"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

5. toukokuuta 2009

Hääpäivänään, jos milloinkaan, nuori nainen haluaa olla kaunis



Millaiset morsiuspuvut teidän äideillänne oli -60 -ja 70- luvuilla ?

Sen ajan kuvia kun katsoo huntu oli muodissa, se saattoi olla pitkä tai olkapäille ulottuva.
Tai hunnun asemasta morsiuspuvussa saattoi olla huppu (tädilläni oli sellainen puku ja valokuvissa näyttää todella kivalta, erikoiselta.)
Puku oli yksinkertainen, puhdaslinjainen, eleetön muodoltaan, täysvalkoinen rimpsuton, helma sen ajan tyyliin jopa mini tai sääreen tai nilkkaan. Avonaisten kaula-aukkojen tai hihattomien pukujen aika ei ollut vielä.
Puvussa saattoi olla lyhyet puhvihihat ja ylösnostettu vyötärö ja kukka-aiheisia kirjontoja. Kankaana esim. pitsimäinen crimplene tai silkkikangas.



Muotia oli myös se että käytiin vihillä tavallisissa vaatteissa ja maistraatissa.

Avioliitto solmittiin melko varhain nykymittapuun mukaan, n. 23v iässä, monet asuivat appivanhempien kanssa samassa taloudessa ahtaasti ja heillä oli hyvin vähän rahaa.

Tuolloin vielä jonkinverran morsiuspuvut uusiokäytettiin, eli niistä saatettiin muokkaamalla tehdä juhlapukuja tai vaikkapa lapselle kastemekko.
Meidän suvussa pikkusisko sai isosiskon hääpuvusta rippipuvun. Silloin valkoiset rippipuvut oli kaikilla omasta takaa eikä ollut messussa päällä niitä alboja mitä nykyään.







Muotisorja 1968






Vihkipuvun saattoi tilata postimyynnin kauttakin,
tässä Anttilan malli vuodelta 1969.
Kangas on nailonpitsiä, puvussa empireleikkaus.
Takkimainen osa kiinnittyy sivusaumoihin,
irroitettavassa hupussa painonappikiinnitys. Hinta 88mk.




Äitini morsiuspuku 60-luvun puolivaiheilta on tallessa,
lapsena sillä ensin salaa leikittiinkin,
myöhemmin jo
luvan kanssa, varsinkin huntu oli jotain niin ihanaa,
kuin prinsessalla.

Puku on kotelomekko (oikealla käyttäjällään oli aivan vartalonmyötäinen, tiukka), kangas kukkapitsiä, kaksinkertainen nylontyllihuntu.
(Mallina blogisti ehkä 12 vuotiaana.)



Kuvat: Kotiliesi- lehdet 1968 ja 1971 , Muotisorja.

8 kommenttia:

Sande kirjoitti...

Tuo kolmanneksi alin puku on lähes tulkoon samanlainen kuin äidilläni oli vuonna 1967, kun hän ja isäni menivät vihille. :)

pienilintu kirjoitti...

Heippa!! :) Mun äiti meni vihille -67 tummanlilassa jakkupuvussa!! ;)

Sussu kirjoitti...

Ihania kuvia! Erityisesti rakastuin tuohon huppumekkoon.

Minun äitini meni naimisiin vuonna 73 valkoisessa simppelissä minimekossa, jossa oli lyhyet hihat. Huntua ei ollut. Äiti oli holtittoman kaunis.

Tätini hääpukuun kuului huppu. Se oli oikeastaan hupullinen viitta melkein, hunnun ja kaavun sekoitus.

zanne kirjoitti...

Hauska juttu, nyt kun kyselit, muistan kummitätini hääkuvan 70-luvulta, jossa hänellä oli nimenomaan hupullinen hääpuku.

Silloin lapsena 80-luvulla ihmettelin kovasti miksi tädilläni oli noin omituinen hääpuku, ja naurettiin sitten vaan että "se olis sitä 70-lukua silloin se oli silloin muotia". :-)

Terkkuja toiselta kirppisten kiertäjältä,

Kirppishai Zanne

Anonyymi kirjoitti...

Psst. "Hääpäivänä, jos MILLOIN...", eikä "Hääpäivänä, jos milloinkaan...". Merkitys muuttuu heti :)

ninnu kirjoitti...

Lause on otettu suoraan kirjasta "Häät"
ja on toteamus 1930- luvulta.

ankva kirjoitti...

Miun äiti on menny naimisiin vasta 80-luvulla, mutta 60- luvun alussa (-63) naimisiin menneellä äidinäidillä oli päällään hyvin yksinkertainen, pitkähihainen morsiussatiinista tai vastaavasta tehty puku. Helma oli pitkä ja leveä (kai siellä joku vannehame oli alla?) ja muistaakseni puvussa oli venepääntie. Mutta siis isosta helmasta huolimatta hyvin yksinkertainen, ei pitsejä, kirjailuja tai muutakaan "hörsöä". Päässä oli aika pitkä huntu. Puku oli vuokrapuku, joten sitä ei valitettavasti ole säilynyt jälkipolville :(

Isän äidillä oli muuten aika samanlainen puku, mutta helma oli polvipituinen. Päässä oli olkapäille ulottuva huntu

Tinttu kirjoitti...

Voiii, äidilläni oli vuonna 1969 naimisiin mennessään minimittainen, pitsinen huppupuku. Aivan ihana! Puvusta tehtiin sittemmin kastemekko, jota minä ja kaikki sisarukseni ovat käyttäneet kukin vuorollaan sekä onpa se ollut suvun muidenkin vauvojen yllä vielä ihan viime vuosinakin. Ja edelleen odottaa seuraavia käyttäjiään äitini kaapissa :)