"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

11. toukokuuta 2015

Näin opin uskontoa



Ala-asteella Riitta-ope opetti uskontoa leppoisasti lueskellen. Kirjasarja oli Ikuisia kertomuksia. Hän luki ja me kuuntelimme raamatun tarinoita. Näytti kuvia kirjasta, ja samasta aiheesta saattoi koulusta löytyä myös pahvinen opetustaulu. Olivat kuin satutunteja ja näitä lukuhetkiä oikein odotettiin.



Jotkin tarinat ovat jännittävyytensä takia jääneet hyvin mieleen, Jeesuksen ihmeteot sekä vauvan löytyminen kaislakorista Niilivirrasta. Miltä äidistä oli mahtanut tuntua jättää pienokainen virran vietäväksi, sitä jo lapsi silloin aikoinaan pohti.

****
Blogilista loppuu ja se onkin ollut monelle harmituksen aihe. Blogiani voi seurata kuitenkin edelleen Bloglovingin kautta sekä nyt uutena Blogipolun kautta.
1.6 alkaen Blogilista ei enää toimi, joten hypätkää mukaan jommalle kummalle sivustolle.



5 kommenttia:

Anna Amnell kirjoitti...

Kiitos, kun kerroit Blogilistan loppumisesta. Olen ihan ymmällä. Kumpaan liittyä vai liittyäkö molempiin.? Ongelmani: Minulle on kertynyt 10 vuoden bloggaamisen aikana (liian) monta blogia.

tipi kirjoitti...

Minun kotona oli tuo kirjasarja. En kovin ahkerasti niitä lukenut niin ei mikään tarina jäänyt erityisesti mieleen.

Metsäntyttö kirjoitti...

Meillä on tuo kirjasarja. Joskus 80-luvulla joku kiertävä kirjamyyyjä tuli myymään sarjaa ja ostin. Meillä oli sitä ennestään yksi kirja; osa 5. Pappa oli antanut sen meille. Ja kirjamyyjä suostui tekemään kaupat niin, ettei tarvinnut ostaa sitä osaa, joka meillä jo oli. Tuo on mahtava sarja. Siinä on mielenkiintoisesti kirjoitetut tekstit ja erittäin hienot kuvat. Muistan kuinka itsekin teki mieli ruveta piirtämään kun niitä katseli. Nyt sitä sarjaa lukevat omat lapseni. Näitä on kirppiksillä aina välillä näkynyt ja yleensä hyväkuntoisia ja edullisia. Saman kirjoittajan on sarja Onnenpäiviä.

Nimetön kirjoitti...

Minäkin luin lapsena Ikuisia kertomuksia ja ihailin erityisesti kirjojen kuvia - varsinkin Harry Andersonin tekemiä, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Näin aikuisena on kuitenkin pakko todeta, että sarjan kirjoittajan, amerikkalaisen Arthur S. Maxwellin, kreationistinen maailmankuva tökkii aika vahvasti. On aika hurjaa lukea tekstiä, jossa ihan vakavissaan mm. esitetään maapallon iäksi n. 6000 vuotta.
Viimeisessä eli 10:ssä osassa Maxwell kertoo, mitkä Ilmestyskirjan ennustukset ovat jo käyneet toteen (alkup. teos The Bible Story on 1050-luvulta). Pelkäsin lapsena monta vuotta maailmanlopun koittavan hetkenä minä hyvänsä...

Nimetön kirjoitti...

Meillä myös ala-asteella 90-luvun alussa uskontotunnit oli tykättyjä kun opettaja luki noita satuja (en ole uskovainen niin mulle ne on satuja). Mieleen jäänyt vain jotain tarinoita kuten joku sellainen jossa rosvot vievät jonkun hyvän tyypin kaikki vaatteet ja jättävät alastomana tienvarteen makaamaan. Voisitko laittaa siitä tarinasta kuvaa? Jäi niin vaivaamaan että miten se tarina oikein meni.. Oho, nyt pälkähtikin mieleen, Laupias Samarialainen tais olla sen tarinan nimi!! Hassua kun en ole muistanut aikoihin sen tarinan nimeä vaikka olen yrittänyt miettiä ja nyt ihan yhtäkkiä se hyppäsi muistista esiin. :)