Keräilijän tv-tärpit keväälle ja Keijut kierrättää

Tämän keräilijän kotiin löytyi aamulla taas uutta,
Riihimäen lasin ET Siiroisen Barokki -sarjan (1967-69) sokerikko ja kermakko. 1,20e/kpl.

Kiitos eri tuotantoyhtiöt kun olette huomioineet, että meitä keräilijöitä ja vanhan tonkijoita on paljon, ja kaipaamme tv-töllötettävää aiheesta !
Katson nämä:

Aarteenetsijät TV1 2.2. alkaen.
Pääosassa ovat meklari Mika Sirén ja hänen vaimonsa Merja, jotka luotsaavat perinteikästä Helanderin huutokauppaa. Sarja seuraa huutokaupan henkilökuntaa, asiakkaita ja uskomatonta tavaravirtaa. Huudettavaksi päätyy kaikkea mahdollista vanhoista liikennevaloista kristallikruunuihin.
Muokattu 3.2. Tämä ohjelma oli huono kopio Huutokauppakeisarista. Mutta en kuitenkaan vielä kokonaan lyttää ensimmäisen jakson perusteella.

Suomen Huutokauppakeisari  uudet 2. tuotantokauden jaksot 5.3 alkaen JIM-kanava.
Aki rules, mutta tämä Hesan ostoja pyörittävä nainen on tarpeeton lisä ohjelmaan.

Rojua, rojua  FOX 2.3 alkaen, jossa kolme asiantuntijaa arvioi ihmisten tavaroiden arvoa. (Sisältö sama kuin YLEn Antiikkia antiikkia -sarjassa, joka jatkuu vasta ensi vuonna.)
Pidin tästä ohjelmasta, aika hidastempoista "jaaritusta", mutta kiinnostavia tavaroita.

Lisää keräiltyjä:

Monta ihanaa vanhaa tavaraa on anoppi antanut keräilijälle,
siis mummolasta miehen kotoa on
Riihimäen "pyörre",
Tornado maljakko,
kork. 25,5cm,
valmistettu 1970-73.








Maljakko on signeerattu.

 

 

***

 

KEIJUT KIERRÄTTÄÄ

Kierrätyskeijut 2014 on tyylibloggaajien perustama kampanja, jonka osallistujat eivät osta vaatteita uusina vuoden 2014 aikana.

"Haluamme sanoutua irti huonolaatuisesta pikamuodista ja vaateteollisuuden huonoista toimintatavoista. Samalla haluamme panostaa sekä oman vaatekaappimme sisällön parempaan käyttöön, laadukkaaseen vintageen ja second handiin että pienyrittäjien tukemiseen esimerkiksi teettämällä tai korjauttamalla vaatteitamme ja asusteitamme." FACEBOOK

 

 Mukana olevia blogeja:

 

Turun Tilda

Tyylitellen

Hopeapeili

Rakkaudella Hanna

Evil Dressmaker

Citypulu

Uusi aamu

metsäkukkia.

...sitten toukka tiskaa

Arjen Olohuone

 

  Hieno idea, minä voisin olla mukana, mutta luulen että tämä toteutuu muutenkin ihan pinnistelemättä ja sen enempää raportoimatta.

 En juurikaan osta uutena vaatteita, ja kierrätettynäkin harvoin.

 

Nyt pidänkin tämän vuoden aikana tarkan kirjanpidon paljonko minulla menee rahaa vaatteisiin, siis omiin vaatteisiin. Asusteet lasketaan mukaan ja kengät. Korut ei.

 

Tammikuussa ei tullut ostettua vielä mitään,  saldo: 0€

 

 

 

Luuraava lumi

Suomessa on nyt "poikkeuksellinen" lumitilanne, lunta on viimeksi 40 vuotta sitten ollut paikoin näin vähän.
Muutaman runsaslumisen talven jälkeen minä kyllä kiittelen vähälumisuutta, enpä muista tällaista tammikuun loppua, ettei ole vielä koko talvena tarvinut tehdä lumitöitä !

Mites se menikään, lapsuuden kesät oli kuumia ja talvet lumisia...

Tässä yksi lumitalvi, vuosi kadoksissa, voisiko olla 1976?

Riihen katolta on lumet tiputettu kasaksi, ja näin pääsy katolle on helppoa.

