Kouluopetuksessa opetusvälineinä käytettyjä opetustauluja on kutsuttu monilla nimillä:
opetustaulut, opetuskuvat, koulutaulut, kuvataulut, havaintotaulut, seinätaulut, seinäkuvat.
Opetustaulut tulivat Suomessa yleiseen käyttöön kansakoulun myötä 1800-luvun lopulla.
Ne olivat kuitenkin aluksi niin arvokkaita ettei köyhimmillä kouluilla ollut niihin varaa. Ensisijaisina hankintoina pidettiin harmoneja ja helmitauluja.
Valtaosa tauluista oli kotimaisia ja niitä tekivät arvostetut asiantuntijat ja tunnetut taiteilijat ja kuvittajat.
Suosittuja olivat Ebba Masalinin mustapohjaiset kasvitaulut, sarjasta otettiin useita painoksia ja sitä myytiin vielä 1960-luvulla.
Hugo Simberg teki ainakin yhden taulun, ruttoa kuvaavan.
Opetustaulujen myynti-ikä oli varsin pitkä, monesti yli puoli vuosisataa. Suosikeista otettiin uusintapainoksia.
Käyttö opetustarkoituksessa alkoi pikkuhiljaa hiipua 60-luvulta lähtien, uusien audiovisuaalisten laitteiden myötä.
Varmaan koulukohtaisia eroja oli kuinka pitkälle niitä käytettiin.
Veikkaan että omassa pienessä kyläkoulussa niitä jossain muodossa käytettiin sen loppumetreille, koulun toiminta loppui muutamia vuosia sitten.
Olisi kiva kuulla, jos jollakulla on tietoa, että niitä vielä opetuksessa jossain koulussa on !
Muutamat kuvat on jääneet kyllä niin vahvasti mieleen omasta koulusta, parhaiten uskonnolliset ja maantieteelliset taulut, esim. Jeesus ristiinnaulittuna ja sademetsää esittävä taulu.
Taulut säilytettiin varastossa samanlaisessa telineessä kuin kuvassa alla ja luokkahuoneessa ne
ripustettiin karttatelineeseen ensin väärinpäin, ja käännettiin sitten esille kun h-hetki opetuksessa oli tullut käsille.
Joskus kirjoitimme aineita tauluista, eli keksimme tarinan mitä kuvassa tapahtuu.
Nykyään koulutaulut ovat keräilytavaraa ja antiikkiliikkeissä sellaisesta saa maksaa jo ihan mukavia summia.
Voisin ostaakin jonkun (mielellään noita mustia kasvitauluja) jos muutamalla eurolla tekisi löydön, vaan eipä niitä liiemmin kirppareilla ole näkynyt.
Samaan ”koulumuistosarjaan” luokittelisin biologian tunneilla lasikaapista esiin otetut täytetyt pieneläimet, orava, lumikko, linnut jne.
Yleinen yökötyksen aihe oli myös lasipurkkeihin johonkin nesteeseen säilötyt käärmeet, sammakot ym. matelijat.
Voi aikoja !
Kuvat ovat Pihlajaveden ala-asteen kotisivuilta, josta löytyy todella kattava kuvasarja eri aiheisista koulutauluista.
Lisätietoa aiheesta saa myös Sari Savikon kirjasta Muistojen koulutaulut.
Koulutauluista painettuja julisteita saattaa olla joissain museokaupoissa myynnissä, ainakin Helsingin kaupunginmuseossa on ollut.
11 kommenttia:
Mielenkiintoinen postaus! Kiitos!
Kyllä kuvia on vielä käytösssä ainakin omassa koulussani.Uskonnossa ja ympäristötiedossa vien joskus luokkaani vanhoja kuvatauluja. Oppilaista erityisesti ruoansulatusta tai ihmisen luita kuvaavat taulut ovat hauskoja. Opettajanhuoneen vessaa on koristanut joskus viinan vaaroista valistanut taulu...
Kiitos anonyymi tiedosta, hieno homma kuvataulujen perinne jatkuu.
Itse olin ala-asteella 90-luvulla ja meillä käytettiin useinkin noita tauluja. En tosin tiedä, käyttääkö vanha kouluni niitä edelleen.
Entisen poikaystäväni äiti on kunnan johtava lomittaja ja sai 50-vuotislahjaksi opetustaulun jossa kuvattiin neljä Suomessa esiintyvää lehmärotua. Samanlaista olen metsästänyt itselleni hinnalla millä hyvänsä, mutta lähinnä uskontoaiheisia on tullut vastaan.
Mielenkiintoinen postaus tosiaan, kuten Niina jo sanoikin. Kiitos paljon! :)
Minulla on työssäni srk:n lastenohjaajana jatkuvasti uskontotaulut käytössä, ja tykkään niistä aivan valtavasti! Kuvitukset ovat hyvin herkät ja kauniit. Taulut ovat "jäänteitä" seurakunnasta, joka lopetetttiin 6v. sitten. Paljon muutakin vanhaa ja kaunista käyttötavaraa on päivittäisessä käytössä, ja itse arvostan niitä suuresti.
Sari
Meidän lasten kyläkoulussa tauluja on edelleen käytössä! Sitä en tiedä paljonko niitä koululla vielä on. Karttojakin löytyy, mutta ne taitaa olla auttamattoman vanhanaikaisia jo.
Vielä tuli mieleeni, että jotkut koulut myyvät vanhoja kuvataulujaan myyjäisissä tai kirpputoreillaan.
Ja pitää kommentoida vielä tuota pieneläinjuttuasi. Pari vuotta sitten löysin kuolleen käärmeen maantieltä, mutta minulla ei ollut pussia, jolla sen olisin kouluun voinut ihailtavaksi viedä. Pari päivää myöhemmin eräs isä tuli luokkaani pullon kanssa ja pullossa oli käärme, jonka hän oli löytänyt tieltä. Kaivelin kaapista vanhaa monistusspriitä ja nyt käärme on luokkani kirjahyllyssä poikien ihasteltavana ja siivoojan kauhuksi... Minäkin ihailin pienenä niitä pullokäärmeitä ja täytettyjä eläimiä, joita oli sukulaissedän pikkukoulun varastossa, jossa vietin aikaa monena vierailukertana.
Kajaanissa on nyt aika paljon tarjolla näitä tauluja, mutta hintaa on semmoset 20e ylöspäin, ei paha jos oikeen mieleinen sattus kohalle. :) Itekki oon kattellu jotain kasvi taulua.
Olen ostanut niitä yhteensä jo 4 kpl. 3 kirpputorilta edullisesti, 1 huuto.net. Ne ovat niin kauniita ja niissä on ihana tunnelma.
Ainakin meiän koululla on noita läjäpäin.
Vielä viisi vuotta sitten ainakin meidän koululla oli noita opetustauluja käytössä. Tosin sekin koulu nyt pari vuotta sitten lopetettiin ja irtaimisto huutokaupattiin, kenenköhän matkaan sieltä lienee lähteneet.
Lähetä kommentti