Kulttuurihistoriallinen arvo romukoppaan

Olipa surullinen käynti entisessä Kujalan maatalousoppilaitoksessa Lahdessa. Itsekin kävin siellä kurssia 10 vuotta sitten ja hiljaiseksi veti nykytila.

Rakennukset on määritelty kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi ja kovastihan niitä taas yritettiin säilyttää. Hämeen Ely-keskus vaati rakennusten säilyttämistä, kuten myös Lahden museo. Koulutoiminnan lopettamisen aikoihin silloinen omistaja oli luonnehtinut rakennusten kuntoa käytön puutteesta johtuen huonoksi. Ely-keskus totesi lausunnossaan, että rakennusten huono kunto ei ole purkuperuste. Mutta maan tasalle menee niukasti äänin 5-4.
Siellä on useita rakennuksia, 40-50-luvuilta. Purkutöitä on edesautettu kiitettävästi, sillä rakennuksissa on tehty vuoden päivät järjetöntä tuhoa ja kaikki irtain varastettu. Upeita graffiteja myös huom! Tuntuu ihan siltä että vierailijoille onkin annettu "vapaat kädet" jotta purkamispäätös näyttää oikeutetulta. Nyt odotellaan kaupungilta purkutöihin määrärahaa, sillä rakennukset olisi syytä pian ihan oikeasti purkaa jo turvallisuussyistä.

Ei missään yhtään ehjää ikkunaa.
Koulutalon suunnittelivat arkkitehdit Aarne Hytönen ja Risto-Veikko Luukkonen v. 1958. Vieressä on samojen herrojen suunnittelema nelikerroksinen oppilasasuntola.
 

Koulutalo toiselta puolelta. Varkaat ovat kaivaneet maasta jopa kuparikaapelit ylös.
Ja ei kyllä käsipelin. (Kuvassa multakasat.)



Kävimme sisällä katsomassa ja kuvaamassa muutamassa valoisassa rakennuksessa, mutta nekin olivat jo ihan tarpeeksi karmivia. Yksin en missään nimessä olisi uskaltanut mennä. 

Arkkitehti Jalmari Peltosen suunnittelema Kivilinna v. 1950. Alkuaan talousrakennus saunoineen ja pesutupineen, nyt rakennuksessa oli pieni asuntokin.

Stigin vene

Kotoa, tosin löytyi sieltä mummon köksästä, mutta ollut meillä käytössä. Pikkulikkana tein "veneellä" makoisat appelsiinimehut, ai että.

Ruotsalaisen Stig Lindbergin suunnittelema 50-luvulla Gustavsbergille. Pohjassa on MADE IN SWEDEN ja Gustavsbergin ankkurimerkki.
Mutta mutta...netistä löytyneiden tietojen mukaan väreinä olivat punainen ja keltainen yksinään, että näin punakeltaisena ei olisi myyty. Mistähän meille on värisekoitus tullut?
Muoks* Kansa tietää, kyllä vain venettä on myyty tällä värillä, kiitos infosta!
Huono appelsiinille, kärki on liian terävä ja kapea, sekä reiät mistä mehu menee kuppiin ovat liian pieniä. Mutta jos on suunniteltu sitruunalle, on varmaankin passelimpi.

Sitruspuserrin oli Stig Lindbergin ensimmäisiä suunnittelutehtäviä modernista materiaalista muovista. Kuva n. vuodelta 1953.
 

Kuva: Gustavsbergs Porslinsmuseum

 

Pelastetaan vanhat esineet!

Facebookissa ei ole kovin montaa kiinnostavaa ryhmää mitä tällainen taustailija voisi lukea, mutta on sentään jätetty julkisiksi jokunen ryhmä.

Näitä luen:
Pelastetaan vanhat esineet! Muoks* Nykyään suljettu ryhmä :(
Pelastetaan vanhat talot!
Helsingin kaupunginosat ennen ja nyt.
Muistatko ajan menneen?

Pelastin muutaman vanhan esineen joutumasta metalliromuksi. Kannet oli purkeista irroitettu, enkä valitettavasti löytänyt kuin kahdelle Virille kannet.
Ja kuvitelkaapas nämä ovat minun ensimmäiset Viri purkit. Niitä on paljon myynnissä, mutta ei ole tullut vaan kohdalle tarpeeksi edullista ruostumatonta.
Meillä kotona, kuten niin monessa kodissa, purkeissa säilytettiin kaakaon lisäksi sokereita ym. kuivajuttuja.