 Peppumäkeähän sieltä alas tullaan.

 

Huoletonta 70-luvun lapsuutta, tehtiin mitä lystättiin,

 isommat katsoivat pienempien perään.

 Minä olen se pienin tässä joukossa,

 mutta myös kovasti kapuamassa katolle.

 

Tänä päivänä tämä leikki olisi ehdoton EI.

 

Suklaarasioita ja muita ostoksia

Ennen säilytettiin kaikki pakkausmateriaali käytettäväksi uudelleen, meillä mummo oli oikea hamsteri säilyttämään käytetyt likaisetkin kääreet, pussinsulkijat ja narunpätkät.
Kaikki laatikot jemmattiin tietysti tarkasti ja niihin kauneimpiin, konvehtirasioihin, säilöttiin aarteet...valokuvia, kortteja.

Rasiat olivatkin kauniita ja kestäviä, kovasta pahvista ja joskus jopa kankaalla päällystettyjä.
Rasian päällä oli usein viimeisenä silauksena kangasrusetti, eli olivat valmiiksi jo kuin lahjapaketteja. Kyllähän semmoisia vei mielellään tuliaisiksi. Kylään ei juuri menty ilman pientä viemistä.
Nykyään suklaarasiat ovat aika rumia...mitä niitä edes säästelemään...
 

 Hellas valikoituja suklaakohvehteja 340g.

50cent.

 

 

 

 Chymos Tunturit suklaakonvehteja 405g.

70cent.

 

 

 

 Sarpanevan Senaattori (1968-1981) juomalaseja (viini?), 2eur/kpl.

 Oikein hyvät pitää kädessä. 

 

 

 

 

 Plastex Mustikka -sarjan purkki, uusi, 2eur.

 

 

 

 

 

Wirkkalan uudet Solaris (1975-1995) jälkiruokamaljat 4kpl,

 koko pakkaus vain 5,90eur !

 

 

 

Iittalan lasikortti Tulppaani (1995), Heljä-Liukko Sundström.

Ei ihan meikäläisen tyyliä,

mutta "kun halvalla sai", 3eur.

 

Baari ja pajatso

70-luvun kyläbaarista tulee mieleen oranssit kuppituolit, sakea tupakansavu, kylän miehet keskiolutpullojensa äärellä jutustellen, ja pajatson peluun ropina.

Muistatteko ?

 

Pajatso on suomalainen laite, joka rakennettiin ja suunniteltiin täällä, esikuva siihen tuli kuitenkin Saksasta.

 

20 pennin pajatson elinkaari 1958-90

50 pennin, sen ainoan "oikean" 1967-90

1 markan 1976-93

 

Käytöstä poistetut pajatsot pääosin romutettiin, ja muutamat säästyneet yksilöt ovatkin nyt haluttua keräilykamaa. Joitakin laitteita on kulkeutunut takaisin mm. pohjoismaista, kun RAY niitä sinne aikoinaan myös toimitti.

 

Laukaalla Nokkakiven huvipuiston tiloissa on pelihalli ja pelimuseo, johon nostalgisia vanhoja pelejä on varastoitu, ja niitä pääsee kokeilemaan ilmaiseksi, myös 50p pajatsoa.

Avoinna ympäri vuoden, peliesittelyt tästä linkistä.

 

Ja sitten on tämä ihana 50p virtuaalipajatso, ei kun kokeilemaan pelionnea tästä ! 

 

 

Kansallispelin historiaa dokumentoitu kirjoihin,

muistelo kirjasta Pajatson historia kertoo hyvin pelin suosiosta:

"Tämä lienee silloisten RAY:n huoltomiesten kaupunkilegendaa. Pajatso oli jätetty kadulle baarin seinustalle siksi ajaksi, että huoltomies sai pysäköityä autonsa lailliseen paikkaan. Tällä välin olivat ohikulkijat jo ehtineet pelata tyhjään Pajatsoon lähes puoli taulua täyteen !"

Ufotus

Futuro House teollisuusalueella Ruotsin Örebrossa, on käytössä siellä osana mainostoimiston (Tefatet) konttoria.



 

Kovis vai pehmeä ?

