Joskus kannattaa lörpötellä myyjän kanssa ♥

Katselin kierrätysmyymälässä mitä olisi tarjolla, ja ihastuin siistiin Finella kattilaan. Se maksoi 9,50eur.

Seppo Mallatin muotoilema Finella tuli markkinoille v. 1969

ja oli tuotannossa 1990-luvun alkuun asti.

Koriste on Uhtua 80-luvun alusta, tuttu myös Arabian posliiniastioista.

Kassalla aloin kehumaan että onpas hyväkuntoinen kattila, täytyyhän tämä ostaa. Siitä seurasi keskustelu myyjän kanssa:
"Tuolla takana on toinenkin kattila tulossa, kunhan nyt saadaan esille kun on niin likainen."
-"Ai jaa, onko se samanlainen?"
"Ei, se on korkeampi ja sivuilla kiertää kuin jotain köynnöstä muistaakseni."
-"Olisko mahdollista nähdä sitä?"
"Joo toki, käyn hakemassa."

Ja sieltähän saapui Vegeta kattila. Ja olin kuin huutokauppakeisari, vaikka pakahtuu innosta, ei saa näyttää että toisella on siinä mansikka kädessä! Myyjälle suurin harmi oli kattilan likaisuus:
"Tää on vain näin kamalan pöllyinen..."

Kurkkasimme kattilan sisälle, ja siellä oli käytön jälkeä, naarmua ja kellastumaa.
-"Minkähän hintainen olisi?"
"Niin mitähän se voisi olla, kukahan keksisi hinnan, se onkin vaikeeta sanoa hintaa. Mitäs me nyt keksitään sille?"
-"Olisiko se suunnilleen saman hintainen [Finellan kanssa], ei enempää ainakaan kun on pohjassa tota jälkeäkin?"
"Niin no joo, ehkä sitten sama hinta, sovitaan niin. Otatko kummatkin?"
-"Otan!"

Sitten kassakonetta näpyttelevä myyjä jostain syystä vielä tiputti vähän, oli kuullut kyllä koko keskustelumme.
"No laitetaan 18 euroa yhteensä."

Heillä ei siis ollut mitään käsitystä mikä kattila kyseessä, kolme naista siinä oli, eivät mitään nuoriso-osastoa edes, se oli vain "kattila."
Kuitenkin tuolla on vanhaa tavaraa kalliilla, (esim. Arabian Villiruusu kattila 35eur), ihan normaaleilla korkeilla hinnoilla, jonkun muun täytyy siis hinnoitella. Pelkäsinkin kyllä että lähtevät kysymään takahuoneesta hintaa, jos eivät vaikka itse saa sitä päättää.

Kattilan muotoilija on tuntematon, koriste on Esteri Tomulan käsialaa.

Vegeta kattilat tulivat markkinoille v. 1964-65, valmistettiin 70-luvun alkuun.

Mutta näin kivasti kävi, Vegeta valurautapohjalla, isoin koko 3,5 litraa ja ihan hyvässä kunnossa mielestäni, jokunen pistemäinen emalipuutos ulkopinnassa ja kuviossa sipulin kohdalla skraapu. Sisäpuolenkin sain vispiläjäljistä aika hyvin puhtaaksi, ja emaliin pinttynyt kellastuma lähtee esim. Universal Stonella.

(Kuvassa myös minun muut Vegatat, pienempi 2,5 litranen ohuella pohjalla, sekä kasari paksulla pohjalla.)