Retromekkoja osa 2

Todella nihkeästi löytynyt kuvia juhlapukuisesta kansasta, Elävästä arkistosta löytyi pätkä Linnan juhlista v.1968, mutta mustavalkokuva ei kerro kyllä juuri mitään. Kaikki leningit näyttää samantyylisiltä kiiltäviltä satiiniluomuksilta.

Ainoa kuva juhlamekkoisista naisista minkä omistamistani 70-luvun lehdistä löysin on tässä. Katajanokan kasinolla 1973.
Oikealla olevan puvun voisi hyvin kuvitella Marimekon tai Vuokon luomukseksi.

Omaksi olen ostanut muutaman mekon, kun hinta ja koko ollut sopiva.





Tämä maksoi 2,10e Pelastusarmeijan kirpparin puolihintapäivillä. Valmistajan lappua ei ole, kokolappu vain. Olen nähnyt saman mekon myös mustana jossa punaiset kukat.

Tässä on The Mekko.
Juhlallisen kaunis.
Ja turkoosinvärisenä aika
muodikaskin juuri nyt.




Mekko on Salonne -merkkinen.
Kotipaikka Salo.














Sivusaumassa on kivana yksityiskohtana valenapitus.

Mekko ei ollut ostettaessa pesun jäljiltä, käyttölikaa,
sekä rinnuksilla joku valuma,
ehkä siksi myyjä pyysi siitä niin vähän,
sillä mekko maksoi vain 1e.

Mutta pesussa lähti kaikki pois ja on kuin uusi.

Paras vaatelöytö kirpputorilta.

Figuran lyhyt mekko, 2e. Tässä ihastuin mekon kuviointiin.

Tämä menee jo lähelle "mummomekkoa", valmistaja Soilituote Lahti.

Ostohintaa en muista kun ostettu useampi vuosi sitten.

Suomalaista PMK laatua

Monissa vanhojen tekstiilien (esim. pyyhkeet, pöytäliinat, lakanat, kankaat) mainoskuvissa törmää tuohon kirjainyhdistelmään ja mottoon ”Suomalaista PMK laatua”.
Niin mikä PMK ?
Kyseessä ei ollut mikään yksittäinen valmistaja vaan myyntiorganisaatio, Puuvillatehtaitten Myyntikonttori. Mukana oli suurimmat kuusi puuvillatehdasta. PMK perustettiin hoitamaan puuvillatehtaiden yhteistyötä ja tehokasta monenlaista markkinointia, mm. ulkomainokset, lehtimainokset, tv-mainokset.
PMK:n kuosit markkinoitiin ilman tehdaiden ja suunnittelijoiden nimiä, tällä pyrittiin tehtaiden tasavertaiseen kilpailutilanteeseen.

1975 PMK:n toiminta kävi tarpeettomaksi tehtaiden yhdistyttyä, sen jälkeen tehtaat kehittivät vientitoimintaansa itsenäisesti kukin omaan suuntaansa.

Meillä oli keittiössä kuvan vasemmassa ylälaidassa olevasta kukkakankaasta verhot.

Kuvat: tampere.fi ja 60-70-luvun Anttilan myyntiluettelot, Kotiliesi lehdet

Fortuna

Nanson Outlet -myymälöistä saattaa löytyä edullisesti menneen kauden vaatteita, kuvan Fortuna toppi maksoi 5e ja hame samasta sarjasta 7e.

Kotona

Juttuaiheina toivottiin kodistamme sisustuskuvia.
Mitkään huonekalut ei ole 70-luvulta, nyt jos asuisin sinkkulikkana olisin sisustanut erilailla, mutta kun täällä asuu muitakin on heidänkin toiveitaan kuultava. Mutta mitään modernia sliipattua meillä ei ole, vaan paljon ruskeaa ja puuta. 80-luvulla rakennettu talo ja aika paljon vielä ihan alkuperäistä jäljellä.

Muutenhan tätä vanhaa sälää on yllin kyllin.

Pituusmitta

Tämä on vanha pyykkipussi, jonka laitoin kodinhoitohuoneen seinälle, toisella puolella pussia rouva ripustaa pyykkiä narulle.