Kävin viikonloppuna myöskin pelastamassa vanhoja esineitä siellä kotona, lapsuudenkodissa.
Kotini on 1800-luvulla rakennettu talo, jossa päärakennuksen lisäksi ovat navetat, riihet, puimalat jne.
Perinteinen hämäläistalo.
Siellä olisi pelastettavaa alan harrastajalle sahtiuurnasta hevosrekiin. On hävitetty kyllä paljonkin ja aiheesta, esim. työkoneet. Eivät olisi mikään kaunistus ruostuessaan pihalla.
Siskoni asuu nykyään talossa ja vanhempanikin pihapiirissä, joten rappiolla paikka ei suinkaan ole.
Lisäksi on vielä mummonmökki, 70-luvulla osittain vilja-aittaan tehty asunto, joka on nyt homeen takia asuinkelvoton. Oikeastaan oleskelukelvotonkin, siellä kiipeää home ihan lastulevyisiä sisäseiniä pitkin. Sieltäkin kuitenkin aarteita mukaani keräsin, sellaisia joita voi pestä, mm. astioita ja hopealusikoita.
Laittelen tänne ainakin jotain näytille!

Siivouspäivältä

Syksyn Siivouspäivä oli kiva, sillä pitkästä aikaa löysin jotain kunnon ostettavaa kyseisiltä kekkereiltä. Pojalle paljon uudenveroisia puseroita à 3eur, joka on harvinaista herkkua kun kokona on 140-146cm.
Sitten hyvät retrokankaat.
Kankaita/verhoja en siis enää aktiivisesti keräile, eikähän niitä paljon ole myynnissäkään. Mutta hyväkuosiset edulliset kelpaavat kyllä. Ja varsinkin sellaiset jotka tunnistan, tai ne on nimikoitu tunnistettaviksi.

Meillä ei ole uudessa kodissa verhotankoja, enkä siten enää riiputtele mitään ikkunoissa, joten verhot marinoituu enimmäkseen kaapissa. Joitakin käytän kyllä pöytäliinoina.

 Oli tuttu kuosi, sillä muistin jopa lehden missä kangas on esitelty mainoskuvassa.

Kaksi verhoa.

 Mainoskuva tässä, vuodelta 1974. (Avotakka)

 

 

Ja se nimikoitu: E. Helenius Oy, design Anneli Airikka-Lammi.

Yksi verho, ja vielä pitkä pätkä joka on ommeltu kaitaliinaksi. Se menikin heti käyttöön keittiön pöydälle. Kuosissa on monta ihanaa juttua; kukkia, mansikoita ja kärpässieniä!

Kaikista neljästä maksoin tingittynä 7eur.

Kastehelmi uutuudet

 

Kuva: store.iittala.fi

Iittalan syysuutuuksissa on pari uutta Kastehelmeä.
Tykkään Kastehelmestä kun se on alkuperältään sellainen "vanha" retrosarja.
Nyt tuotantoon on otettu juomalasit kuvan väreissä. Oiva Toikka on itse muotoillut. En ole vielä nähnyt laseja kaupassa, miellyttääkö kartion muoto ja saako hyvän otteen. Koko on ainakin hyvä kun ei ole ihan pieni, 30cl.
Toinen uutuus on Kastehelmi lasipurkit.

Oiva Toikan tuotannosta löytyy oma verkkonäyttely, sieltä voi tarkistaa vaikkapa mitä lasijuttuja kuuluu vanhaan Kastehelmeen.
Kastehelmi maljakko/kynttilänjalan voisi ottaa uudestaan tuotantoon, menisiköhän kaupaksi.

Pyöräilyn uusi iloinen ilme

 

Kun Helkama lanseerasi Jopon, vastasi Tunturi kilpailuun tuomalla markkinoille Ponin v. 1967.

Ja sama vastakkainasettelu jatkuu, nyt kun on taas Jopoja niin on myös Poneja uustuotannossa. Mutta mitä katselee tuolla pyörällä menijöitä niin en ole montaa Ponia nähnyt, Jopoja on paljon paljon enemmän.

 

Mulla oli punainen Poni, nyt se olisi mitä mainioin entisöintikohde, harmi että se(kin) on annettu pois romunkerääjälle.

 

Tunnistatteko muuten mallia, minä en, että onko joku ihan sen ajan "hottis"?