Ostalgia merkitsee DDR:n ajan ilmiöiden nostalgisointia.
Ostalgikot keräilevät divareista DDR:n jäänteitä ja muistelevat entistä elämänmenoa enemmän tai vähemmän tosissaan.
Kuvassa derkkutavaran keräilijä Anthony Thompson.
Koko Hesarin juttu Itäsaksalaisen nostalgiatavaran hinnat nousivat pilviin löytyy täältä.
Katseeni kiinnittyi sähkövatkaimeen, jota ukko pitelee kädessään.
Hei mullahan on samanlainen !
Tuo oranssi malli on ollut myynnissä 70-luvun lopulla, ainakin Anttilan kuvastosta 1979 se löytyy.
ja tämä valkoinen on vuodelta 1982, mummo sai sen 70v-lahjaksi.
(Elämänsä ensimmäinen sähkövatkain muuten, ja ei oikein halunnut käyttää sitä, vierasti kaikkia sähkövempeleitä.)
Ja sama vatkain on ollut nyt mulla ties kuinka kauan mummon kuoleman jälkeen, ja toimii edelleen kuin unelma !
Ärhäkkä peli, Philipsit sun muut nykyaikaiset häviää tehoissa tälle ihan sata nolla.
Pois en vaihtais.
Kirjastosta bongasin mielenkiintoisen kirjan DDR-desing, kirja esittelee itäsaksalaisen suunnittelun helmiä, mm. huonekaluja, kelloja, kodinkoneita, astioita, leluja.
11 kommenttia:
Opiskeluaikoina oli tosiaan kaikki värkit itäsaksasta, ei ollut varaakaan ostaa muuta.
Hauska juttu on että Suomessa oli enemmän DDR:stä tullutta tavaraa kun Länsi-Saksassa!
DDR oli siellä niin halveksittu juttu että sieltä ei mitään laadukasta VOINUT tulla.
Oikeasti siellä asuneet kertoivat että parhaat tavarat menivät vientiin, heille jäi vaan tosi kämäset jutut.
Hih, meillä on myös samanlainen vatkain! Tuon ajan vempaimet tuntuvat toimivan edelleen, toisin kuin vaikka vain viisi vuotta sitten ostetut pienet kodinkoneet.
Berliinissä on mainio DDR-museo, oletko Ninnu koskaan käynyt siellä?
En ole käynyt koskaan Saksassa (paitsi Münchenin lentokentällä =D ), olisi varmaan mahtava tuo DDR-museo.
Kiitos mielenkiintoisesta linkistä ja kirjavinkistä! DDR on kyllä aina mielenkiintoinen aihe, suosittelen minäkin tuota Berliinin DDR-museota ja ylipäänsä entisen Itä-Berliinin lähiöiden pällistelyä. Esim. Marzahnin kaupunginosasta löytyy kerrostalo jos toinenkin.
Mulla on kotoa tuotu ddr:läinen kananmunaleikkuri. Harvoinpa sitä käytän, mutta nostalgiasyistä olen sen säästänyt.
Minulla oli just tuollainen oranssi vatkain, mutta sitten myin sen hölmönä kirpparilla.höh. Se oli mahtava laite 80-luvulla, kun siinä oli se sauvasekotinpää millä pystyi tekemään pirtelöä. Ei kai silloin nyt mitään sauvasekoittimia ees muuten ollut.
Eksyin blogiin sattumalta juuri tuon vatkaimen takia. :) Ja ehdottomasti jään seuraamaan.
Itselläni on vatkain 70-luvun lopulta. Tuli minulle mamman perintönä ja täytyy kyllä sanoa, että pois en vaihda ennenkuin on pakko. Samalta ajalta on myös mamman perintönä tullut yleiskone. Molempia on käytetty todella paljon, mutta ainakaan vielä en niistä ole löytänyt väsymisen merkkejä.
Meillä oli kans just tuo sama vatkain! Ja toimi oikein loistavasti siihen asti kunnes isän koko talo palo ja iso osa irtaimistosta sen mukana
Pakkohan se on minunkin kertoa, että juuri tuollaista vatkainta (mutta vaaleaa) käytän edelleen ja hyvin toimii... Mummolta peritty ja pois en vaihda! =)
Ja täytyypä sanoa vielä se, että blogisi on niin mielenkiintoinen ja muistoja herättävä, että monta tuntia vierähtää helpostikin täällä (varsinkin kun aloin vasta seurailemaan)...
Minulla on itäsaksalainen 6 hengen ruoka-astiasto; ruokalautasineen, asetteineen, sisältäen myös 2 kalalautasta, kastikekannun, ja tarjoilukulhon. Astiat ovat täysin ehyet.Niissä on kultareunaiset ja hennon vaaleat kukkakuviot. Nyt haluaisinkin tietää minkä arvoinen ko. astiasto on, onko tietoa?
En osaa sanoa astiastosta mitään, en tiedä yhtään miten kysyttyjä ovat.
Lähetä kommentti