"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

3. toukokuuta 2011

Nappisoppaa



Hangon Keksin ruusupurkki on yksinänsä jo hieno,



vaan tämäpä oli lisäksi vielä täynnä vanhoja nappeja.

Tässä mulle loppuelämän napit ja jälkipolvillekin vielä jää.
Hurja homma vaan käydä kaikki läpi.


Napit on kaupassa kalliita, oletteko huomanneet.
Useampi kymmenen senttiä kipale, isoissa mennään jo euroihin.




Nappirasiassa oli myös Postisäästöpankin mitali, takana vuosiluku 1961,
kuvanveistäjä Kauko Räsäsen suunnittelema.
 Kenellehän näitä on jaettu, äitiyteen viittaisi kuva.




Syömällä solakaksi !
Kotimainen koristeleikkuulauta, kuvitus graafikko Timo Turjas.


13 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Ihana löytö, sekä rasia että sisältö!

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Olen aiemminkin seurannut blogiasi ja kokenut omituisia, ihanankipeitä, takaumia. Olen syntynyt vasta 80-luvulla, mutta eivät kodit niin nopeasti uusiutuneet, meillä esimerkiksi jäi 80-luku kokonaan välistä.

Tämä nappirasia ja mitali oli kuitenkin erilainen kokemus. Mummollani oli täsmälleen samanlainen, tarkalleen samanlaisia nappeja ja sama mitali (en tiedä alkuperää). Jossain muutossa rasia kuitenkin katosi, ihanaa nähdä vastaava. Muistan vieläkin elävästi, kuinka ihanaa oli lapsena upottaa kädet nappien sekaan ja järjestellä napeista kuvioita.

Kiitos ihanasta blogista!

P.S. Jos rasiasta löytyy vaaleansininen nappi, jossa on kohokuviona vaaleanpunainen possu, laitathan kuvan? (Tosin epäilen, että samanlaisia olisi kovin montaa säilynyt, olivat jo 80-luvulla hauraita)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Voi itku, tuollaisia muistan joskus nähneeni ja tulivatpa vanhat tunnelmat ja muistot mieleeni. Kuka voisi unohtaa nuo ruusut.:)

M kirjoitti...

Ooo... Itse pidän kaiken "turhan" järjestelystä ja tuon nappilaatikon ansiosta sormia alkoi jo syyhyttämään.:)
Ihanan pirteä tuo leikkuulauta!!

kewa kirjoitti...

Ohhh napit, ihana!!!

SarP kirjoitti...

Muistin kuvaasi katsellessa, että minullakin on jossain tuollainen nappiaarre. Pitää kaivaa esiin... Muuten ihailen sinun tietämystäsi vanhoista esineistä. Mistä ihmeestä kaivat tiedot?! Ihana että jaat tietosi meille.

n i n n u kirjoitti...

Anonyymi: Voisiko rasia olla mummosi ??!!
Possunappia en muista tuossa nähneeni.


Tietämys vanhoista esineistä tulee netistä, vanhoista lehdistä, kirjoista.
Lehdet on parhaita !

Norppa kirjoitti...

Vaikka itse en osaa ommella mitään, tekisi mieli upottaa sormet tuonne nappirasiaan.. *huoh mitä muistoja taas* :)

Emma kirjoitti...

Oi, nappiaarre :)

Vino pino kirjoitti...

Hih, minunkin mummolla oli hirmuinen keko vanhoista vaatteista leikeltyjä nappeja peltirasiassa. :) Lapsena etsin nappikasasta ne kaikista kauneimmat ja ihanimmat napit, jotka sitten niputin villalangalla yhteen ja tein niistä kaulakoruja.

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
IHANA Nappirasia, äidilläni on samalainen ruusurasia nappirasiana ja lapsena tietty sain leikkiä niillä, oli IHANAA kun löysin itselleni samalaisen kirppikseltä :))

t. anne

mustakissa kirjoitti...

Oi mikä aarre taas!

Susanna kirjoitti...

Napit todella ovat nykyisin ihan käsittämättömissä hinnoissa. Taannoin ompelin itselleni takin ja sen kallein osa olivat napit. Älytöntä.

Kauko Räsänen on isoisäni, mutta en minäkään nyt tähän hätään osaa sanoa, kenelle noita äitimitaleita on jaettu ja miksi.