"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

14. syyskuuta 2009

Asia on pihvi




70-luvun ruokailmiöistä löytyy hyvä kirja: 70-luku tarjottimella. Kirjassa on lisäksi lyhyitä ajankuvajuttuja 70-luvusta ja tietysti hyviä kuvia ja ruokaohjeita. Suositan !


Tässä jutussa olen käyttänytkin pitkälti pohjana kirjan mainiota tekstiä. Ruoka/leipomisohjeita laitan omaan postaukseen.



Kuuluisilla Keihäsmatkoilla ehdittiin juomisen lisäksi sentään syödäkin ja tuliaisiksi keittiöihin tuli ulkomaalaisia makuja: pizzat, paprikat, oliivit, fetajuusto, paella, spagettikastikkeet...
Jo pelkkä Ruotsinlaivojen voileipäpöytä oli uutta ja ihmeellistä.



70-luku oli ehdottomasti terveyden vuosikymmen, terveysvalistusta alkoi tulla joka tuutista,
-72 käynnistyi Pohjois-Karjala -projekti, joka tähtäsi kaikkien suomalaisten ruokatottumusten muuttamiseen neuvonnalla ja valistuksella.




Eineksiä ei vielä kaupanhyllyiltä tämän päivän tyyliin saanut, yhtenä einesruokana voitiinkiin pitää makkaraa, joka oli kiireisen perheenäidin pelastus. K-kaupan Väiskikin totesi ettei makkaran käytöstä tarvitse huonoa omaatuntoa kantaa, makkara on monipuolista ravintoa !




Asia on pihvi- niminen tv-ohjelmasarja opasti kuinka kotimaisista raaka-aineista loihditaan nopeasti terveellistä ja maukasta ruokaa sen ajan ravitsemussuosituksia noudattaen. Kolmonen ja Vanamo rupattelivat mukavia puolentunnin ohjelmissa ja valmistivat helppotekoisen menuun. Nyt viimeistään nämä tv-kokit osoittivat, että ruuan valmistaminen on mukavaa puuhaa, eikä alati toistuvaa ja vaivalloista arkista puurtamista.


Ohjelmasarja oli valtavan suosittu.

Keittiömestarit julkaisivat lisäksi lukuisia ruokakirjoja.

Elävässä arkistossa on ohjelmasarjasta monta videoleikettä katsottavana.

Kuva: yle.fi



Ruokaohjekortit olivat vuoden 1973 muodikas uutuus ja ne tulivat keittiöihin postimyyntimarkkinoinnin kasvun myötä. Isälle kolahti postiluukusta Otavan Iso Fokus - tietokirjasarjaa ja äidille ruokakortteja.



Mestarikokin ja Kodin Kuvalehden keittotaitokortit säilytettiin tyylikkäissä muovilaatikoissa.

Kuvan Mestarikokin kortit on äitini keräämiä.




Kortteja plärättiin meillä usein, lisäksi leikin niillä kirjastoa ja kauppaa.



Kuukausittain lähetettiin 24:n kortin pakka hintaan 4,95mk (+postilut 90penniä)



70-luvulla ruokakulttuurista tuli ilmiö. Ruoka tuli lehtien sivuille. Syntyi mm. erikoislehti Kasari v. 1971. Helsingin Sanomien Ruokatorstai -sivu aloitti -72. Naistenlehdet pursusivat ruokaohjeita. Julkkikset esittelivät keittiönsä ja parhaimmat reseptinsä.



Ruokien pakastaminen oli keittiöiden suuri trendi. Kotitalousopettajaopistossa koulutettiin jopa erityisiä pakastusemäntiä joita sai tilata kotiinsa työvoimatoimiston tai alueen kotitalousjärjestöjen kautta. Perheenemäntä saattoi ostaa 30kg lihaa, jonka pakastusemäntä paloitteli ja valmisti siitä kaikkea mahdollista talon pakastimeen.

Myös pakastettuja valmisruokia alettiin tekemään teollisesti enemmän. Pakastesei oli Suomen syödyin kala.

