aikaan suomalaisen suunnittelun vahva traditio jatkuu ja uudistuu nuorten taiteilijoiden kankaissa."
Tästä Finlaysonin lastenkankaasta onkin ollut puhetta esim. Mian blogissa, kun se siinä yhdessä 70-luvun valokuvassa upeasti taustalla on.
Takin tekokunnia menee Tialle, pidetty (ja ihailtu) kesätakki on, menee vielä ensi kesänäkin. Lastenkankaista ei tämä kuosi ole ihan suosikkini, pidän enemmän selkeämmästä, suurempikuvioisesta kuten puput.
Kirjassa oli juttua kuvioiduista Tampellan pellavapyyhkeistä, olivat suosittuja 60-luvulla, minulta löytyykin kaapista kirjassa oleva Aune Laukkasen Kalapyyhe. Kirppislöytö tämäkin vuosien takaa.
Varmaan kallein kirppiskangas minkä olen ostanut, peräti 10e, mutta oli sellainen must have- tapaus. On kunnoltaan kuin uusi.
Kangas "Voikukka" on E Helenius Oy:lle suunnitellut Anneli Airikka-Lammi.
9 kommenttia:
Tuo laivakangas ja sen taustat kiinnostaa minuakin. Ostin toissavuonna kaksi tuollaista verhoa (olivat seurakunnan kirpparilla 3e yhteensä niin oli ihan pakko vaikkei käyttöä niille olekkaan vielä löytynyt :) ) ihan käyttämättömän oloiset ja värit ovat siinä vihreä-ruskea-valkoinen-oranssi. Pitääkin kaivaa ne varastosta ja tonkia vähän jos vaikka käänteen takaa löytyisi jotain tietoa..
Mä tykkään tuosta lasten kirahvikankaasta. Sitä on pala muistona lapsuudesta mun lasten keinutuolin pehmusteessa.
Iikk..! Sydän hyppäsi kurkkuun, kun näin tuon laivakankaan. Meillä oli kotona tuollaista, kun olin ihan pieni tyttönen. Matonkuteiksi varmaankin joutunut joskus.
Tykkään valtavasti kaikista painokankaista joissa on reilunkokoiset kuviot. Tuon kirjan käyn joskus lainaamassa. Mielenkiintoiselta vaikuttaa.
Takkikangas on niin lempparini. =) Tuo kirja vaikuttaa kivalta. Täytyykin käydä kirjastossa kurkkaamassa...
Voi miten kauniita kankaita!, juuri tuo kirahvikangas on eniten mieleen. Siinä on vaan se jokin. :)
Åh, jag älskar alla dess mönster!
Vilken fin bok, undra om den finns på svenska?
Painokankaat on kivointa. Ja joskus kirpputorilöytöihin tulee sijoittaa 10 euroakin jos ostos on mieluinen, ja jota on halunnut kauan.:)
Sannasilta löytyy takkeja tuossa laivakuosissa ;) Jos jotakuta kiinnostaa. Itse miettinyt tilaamista, mutta katsotaan nyt saanko aikaiseksi itse tehdä takkia pojalle. Kaunis kangas.
http://www.sannas.fi/epages/GPL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/05032008-38045/Products/005-2/SubProducts/005-2-0002
Kirahvikangasta itselläkin muutamaa väriä, mutten ole raaskinnut ottaa käyttöön vielä.
Tuo kirahvikangas on ihanaa! Mistähän sellaista bongaisi. Täälläpäin ei tunnu olevan enää kirppareita, mistä löytäisi mitään aitoa retroa. Kaikki on menneet jo.
Meillä on lähes samanlaista laivakangasta lastenhuoneen verhoina. En tiedä onko retroa vai mistä on peräisin. Anoppi toi ne jossain vaiheessa.
Lähetä kommentti