Mökin seinäkangas

Meillä on maalla mummon ja ukin mökissä, heidän parisängyn päädyssä kaunis nyt jo paikoin haalistunut retrokangas.
En ole kangasta tunnistanut, vaan nyt se tuli kerran vastaan jossain ruotsalaisessa instagram-tilissä.

Kangas on nimeltään Törnrosa ja ruotsalaisen Ritva Wahlströmin v. 1966 suunnittelema.
Vaan mistähän kangas on mökkiin aikoinaan ostettu, muistaisikohan vielä mun tädit? Mökki on rakennettu ja sisustettu ihan 70-luvun alussa. (Tuo sänky ei ole alkuperäinen.)

Tällaisen lyhyen tiedon (lyhennelmä) löysin kankaan suunnittelijasta:

"Svensk textilformgivare. 
Under 1967-1972, arbetade Ritva för Göta Trädgårdh som under 60-talet var ledare på Strömma Bomullsspinneri i Karlshamn.
Därefter arbetade hon som frilans för NK, Åhléns, Strömma, Borås och IKEA.
1972 utlyste tidningen Femina en designtävling med barnkläder som hon van."

Liisa Vitalia muistellen

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta 60-70-luvuilla vaikuttaneen korutaiteilija Liisa Vitalin syntymästä. Juhlavuoden kunniaksi tuotantoon on otettu uusi, ennen julkaisematon korumallisto: Kehrä.
Lisäksi heinäkuussa julkaistaan tekstiilimallisto sisältäen mm. kasseja, sisustustyynyjä ja verhokankaan. Nämä ovat esillä Hovilan kartanolla Somerolla, jossa myös 6.7 alkaen näyttely Liisa Vitalin tuotannosta ja elämästä.
(Hovilassa myös meneillään kiva retronäyttely Muistojen kultaa - nuoruuden hurmaa 1950-1960 -luvuilla, että vink vink kesälomakäyntikohteeksi tämä.)

Hopeinen Kehrä kaulakoru on otettu myöskin lehtitilauksiin kylkiäislahjaksi, Lehtikeisarilta löytyy esim. Seurasta vain 50 euron tilaus johon korun saa.

Tekstia muokattu: Koruliikkeissä myytävä Kehrä hinnaltaan 89e on vähän isompi (4,5cm) kuin lehtitilauksessa tuleva (3cm) jolle annetaan arvoksi 84eur.

Alkukesän kuulumiset

Kesäkuu alkoikin kiireisenä, saimme viimein setvittyä tammikuussa edesmenneen äitini tavarat ja vaatteet. Äiti oli aina viimeisen päälle muodikas, ja vaatteet sekä kengät ovat todella laadukkaita ja hyviä (kalliita.) Hän vain oli niin pikkuruisen solakka, ettemme voi siskoni kanssa vaatteita käyttää, joten olen hinnoitellut niitä kirpputorille.
Tunteikasta juttua levitellä vaatteita joissa äidin tuoksu...Ja yhtään helpommaksi ei ole hommaa tehnyt takkien taskuista löytyneet kauppalaput, äidin omalla harakanvarvaskirjoituksella raapustetut, joissa jokaisessa on aina viimeisenä muistutuksena: "Sulolle ruokaa." Äiti rakasti lemmikkejä ja kissat sekä koirat olivat hänelle erityisen tärkeitä.
Äidin perintökorut olikin jaettu jo hänen elämänsä aikana, vihkisormuksia etsimme, kun isällä oli muistikuva että vielä viime kesänä äiti olisi niitä katsellut. Mutta ei niitä löytynyt. Jotenkin minulla taas on se kuva, että olisi aikoinaan puhunut myyneensä romukullaksi. Äiti ei koskaan pitänyt mitään sormuksia sormissaan.

No tästä kirppishommasta innostuneena laitan myös omat romppeet myyntiin, isolla luudalla lakaisen, näin paljon en ole laittanutkaan myyntiin sitten kun muutettiin. Olen ollut myös pari kertaa peräkonttikirppiksellä myymässä. Tätä hoputusta on myös siksi, että kirppis jossa aina myyn, lopettaa toimintansa heinäkuussa, joten en tiedä myynkö enää jatkossa ollenkaan itsepalvelukirppareilla. Nyt on saatava kaikki pois.

Ettei pelkkää tekstiä niin yksi kuvakin.

Löysin Arabia emalin levynsuojan metallijätteestä, ruskeaa Ritarinkukkaa on käytetty siis myös näissä koristeena! Tämä uusi tieto, sillä Laukan emalikirjassa ei ole tästä mainintaa.

Mukavaa kesän jatkoa, palaillaan!

