Viime vuonna Suomen lasimuseossa oli näyttely 100 lasissa, jossa tuotiin esille Suomen muotoilua ja historiaa sadalla lasiesineellä vuosilta 1917-2017. Tarinoita ja muistoja lasiesineistä kerättiin myös tavallisilta suomalaisilta.
Kävin katsomassa tuon näyttelyn, ja olikin mielenkiintoisia tarinoita ja esineitä. Kaikkien lukemiseen olisi mennyt tuntitolkulla aikaa kun muuallakin museossa on niin paljon nähtävää, joten on todella hyvä, että tarinat on nyt koottu kirjaan.
Kirja on myös nimeltään 100 lasissa, josta tuossa kansikuva.
Jo näyttelyssä yksi tarina jäi vahvasti mieleen, ja kerron sen nyt tässäkin hieman lyhennettynä, muiston on kertonut Saara Vatilo:
"Kävin koulua Nuutajärvellä 1984, olin silloin ala-asteen 1. luokalla. Meillä alakoulun lapsilla oli yhteinen huvi. Koulupäivän päätyttyä menimme vanhaan hyttiin katsomaan lasinpuhallusta.
Lähes jokaisen lapsen vanhemmat työskentelivät Nuutajärvellä lasinpuhalluksen parissa. Omat vanhempani eivät olleet hytissä, mutta me kaikki tunsimme silti toisemme, olimmehan kyläläisiä.
Suomisen Unto, lasinpuhaltajamestari, tykkäsi aina vilkuttaa minulle. Tästä syystä nojailin taas hytin metalliseen kaiteeseen ja katselin Unton puhaltamista.
Unto puhalsi Oivan lintuja, Riekkoja. Hetken kuluttua Unto otti apupöydältä pienen lasilinnun ja antoi sen käsiini. Olin aivan häkeltynyt. En osannut sanoa mitään. Juoksin kotiin lintu kämmeniini kätkettynä. Vasta kotona huomasin linnun erikoisuuden, Riekon pää katsoi toiseen suuntaan kuin niiden Riekkojen, joita lasikaupassa myytiin.
Tämä pieni Riekko on ollut aarteeni yli 30 vuotta."
Saara Vatilo, Jakkula
Aloin miettimään myös omia lasiesineitäni, olisiko niissä mitään tarinaa taustalla. Ehkä joissakin, palaan tähän vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti