Hänen töissään yhdistyivät taidokkaat italialaistekniikat sekä leikkimielinen kepeys. Hän valmisti vapaasti puhaltamalla, venyttämällä ja nyppimällä erimallisia maljakoita ja maljoja. Koristelutekniikkoina hän käytti rihla- ja piikkimuottia, nauhoja ja savuhuntuja. Tyyli oli aivan toista kuin suomipojilla.
Erityisen suosittuja ja nyt keräiltyjä esineitä olivat Jacobinon valmistamat erilaiset eläinhahmot, esim. pupu, kissa, ankka ja hevonen.
Armando Jacobino kuoli syöpään v. 1970 vain 48 vuotiaana, ja ura katkesi yllättäen kesken. Hänen vaimonsa Lea o.s. Ruohonen työskenteli myös Kumelassa.
Kuvan upean vihreä pallosäärinen maljakko on puhallettu rihlamuottiin, korkeus 29cm ja onkin painava mötikkä, tarpeen kaksin käsin pidellä.
Maljakko on ollut tuotannossa vasta Jacobinon kuoleman jälkeen, vuosina 1972-1976. (Eräiden tietojen mukaankin suunniteltu 1972, mutta miten jos kuollut jo 1970?)
Maljakko löytyi Kontista, mistä teen nykyään parhaat löydöt, hinta oli 5eur. Selvästikin luokiteltu hienoksi esineeksi, mutta ei kuitenkaan sitten ihan tiedetty mistä kyse.
2 kommenttia:
Kaunis maljakko, edullinen hinta.
Upea tuo vihreä. Itse keräilen tuon vihreitä Tamara Aladinin maljakoita, mutta ei niitä vielä ole vitosella löytynyt mistään. Ne ilmeisesti tunnistetaan heti ja kuolinpesien ostajat ostavat pois. Heh, jos ikinä löydät kirppikseltä tai Kontista tuon värisen Kleopatran tai Tornadon, niin lupaan sulle hyvän voiton :) Miksihän ihmiset pistävät pois noin kauniita esineitä. Luulisi kelpaavan monellekin. Tosin tunnustan, että itse en ole perehtynyt Jacobinon lasiin. Ne veikeät eläinfiguurit saattaisin tunnistaa. Sinulla on kiva blogi, mutta liian harvoin tulee täällä vierailtua. Itse pidän mäyräkoirablogia, koska olen sellaisen ihanuuden aikoinani ostanut.
Lähetä kommentti