*****************


Meillä kotona ruokana perunaa oli aina, joskus harvoin lisäksi riisiä tai spagettia ja ne syötiin voin kanssa.

Ainainen porkkanaraaste (appelsiininpaloilla tai ilman), suolakurkut, ja kiisselit jälkiruokana.

Tavaratalojen lihatiskien grilliuunit, joista valkattiin kotiin vietäväksi vartaassa pyörinyt broileri.

Joulukinkun päällä ruiskuori, se maistui mahtavalta lilluttuaan kinkunrasvassa !

Painekattila, joka päästi kuumat höyryt venttiilin kautta pihalle, piti varoa.

Ala-asteella pakkosyöminen, ei riittänyt pelkkä maistaminen vaan kaikkea piti syödä.
Tästä syystä esim. säilötty punakaali on sellaista jota en ikinä enää syö !

Kaikki vihannekset ja marjat kasvatettiin ja säilöttiin itse. Kellari oli syksyisin aivan täynnä.


Mitä ruokamuistoja sinulla on 70-luvusta ?


Kuvat: 70-luvun Kotiliesi-lehdet



12 kommenttia:

viipukka kirjoitti...

*huokaus*Meillä oli kotona noita reseptikortteja ^__^

Katja kirjoitti...

Kyljykset, ne pakolliset kyljykset joka hiivatin viikonloppu. No ei tarvii arvata etten syö kyljyksiä nykyisin.
Makaronivelli oli toinen, siitä pidin ja pidän edelleen :D

RuusuLiisa kirjoitti...

Heh..tulinpa taas kerran hyvälle tuulelle kun luin postauksesi :) Muistan nuo ruokakortit-mutsillani taitaa olla ne vieläkin tallessa. REx-kakku oli mun suosikki ainakin kuvansa perusteella. En kyllä muista tekikö mutsini koskaan noiden korttien pohjalta mitään :S Ruokamuistoja ei ole 70-luvulta oikeastaan ollenkaan -ehkä olin liian pieni? Tai muistan kun otin siskoltani pikkutyttönä Merkkarin salaa (silloin kun merkkarit oli oikeasti salmiakkia ja ohuita..). Enkä edes tukehtunut :D kun kerran elossa vielä ollaan..

pikkuriikki kirjoitti...

On tää kyllä ihana blogi kun sä jaksat aina ihan juurtajaksain jotenkin juttujen taustat selvittää..itellä on vaan sellasta mutu tietoa.. kyllä mä muistan nuo ruokakortit ja jaakkokolmoset ja muutkin (mähän oonkin 60-luvulla syntyny, heh heh..). Koulu ruokailun helmistä mä muistan tillilihan ja "sioista" bortskeiton, ja todellakin, syödä täytyi..maksalaatikot ja kaikki..paljosta jää nää nykytenavat paitsi.. ;)

Jasupo kirjoitti...

Oletko muuten nähnyt Vanamo/Kolmonen -koiranruokamainoksen? Siinä on kaksi koiraa, joista toisella on kolmosen päähine (en häpeäkseni muista sen nimeä). Taustamusiikki on muunnelma heidän ohjelmansa tunnusmelodiasta. En kyllä muista ohjelman nimeä. Olen nähnyt mainoksen vasta kerran, joten en muista siitä enempää.

Mia kirjoitti...

Meilläkin oli äidillä noita kortteja, on vaan tainnut ne jo ehtiä joskus heittää pois. Harmi!

zanne kirjoitti...

Voi ihanaa, 70-luvun ruokia!! Minä muistan kun broileri joka ostettiin kaupasta ei ollut mitään marinoitua koipi-reisi vaan kokonainen broileri pakaste altaasta. Siitä äitini sitten teki sunnuntaisin ruokaa, sitä kypsennettiin monta tuntia uunissa savipadassa eli Römertopfissa.
Toinen muisto 70-luvulta on Hawaii-leikkeet tai Hawaii-toast, eli kyljys jonka päällä ananas rinkula tai uunileipä jonka juuston alla se ananas rinkula.
Ananas oli silloin tosi eksoottinen juttu ja tykkäsin siitä tosi paljon!

