Joulukoristeita

Tässä tämän vuoden joulukoristelöytöjä.
Yksi piipunrassitonttukin vielä odotteli ostajaansa edellisten lisäksi.
Pienen pieniä saumapalloja paketissaan maksoi naurettavat 10 centtiä kierrätyskeskuksessa. Sitten on heijastinpalloja ja lamettapakkaus. Tämä punainen pakkaus on 70-luvun alusta. Silloin lametta tehtiin vielä rypistyvästä alumiinifoliosta, nykyinen muovifolio tuli käyttöön v. 1975.

Ja yksi hopealangasta ja foliokukasta tehty kuusenkoriste, joka onkin vanha, 40-50-luvulta. Tämän tyyppisiä meillä oli kotona, ja jokunen taitaa vielä olla sen verran hengissä että siskoni koristelee niillä omaa kuustaan.

Ja kaikkihan on Made in Finland!

Kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä otin mukaani vielä ison Lapsen tähden, näitähän myytiin jouluna 1973 Lastentautien tutkimussäätiön hyväksi. Kaunis koriste on kuvanveistäjä Terho Sakin suunnittelema.

Ja kuten kuvasta näkyy, taidamme saada tänne eteläänkin valkoisen joulun!

Ullas joulutaulut

Kaksi hauskaa ULLAS joulutaulua, näissä on puurimat ylhäällä, mutta kuvasin ne "ripustettuna" lipaston laatikon väliin niin sain samaan kuvaan.
Jälleen kerran aivan ihanaa ruotsalaista jouludesignia! Nappaan kyllä kirpputoreilla sukkelaan tällaiset ostoskoriini.

Ullas on Ulla Scheuer (1936-2009)

Paljon hyvää

Löysin kirpputorilta Pirkka-lehden joulunumeron vuodelta 1969. Ja kun Pirkka on K-kauppiaitten julkaisu, on lehdissä paljon ruokaan liittyviä mainoksia.

Tässä lehdessä kannustettiin tulemaan jouluostoksille K-kauppoihin, ja oli tehty valintaa helpottamaan tavaraluetteloita kuvineen ja hintoineen eri elintarvikeryhmistä.

Erityisen kiinnostava on makeisryhmä.

Toinen toistaan kauniimpia pakkauksia, mihin on jäänyt nykyään satsaus kauniisiin makeiskääreisiin? Näitä kun syö jo pelkillä silmillä. Ei mikään ihme että makeislaatikot säilytettiin.

Huomatkaa vekkuli käsinukketonttu maha pulleana, ja tuo perinteinen tonttulakki täytettynä karamelleilla. Sellaistakaan ei enää myydä.

Lähdin katselemaan Finna palvelusta millaisia makeispakkauksia museoiden kokoelmista löytyy. Turun museolla on vapaasti jaettavia kuvia, tässä sieltä jokunen herkkupala, 60-70-luvun namikääreitä.

Kuvat: Turun museokeskus

Tämä kuva on Lappeenrannan Tapuli tavaratalosta joulunalusaikaan v. 1974. Otin tämän siksi kun kuvassa näkyy tuttuja Chymoksen Marianne raitapurkkeja. Menevät monilla sekaisin Aarikan Riemuraitapurkkien kanssa, ja kirpputoreilla näkyykin aika villiä hinnoittelua kun Chymoksen purkkeja myydään Aarikkana.
Ja katsokaapa savukkeiden sijoittelua, siellä ovat kuin mikä tahansa tuoteryhmä, vieressä makeiset ja lastenruuat!

Kuva: Lappeenrannan museot, kuvaaja Aarne A. Mikonsaari.

(Jouluisia makeisia ja pakkauksia voi etsiä Finnasta hakusanoilla joulumakeiset, joulupakkaukset. Hakuehtoihin kannattaa ruksata esine ja/tai kuva riippuen mitä haluaa nähdä.)

Näiden kuvien myötä oikein herkullista viikonloppua!

Tonttujoukkoa

Tässä on tonttujoukko jonka olen tänä vuonna löytänyt, kotimaisia Weisteen tonttuja. Yhden pohjassa on tarra jossa lukee Handmade in Finland. Onkohan näitä tehty sarjatyönä jakaen työvaiheita, vai yksi henkilö näprännyt alusta loppuun aina yhden tontun? 

 Eivät maksa paljon tavallisilla kirpputoreilla nämä tontut, yksi oli ilmaislootasta ja kallein oli euron. Nuorempi väki ei näiden päälle ymmärrä. Minun mielestä ovat ihanimpia vanhoja joulukoristeita. 

Ja sitten on Hän.

Olen etsinyt sinua monta vuotta. Olet ihan samanlainen kuin se tonttu jolla leikin lapsena.

 Leikin sinulla kuin nukella, kampasin partaasi, letitin sitä, taisin jopa vähän leikelläkin sitä. Laitoin juuttisäkkiisi pieniä tavaroita, koristelin kädessäsi olevaa pikkukuusta. Köpöttelit menemään pöydällä ja tapasit leikeissäni muita tonttuja.

