"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

29. tammikuuta 2014

Luuraava lumi

Suomessa on nyt "poikkeuksellinen" lumitilanne, lunta on viimeksi 40 vuotta sitten ollut paikoin näin vähän.
Muutaman runsaslumisen talven jälkeen minä kyllä kiittelen vähälumisuutta, enpä muista tällaista tammikuun loppua, ettei ole vielä koko talvena tarvinut tehdä lumitöitä !

Mites se menikään, lapsuuden kesät oli kuumia ja talvet lumisia...

Tässä yksi lumitalvi, vuosi kadoksissa, voisiko olla 1976?
Riihen katolta on lumet tiputettu kasaksi, ja näin pääsy katolle on helppoa.
 Peppumäkeähän sieltä alas tullaan.
 
Huoletonta 70-luvun lapsuutta, tehtiin mitä lystättiin,
 isommat katsoivat pienempien perään.
 Minä olen se pienin tässä joukossa,
 mutta myös kovasti kapuamassa katolle.
 
Tänä päivänä tämä leikki olisi ehdoton EI.
 

8 kommenttia:

Elämän Helmiä kirjoitti...

Ihana kuva!
Juuri näin, tänäpäivänä EI saa enää tehdä mitään sellasta kivaa mitä ennen tehtiin. Tuskin silloin tuli yhtään enempää vahinkoja kuin nytkään ja lapset olivat luovia, "liikunnallisia", jonka takia lapset olivat motorisempia kuin nyt. Kiipeiltiin kallioilla, puissa ja katollakin. Ei sillä ettei motorisia lapsia ole nytkin, mutta suurin osa ei saa ilman vanhempaa kiipeillä edes leikkipuiston kiipeilytelineessä, ettei vaan putoa. Meistä on tullut liian holhoavaa kansaa :( Meni vähän asian viereen, mutta . . .
Kuitenkin olisihan se kivaa jos lunta olisi enemmän.
-päivi-

Anonyymi kirjoitti...

Mä itse asiassa tutkin erästä koulutyötävarten lasten (0-17v) kuolinsyytilastoja, ja 2000-luvulla lapsia on kuollut tapaturmaisesti puolet vähemmän kuin 80-luvulla.

Tietysti esim. liikenneturvallisuus on parantunut: 70-luvun silakkavolvon takapenkilla ilman vöitä olleella pikkulapsella ei nokkakolarissa kummoiset selviytymismahdollisuudet ollut. Nykyään autot ovat turvallisempia ja käytännössä kaikki lapset kulkevat matkat turvalaitteessa istuen, vyöt kiinni.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuvamuisto! Jatkan asian vierestä edellisen kommentoijan inspiroimana. Olen niin monta kertaa saanut leikkipuistoissa pitkiä katseita toisilta vanhemmilta, kun en ole käsi ojossa varmistamassa lapsen kiipeilysuorituksia. Ihan ihme meinikiä. Ja muutenkin ulkoilu on semmoista high-techiä, että pitää olla neljät kengät eri keleille talvella, asianmukaisin kalvoin varustettuna. Haalareiden ominaisuuksista puhumattakaan. Voi kun tulisi tuotaantoon 70-luvun haalarihousut ja niiden materiaalit. Onneksi jotain voi kangaskaupasta hankkia ja väsätä itse. Sulla olikin joskus talvimuotia aiheesta hienosti esiteltynä kuvaston muodossa. Nimim. Menneen talven lumet

Outi ♥ kirjoitti...

Mä muistan kans lapsuudessa kun oltiin mökillä pohjosessa, niin lunta oli useinkin niin paljon, että navetan katolta laskettiin liukumäkeä alas. :D

Anonyymi kirjoitti...

Meillä oli samat harrastukset. Vauhtia piti olla ja niimpä laitettiin tyhjän apulantasäkin sisälle olkia ja sitten säkin päälle makaamaan miten päin nyt kukakin ja eikun maata kohti... Nimim. muutaman kerran ilmat pihalla.

Enää en kokeilisi, vaikka saisi :D

T. Reetta

Sari kirjoitti...

On se kumma, miten me kuitenkin säilyimme lapsina hengissä vaikka leikit olivat ihan erilaisia kuin tänä päivänä.
Mutta lumettomuudesta minäkin olen nauttinut. Ei ole lähimetsässä latuja, joten koiran kanssa pääsee lämpöisempään lenkille.

n i n n u kirjoitti...

Joo apulantasäkeillä mekin laskettiin, mitään liukureita ei vielä ollut, tai ei ainakaan meillä.

Anonyymi kirjoitti...

Meidän kotitalon viereisellä luistelukentällä oli mahtavat lumivallit auratusta lumesta. Jäisillä kumpareilla mentiin peräkanaa luistimilla mäkiä ylös ja alas. Yhdestä pää edellä syöksymisestä oli seurauksena mahtava lila- vihreä pilkullinen kuhmu otsaan :)