Tuli kuluneeksi 40 vuotta Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä ja mediassa onkin asiaa nyt muisteltu paljon. Itse en tuosta tapahtumasta muista mitään, monet jotka silloin olivat lapsia muistavat arkkurivistöt hautajaisissa, televisiosta nähtynä.
Minulla on Seura lehti päiväyksellä 23.4.1976, jossa on 32-sivuinen raportti Lapuan tapahtumista. Kansikuvassa äiti kahden lapsensa kanssa, 5v ja 9kk, perheen isä menehtyi onnettomuudessa. Sisäsivuilla lisää perheenjäsentensä menettäneiden haastatteluja. Toimittajat ovat menneet surevien omaisten kotiin kuvaamaan äitinsä/isänsä menettäneitä lapsia.
Hienotunteisuudesta omaisia kohtaan ei voi puhua. Mediamyllytys oli rankkaa, tapahtunut haluttiin jakaa heti koko kansan kesken, myös ne traagisimmat kohtalot.
Patruunatehtaan räjähdys -kirjaan on koottu omaisensa menettäneiden kipeitä muistoja, mutta myös toivoa herättäviä selviytymistarinoita.
Kirjan kannessa on Lapuan räjähdyksen symboliksi noussut kello, joka kertoo selviytymistarinan.
Lataamon työntekijä Anja Portin oli saanut kaulakellon edellisenä vuonna lahjaksi mieheltään. Tuona päivänä kello heilui kaulassa ja Anja oli laittanut sen rintataskuunsa. Räjähdyksessä siihen osui luoti niin että se kimposi Anjan rintakehää pitkin. On puhuttu että kello pelasti Anjan hengen.
Lapuan räjähdysonnettomuus Elävässä arkistossa, vanhoja pätkiä.
15. huhtikuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Se oli aika hurja päivä, olin silloin 14-vuotias ja asuin Lapualla. Juuri kouluun lähdössä kun pamaus tuli ja ikkunat "venyivät" pullistuen sisäänpäin, vaikka asuin kaupungin toisella puolella ja kaukana lataamosta. Keskustasta ikkunat olivat rikkoutuneet tyystin ja kamala hävitys joka paikassa. Lasinpalasia, raudanpätkiä ja muuta rojua oli lentänyt joka puolelle.
Itse olen ollut tuolloin vähän vajaa 5-vuotias, ja muistan varsin hyvin sen kun tuona päivänä kävimme äidin kanssa kylällä kaupassa, ostimme pikkuveljelleni potan (!) ja poikkesimme samalla mummulassa. Muistan miten äiti ja mummu päivittelivät tapahtunutta. Mielestäni muistan myös nähneeni tv:ssa hautajaisten valkoiset arkkurivistöt. Selvästikin aikuisten järkytys on jollain tavalla tarttunut minuunkin ja tapahtumasta on jäänyt pysyvä muistijälki. Ja nykyään kesämökin huussissa sijaitseva pikkuveljen potta tuo mieleen tuon päivän yhäkin!
Kiitos näistä muisteluista. Olin 6vuotias tuolloin ja tosiaan ei muistoja. Toki kun asumme kaukana Lapualta niin täällä ei varmasti asiasta sen erikoisemmin puhuttukaan, ainakaan lasten kuullen. No Elvis kuoli vuotta myöhemmin ja sen taas muistan oikein hyvin miten siitä uutisoitiin, ja missä olin kun tieto kuninkaan kuolemasta tuli.
Lähetä kommentti