Kielojen aikaan

Kouluajoilta on jäänyt mieleen biologian kirjassa ollut kappaleen otsikko: "Kielo ja tuomi kukkivat koulun päättymisen aikoihin."
Näin ei enää juurikaan ole, vaan kyllä keväät ovat aikaistuneet ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Nyt kukkivat juuri kielot, omenapuut ja syreenit, tuomet ovat jo lopettelemassa kukintaa. Tämä vuosi on tosin varmasti keskiarvoa vähän etuajassa, puutarhassa tapahtui ihan parissa päivässä alkuräjähdys kun kaikki kasvit tulivat niin äkkiä esille ja kukkaan. Onkohan meillä mitään enää juhannuksen aikoihin?

Kielo on ihana kukka, ja kerään joka kevät niitä maljakkoon, näin on tapahtunut lapsesta asti. Kotona meillä oli kielopaikka, sieltä haettiin tuoksuvaiset niin kauan kunnes tapasimme siellä kyykäärmeen köllöttelemässä kivellä. Miten voikaan lapsi pelästyä niin paljon. Juoksin itkien koko matkan kotiin peltojen poikki, kun muut huutelivat perässä. Koskaan ei enää tuolla käyty, vaan etsittiin toinen kielopaikka. Ja kammo käärmeisiin tuli, on tosin mennyt jo pois kun niitä aikuisiällä on tavannut.

Kielot kuuluivat myös koulun kevätjuhliin. Keräsimme sinne valtavia kimppuja jotka tuoksuivat huumaavalta, kun aamulla aikaisin tulimme juhlaan esiintymään ja laulamaan suvivirttä.

Ajat muuttuvat, ei ole enää välttämättä lapsilla kevätjuhlia, liekö suvivirttäkään. Minun poika on suurkoulussa jossa yli 900 oppilasta, koskaan ei ole ollut mitään kevätjuhlaa. Keskenään pitävät jotain nyyttikestejä, syövät sipsejä, katsovat leffaa ja pelaavat kännyköillä. Se on nykypäivän kevätjuhlaa. En ole siis koskaan nähnyt kun poika pokkaa todistuksen. MUTTA ensi vuonna kun hänellä alakoulu loppuu, on joku ruusutilaisuus johon vanhemmatkin kutsutaan mukaan. Sitä odotellaan!
(Muoks* Kuudesluokkalaisten ruusujuhla oli järjestetty arkipäivälle keskelle päivää, joten eihän työssäkäyville vanhemmille ollut mahdollisuutta päästä katsomaan tilaisuutta.)

Huomasin, etteihän minulla ole oikeastaan pieniä maljakoita ollenkaan. Myin vanhan "kielomaljakon" (Kastehelmi) juuri pois. Löytyihän sitten tuo matala Kehrä.

Helteistä viikkoa!

Turkoosia

Kuvasinpa nyt tätä turkoosia sakkia, on kyllä lasin väreistä yksi kauneimmista. Keltaisista ja turkooseista lasiesineistä saa aika kivan asetelman, hyvin sopivat yhteen. Minulla sellainen juuri tuolla vitriinin päällä.
Kotimaista turkoosia löytyy Riihimäen lasilta jonkin verran, mutta on selvästi yksittäisissä maljakoissa harvinaisempi väri. Mutta sitten taas on joitakin turkoosisia lasistoja, esim. Nanny Still valitsi suunnittelemilleen sarjoille mieluusti turkoosin värin, esim. Flindari ja Harlekiini.

Kuvassa on vasemmalta Riihimäen lasin Tamara Aladinin maljakko joka oli tuotannossa vain vuosina 1967-68.
Keskellä Oberglas Itävalta, ja reunassa tšekkoslovakialainen Sklo Union, mallin suunnitellut Jan Schmid 60-luvulla.
Sklo Union oli hyvää tuontilasia 60-70-luvuilla, sopi annettavaksi lahjaksi siinä missä kotimainenkin lasi. Kauniita malleja. Nyt nettiaikana nekin pystyy jo hyvin tunnistamaan.

Pastoraali-sarjaan lisää astioita

Juhlavuoden mukeista kaikista ostetuin oli Esteri Tomulan koristeellinen Pastoraali. Se oli monesta paikkaa loppu jo heti alkuunsa, ja täydennystä sai odotella tovin.
Eipä siis ihme, että Arabia on ottanut tuotantoon lisää Pastoraali astioita.
Tässä on haisteltu selvästikin hyvää myyntiä.

Sarja on esitelty lehdistölle eilen, ja mukin valmistus jatkuu, sekä uudet osat ovat: kaadin, kulho, tarjoilualusta ja kaksi lautasta. Myyntiin syksyllä.

Virallisia kuvia ei vielä ole julkaistu, mutta eilisiä "kurkistamiskuvia" löytyy esim. Instagramista  #pastoraali ja Arabian Facebookista.