Legendaarinen hengailupaikka, KOP:in aula Lahdessa.
Kuva: lahdenmuseot.fi, kuvaaja: Matti Salmi

Pitkästä aikaa Lahden museoihin on tulossa jotain erityisen KIINNOSTAVAA, eli 70-lukua, kun Roku vai poppari ? aukeaa Lahden taidemuseossa ja Suomen moottoripyörämuseossa 7.2.2014.

"Näyttely keskittyy lahtelaiseen 1960- ja 70-luvun taitteen nuoriso- ja jengielämään, sekä yleisesti tähän aikakauteen. 
Sisältö koostuu  mm. runsaasta valokuvamateriaalista, Lahden museoiden kuva-arkiston kokoelmista, moottoriajoneuvoista, liikkuvasta kuvasta, nuorisomuodista, julisteista ja muusta populaarikulttuuriin liittyvästä materiaalista.

Näyttelyssä esitellään henkilöinä peruspoppari ja -roku, joiden elämään ja pukeutumiseen yleisö pääsee tutustumaan aikakauden tyyliin sisustetuissa huoneissa.

Luulen, että tämä näyttely herättää mielenkiintoa lahtelaisissa monessa ikäjakaumassa, sekä muuten vaan aikaudesta kiinnostuneissa.
Minua kiehtoo näyttelyssä ihan kaikki, ja pikkaisen on oma lusikkakin sopassa mukana, sillä olen antanut lainaksi popparitytön huoneeseen joitakin 70-luvun tavaroita ja vaatteita.

On hienoa että museoon on otettu nähtäväksi kepeitä kivoja muistoja ihan lähimenneisyydestä, eikä kaivettu taas sieltä sota-ajalta jotain isänmaallista paatosta.

Näyttelyn rakentelua voi seurata, ja aiheesta keskustella facebookissa,

näyttelyinfo Taidemuseon sivuilla.

TERVETULOA LAHTEEN MUSEOON HELMIKUUSSA !
(Näyttelyaika 7.2-21.5.2014)

Itketyssarja

Televisio-ohjelmilla on ihmeellinen vaikutus, joku lapsena nähty juttu jää mieleen tosi vahvasti ja pysyy siellä.
Yksi mieleen jäänyt oli sarja Pieni talo preerialla.
Sarjassa oli rakkautta, iloa ja onnellisuutta mutta myös pelkoa, sairautta ja kuolemaa. Asioita, joita lapsikatselija ei välttämättä ihan ymmärtänyt, ja siksipä ne jäikin mieleen pyörimään.
Kamalin kohtalo oli Mary-siskon sokeutuminen.

Sarjaa kuvattiin v. 1974-82 ja Suomessa tv-katseluun tuli ensimmäisen kerran syksyllä v. 1976. Uusittu aika monesti, ja menee nytkin parhaillaan maksullisella MTV3 Sarja-kanavalla.

Mutta Ingallsien perheen elämää voi katsella milloin vain DVD:ltä, sillä sarjasta on julkaistu suomenkielisellä tekstityksellä tuotantokaudet 1-9, yhteensä yli 200 jaksoa.
(Lisäksi on julkaistu sarjan pilottijakso leikattuna versiona, ja täysimittaisina kolme vuosina 1983-84 esitettyä jäähyväiselokuvaa.)

Lainasin kirjastosta nyt ensimmäiset kolme kautta, ja kummasti houkuttaa katsomaan, jotain maagista tässä sarjassa vaan on. Parhaita ovat kyllä jaksot, jotka keskittyvät perheeseen, vaikka muutkin henkilöt pääsevät välillä pääosaan.

Hyvä infopaketti sarjasta löytyy täältä, juonipaljastuksineen !

Keikkaa pukkasi

Suosikki 7/76

Kesän 1976 suosituin lavaesiintyjä keikkakalenterin buukkaamisen perusteella on ollut Erkki Junkkarinen, hänellä oli keikka heinäkuussa JOKA PÄIVÄ !

Ja ympäri Suomen mentiin.

Farkkuilmiö

1975
Farkkujen haluttiin haalistuvan pesuissa,
 myöhemmin niitä alettiin myymään jo valmiiksi haalistettuina (kivipestyinä.)

