"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

14. joulukuuta 2012

Joulua



 Vanhoja joulukoristeita löytyi tänä vuonna todella huonosti,
tässä ainoat ostokseni.
 
Tosin tuo piipunrassitonttu olikin sitten todella mieluinen !
 
 




Saksalaiset isot kuusenpallot. Laatikosta puuttui kolme.

Edit* Nyt puuttuu neljä, sillä yksi pallo tippui kuusesta lattialle
ja sehän meni ihan tuhannen sirpaleiksi. Ei ollutkaan muovia ei.


10 kommenttia:

Kukkaiselämää kirjoitti...

Nostaliginen tonttu. Tuon tapaisia meilläkin on. Kauniit kuusenpallot!

Laura kirjoitti...

Kauniita :) Eipä noita vanhoja koristeita ole paljon kirppareilla näkynyt, olen myös pitänyt silmät auki, luuleekohan ihmiset, ettei niistä kukaan ole kiinnostunut...

Kati - Kylätien termiitit kirjoitti...

näitä meillä oli kotona ja varmaan on vieläkin äidilläni säästössä / käytössä :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanat kuusenpallot! Tuollaiset kelpuuttaisin mielelläni, tuli lapsena rutisteltua kasaan samannäköisiä.

Pia kirjoitti...

Lapsuudenkodissani oli noita saksalaisia joulupalloja. Ne olivat kaikkein hienoimmat pallot, ja niiden ripustamisesta kinasteltiin. Äidilläni ne on vieläkin.

Irja Viirret kirjoitti...

Piipunrassitonttuihin ihastuin niin että vanhan kiinalaiskoristeen inspiroimana niitä aikoinaan värkkäsin asetelmiin etc. Nostalginen tonttu, joka oli joulupallossa, on tosin jo vähän tuunattuna liesituulettimen päällä vieläkin:)

Bullukat kirjoitti...

Ihania koristeita! Tuo piipunrassitonttu näyttää tutulta. Oiskohan lapsuudenkodissani ollut tuollainen.

Anonyymi kirjoitti...

Minulta löytyy tuommoinen piipunrassitonttu myös, mutta tyttöversiona. Se oli vanhempieni ensimmäinen yhteinen joulukoriste (70-luvulla). Vähän se on reissussa rähjääntynyt: naama on kulunut ja kävystä, jolla tonttu istuu, on vain puolet jäljellä. Tuo sinun löytämäsi on kuin uusi omaani verrattuna.

n i n n u kirjoitti...

Kotona(lapsuuskoti) meilläkin piipunrassitontut vielä käytössä, siksi niistä niin paljon pidänkin, kun ovat lapsuuden koristeita.

Susanna kirjoitti...

Meillä oli noita piipunrassijoulupukkeja lapsuuskodissa. Ihmeellisiä tyyppejä, venkoilivat miten sattuu. Minä jotenkin vihasin niitä. Muistan, miten revin niiden naamaria irti pään virkaa toimittavasta paperimassapallosta. Se naama oli sellaista kummallista venyvää muovia, tai kumia tai mitähän se oikeastaan olikaan...

Vaikka muuten lapsuuteen liittyvät esineet ovat nostalgiudessaan niin ihania, niin näitä tonttuja en kaipaa. :-)