Lomonosov on sama venäläisille kuin Arabia meille. Tutuimpia suomalaisille lienee erilaiset eläinfiguurit, joita kirppareilla onkin myynnissä paljon. 90-luvulla näitä myytiin 10-20 markalla, hinnat ovat nyt aivan toista. Minulla on muutama pieni lintu ja sitten tämä kuvan 20cm korkea ilves. Patsastelee hyllyn päällä.

Lisää Kotiliesiä

Ennen kaupan aukeamista käytiin pikaisesti kirpparilla ja todettiin että sen vieressä ollut toinen kirppari oli lopettanut toimintansa. No tämä toinen porskuttaa, vaikka ei häävi paikka ole sekään.

Löytyi Kotiliesi -lehden koko vuosikerta vuodelta 1962,

hinta ei paha lainkaan, 2.50e.

(Kun muistellaan mitä tuonkin ikäisistä saa divareissa jo maksella kappaleelta...)
Lehdet oli lyöty nippuun niin että naru pistetty joka lehden läpi. Avasin koko hoidon ja puistelin sahanpurut välistä pois. Ullakoilla säilytettyihin lehtiin tuppaa tulemaan todella tunkkainen haju, mutta nämä olleet hapekkaassa paikassa kun ei haisseet lainkaan vintille.


Vähän olen kerennyt lehtiä selailemaan, parasta antia on ehdottomasti mainokset, harmi vaan että tuolloin oli vielä lehdissä suurimmaksi osaksi mustavalkoinen kuvitus.

Pala suomalaista pankkihistoriaa, oravapaita 20cent.

Lady coffee ja pääkaupunkiseudun tärpit

Kyläpaikasta reissun päältä sain vanhan Keskon Lady coffee –peltipurkin, täällä kerrotaan että olisi jopa 50-luvun juttu.
Minulle ihan uusi purkkituttavuus.
Kyläpaikan emäntä on myös vanhan tavaran ystävä, kaikkea ihanaa häneltä kotoa löytyikin. Joka paikka pursuili Arabiaa ja vanhaa lasistoa.




Espoon Matinkylässä on kaksi kivaa shoppailukohdetta lähietäisyydellä toisistaan: Suomen yksi suurimmista kierrätysmyymälöistä ja kauppakeskus Iso Omena.

Kierrätysmyymälässä on perinteisesti hyvään hintaan hinnoiteltuja vaatteita sekä sitten nurkka jossa kaikki 50cent tai eurolla kolme vaatetta. 50centillä ostin 70-80-lukulaisen Marimekon punaisen perusteepparin.
Jokunen retromekko riippui tangossa mutta yhtään retroverhoa tai -kangasta ei ollut.
Myymälässä on suht siistiä ja selkeää varsinkin yläkerrassa vaikka sitä tavaraa on paljon ja ihmiset käy mylläämässä.
Huonekalut näyttää siellä vaihtavan hyvin omistajaa.

Hietalahden kirpputorilla on viikollakin myyntipaikat täynnä jos vaan on hyvä ilma. Kävin torstaina aamusella pyörähtämässä. Hinnat siellä tuntuvat olevan "helsinkiläiset" eli korkeammat mihin "täällä maalla" on totuttu. 4eur t-paidasta on ainakin minulle liikaa. Toisinaan siellä voi pongata jonkun julkimonkin myymästä omia vaatteitaan.

Vakkarikohde Helsingin keskustassa on uusretroa myyvä lastenvaateliike Uudenmaankadulla, Punavuorenpeikko.
Samalla puolen katua muutama askel Punavuorenpeikosta on
Ivana Helsingin piskuinen liike sekä ihastuttava vanhojen astioiden kauppa, Astiataivas. Hintataso pöyristyttävän korkea mutta katselu ei maksa mitään.


Ruokailupaikkana Stockmannin 8. kerroksessa oleva uusi Fazerin ruokamaailma on passeli, raikkaat oman maun mukaan koottavat salaatit maistui helteellä.



Matinkylän kierrätyskeskus
Kuva: kierrätyskeskus.fi

Kierrätysmyymälästä ostin suomi-ruotsi-englanti kuvasanakirjan Maailma jossa elämme (v. -77) kahdella eurolla.








Mikonkadun Nanson myymälässä käyn myös aina, kevään Paulakukkaa lähti mukaan -50%.

Ison Omenan Marimekosta löytyy paremmin lastenvaatteita kuin keskustan isoista liikkeistä, Taivaankukat ja Hedelmäkoripaita alesta.