Suurinta farkkubuumia Suomessa elettiin 70-luvun puolivälissä, markkinoilla oli yli 200 eri farkkumerkkiä.
Kotimaisia farkkuvalmistajia oli useita ja ulkomailta tuotiin lisää menestyviä merkkejä. Olimme sinistä kansaa päästä varpaisiin, farkuista oli tullut massamuotia ja pakkomielle, ja ne hyväksyttiin vaatteeksi kaikenikäisille, ja melkein joka paikkaan.
Vuosikymmenen aikana housujen malli ehti muuttua moneen kertaan, mutta 70-lukua parhaiten kuvaavin on liehuvalahkeinen housumalli.

Farkkumerkillä oli väliä, farkkuihin oltiin valmiit käyttämään vaikka suurin osa kesätienesteistä, jotta sai sen tietyn (kalliin)merkin.
Farkkukangas ei ollut pelkästään sitä tuttua sinistä, vaan oli raikkaita värillisiä ja valkoisia farkkuvaatteita myös. Varsinkin lapsilla käytettiin näitä värillisiä.


Farkkujen sponsorointi musiikin ja musiikki-idoleiden avulla oli polkaistu jo Jameksien aikaan käyntiin, mutta harjakorkeuteen sen nosti suosikkibändi Hurriganes. Beaversin Matti Majavan kanssa solmima sopimus vauhditti merkin myyntiä, ja farkut samaistettiin enemmän tai vähemmän bändin imagoon. Beaversia saatettiin jopa luulla Hurriganesin keksinnöksi.

Myöhemmin Hurriganes teki yhteistyötä myös MicMacin kanssa.

ESS 1975

Youtubesta löytyy aika paljon vanhoja farkkumainoksia, katsokaapa esim.
tämä LOIS mainos, joka kuvattu Suomessa, on kaunista Helsinkiä ja Lappia, sitä perisuomalaista. (Lois on espanjalainen farkkumerkki.)

Kotimaisena videona esim. Seppälän Saints.

Tässä alhaalla koottuna farkkumerkkejä, malleja, kotimaisia, kotimaassa lisenssillä valmistettuja (lyhenne: li) sekä ulkomaalaisia täällä myytyjä noin 70-luvulla olleita ja käytettyjä.

 

Suosituimpia merkkejä olivat: Lee, Levi´s, Beavers, MicMac, Lee Cooper, Wrangler, Falmers.

James, Harlem Mattisen teollisuus

Rica Lewis (li), Indiana Luhta

Wanted  Reima

Rancher Tiklas

Gringo, Warrick, Free Eagle, Golden Eagle, Wrangler (li) Iki-Asu

Lee Cooper (li), Very Nice (80-luvun alku)  Blueman

Lovers Essilä

MicMac (Suomi)

Jeans Machine, Saints  Seppälä

Beavers (Suomi)

J.A.P (Suomi)

Laredo Farmariteollisuus

BeeGee (Suomi)

Lucas

Dallas (tehtiin Beaversin tehtailla.)

Rodeo

Arizona

Lois

Game Mimika Lipsanen

Lee

Levi´s

Falmers (englantilainen, tehdas myös Suomessa, Lahdessa.)

Dobber.

Mustang

Beat Evald Virtanen Oy (Ewald Oy)

La Paz  Gefa (ruotsalainen, mutta tehdas myös Suomessa.)

Lasso, Weekend ja Landlubber (80-luvun alku) SOK vaatetustehdas

Oklahoma, West Point, New Step OTK vaatetustehdas

Lisäksi monet muut vaatetehtaat tekivät farkkuvaatteita muun vaatetuotannon ohella kun menekkiä oli,  näitä pieniä en ole listaan laittanut, usein farkut kulki pelkällä tehtaan nimellä.

 

Tietolähteet: internet, vanhat lehdet, myyntiesitteet, mainokset, tuoteluettelot. Kirjat: Farkkukirja, Reilusti ruskeaa, Kansakunnan vaatettajat, Hurriganes.


Nyt Suomessa on enää yksi suuri farkkutehdas M.A.S.I Company (ent. Blueman), 2000-luvun alkupuolille sinnittelivät Lahden Farmariteollisuus (jonka yhtenä perustajana v. 1968 oli  Paola Suhosen isä)  sekä iisalmelainen Iki-Asu.

 

Farkkuvaatteita kolmelta suomalaiselta valmistajalta
 v. 1975 Anttilan luettelon kannessa.