Kiitos että löysin sinut, ja palautit mieleeni mukavan muiston lapsuuden jouluista!

Soiva joulukirkko

Vanhat Anttilan joulukuvastot tulee lukulistalle aina näin joulun alla, vaikka joka vuosi katselee, ei niihin kyllästy koskaan.

Tässä tuon mieliin kaksi 70-luvun joulukoristetta, ensimmäinen on perinteinen paperitähti.
Kun sähkökyntteliköt eivät vielä olleet yleisiä, oli paperitähti se joka loisti ikkunalla. Ja tämähän oli valtava, 50cm leveä. Anttilan kuvastossa tuo nimi Ikkunatähti muuttui myöhemmin nimeksi Adventtitähti.
Toinen koriste on ehkä meillä tuntemattomampi Soiva joulukirkko. Se tulee Ruotsista, ja siellä taas ollut yleisempi koriste jota nyt mieluusti ostettaisiin nostalgiamielessä.
Kirkko on soittorasia, jossa on valaistus, ja se soittaa sävelmää Jouluyö, juhlayö.
Kuva on vuoden 1972 joulukuvastosta jossa kirkon sanotaan olevan uutuus (Anttilassa). Kirkkoa on myyty useita vuosia, mutta vanhan erottaa ainakin siitä että se on puusta tehty, kun uudemmat ovat muovia.

Meillä oltiin kotona aika vanhoillisia joulun suhteen, joulukuuseenkin sähkökynttilät tuli vasta 70-luvun jälkipuoliskolla, eikä meillä ollut mitään muita jouluisia sähkövalaisimia.
Noista kuusenkynttilöistä on jäänyt mieleen se kuinka aitoja kynttilöitä poltettiin vain aattona lyhyt hetki ja joku vahti vieressä, yleensä äiti. Meillä oli siihen aikaan paljon kissoja joilla oli myös joulumieli päällä ja rymistelivät kuusen alla, ja välillä kiipesivät kuuseenkin. Tarkkana sai olla. Olihan se valtava helpotus kun kynttilöitä sai sitten poltella huolettomasti yötä päivää. Nyt kuusta pääsi kunnolla ihailemaan.

Joululiinojen mylläystä

Tein ratsian joululiinalaatikkoon ja erottelin joukosta pois kaikki ei-niin-mieluisat. Sain niistä pienen nyssäkän, joka lähti kiertoon Kontti tavarataloon.
Olen aiemminkin sanonut, että meillä ei Suomessa ole ollut sellaista rikkautta joululiinojen suunnittelussa kuten esimerkiksi länsinaapurissamme Ruotsissa. On ollut vain muutamia suunnittelijoita, muutamia kuoseja ja usein suunnittelijatkin ovat jääneet anonyymeiksi. Todella laihaa on ollut, vuosikymmeniä pirtin pöydälle laitettiin se valkopohjainen metritavarana myyty oletettavasti Porin puuvillan kaitaliina jossa oli erilaisia jouluisia aiheita. Ja laitetaanhan se vieläkin, monille se on nostalginen joulumuisto mummolasta tai kotoa.
Onneksi kirpputoreilta löytää aika hyvin ruotsalaisia liinoja, ja koska useat ovat suunnittelijan puumerkillä varustettuja, ne eivät jää edes tuntemattomiksi. Iloitaan siis niistä!

50-60-luvun ruotsalaisista joululiinoista on tehty tietokirja Tryckt till Jul, jossa kerrotaan tuosta hienosta joululiinaperinteestä.
Kirja löytyy Suomessa vain joistakin kirjastoista, mutta kaukolainalla sen saa omaan lähikirjastoon lainattavaksi. Minulle kirja näytti tulleen Pietarsaaren kaupunginkirjastosta. Kirjassa on kerrottu lähemmäs sadasta suunnittelijasta, osasta isosti ja osasta lyhyemmin. Mukana tietysti paljon kuvia joululiinoista. Mielenkiintoista tutkittavaa!

Tässä on minun kokoelmastani muutama ruotsalainen joululiina:

Tänä vuonna löydetty punainen tonttu ja lahjareki -liina on May Bühlerin. 

Vihreä Ingrid Jensenin, liinassa ei suunnittelijan puumerkkiä, mutta jostain blogista tms. löysin tiedon suunnittelijasta. Viime vuodet olen pitänyt tätä veikeää liinaa joulukuusen "alusmattona."

Tämä on myös tänä vuonna löydetty, liinassa on erilaisia aiheita aina tuollaisen neliön verran. Yläkuvan liinakasassa näkyykin vähän toista kuviota, jossa lasten piirileikkiä kuusen ympärillä.

Haaleasti signeerattu Brit B, josta pääsin tekijän jäljille,

hän on Brit Bredström (1919-1973).

Kirjassa kerrotaan Britin olleen tuottelias suunnittelija, vaikka isän mielestä nuorten naisten kuului työskennellä konttorissa, mennä naimisiin ja saada lapsia. Vahva nainen piti päänsä ja teki sitä mitä halusi, eikä mennyt koskaan naimisiin.