Marita kirjoitti...

Meillä syötiin lihakeittoa, siskonmakkarakeittoa, makaroonilaatikkoa, lihapullia siis sellaista peruslapsiperheruokaa, mikä suurimmaksi osaksi uppoaa vieläkin. Sellainen erikoisuus on jäänyt mieleen, että saunailtana (asuimme silloin kerrostalossa) paistettiin aina HKn sininen kiukaalla sellaisessa paistopussissa. Ja sit päälle sai vähän keltaista jaffaa. Ja oli hyvää :)

Meilläkään ei juuri muita lisäkkeitä tunnettu kuin peruna, joskus oli spagettia. Se oli jotain ekstraa. Porkkanaraasteen sijasta joskus oli myös lantturaastetta. Ja voisi sitä ihmettä kun hankimme pakastimen -sai mansikoita keskellä talvea. Ja ne mansikathan olivat niitä kitkeriä Suonenjoen Sengasengaa.

Ja useimpina aamuina söimme aamupalaksi ruisleipää -ei mitää pehmeää Reissumiestä vaan sellaisia kovia jälkiuunileivän koppuroita.

Sussu kirjoitti...

Reseptikortteja meidänkin äiti on komean laatikollisen kerännyt ja minä rakastin niitä. Erityisen hauskoja ovat Kasvisruoka-osion reseptit, sillä jokainen noista ruoista sisälsi makkaraa tai lihaa.

Meillä syötiin spaghettia joka lauantai, ja itse asiassa vanhempani jatkavat samaa perinnettä yhä. Sunnuntaisin oli broileria tai kyljyksiä. Isälle ja äidille broilerin rintapalat, minulle ja siskolle koivet. Pienin sisko sai äidiltä siiven. Ja meille uskoteltiin, että ne koivethan ovat kanan paras osa, kun kaihosimme vanhempiemme valkoisia rintapaloja. Toivomusluu vedetiin aina.

Muistaakos kukaan niitä makkarakuppeja - lenkkimakkaran siivuja paistettiin pannulla rasvassa, niin että niistä tuli kupin muotoisia.

mude kirjoitti...

Meillä syötiin lähes aina perunaa Kuorineen kiehuvien pottujen tuoksu vie minut vieläkin suoraan lapsuuteeni! Ja herkkukurkut oli vakilisuke, kuten myös punajuuri.

Meillä tehtiin usein jotain luujuttua; luita pellille ja uuniin, leipää kastettiin irronneeseen rasvaan/liemeen.

Viikonloppuisin aamiaisella saatiin ranskanleipää lauantaimakkaran kanssa, muuten syötiin ruislimppua.

Koko lapsuuden ajan muistan syöneeni iltahedelmän. Omenoita ja appelsiineja syötiin paljonkin, iltahedelmä oli yleensä jotain harvinaisempaa herkkua.

Ja iltaruoka oli kello viisi :) ja kaikki olivat silloin pöydässä.

Violette kirjoitti...

Olen "perinyt" samanlaisen setin ruokaohjekortteja. En tosiaan tiedä, mitä niillä tekisin, mutta en voi hävittääkään, ovat niin nostalgisia!

70-luvun ruoista tulee mieleeni erilaiset pataruoat, joita meillä oli usein ja yhtä usein niitä inhosin. Oli itsetehtyä pizzaa ja kaikenlaisia kastikkeita perunoiden kera. Täytetyt paprikat olivat jo vhän hienompaa tarvittavaa. Aika vähän muistan.

Sulla on kiva blogi:)

Anonyymi kirjoitti...

Noita Kotikokin ruokaohjekorttilaatikoita saa kirppiksiltä 1-5€:lla. Omani olen säilyttänyt ja niitä käytän yhä. Kaikkein eniten pidän siitä, että lähes jokaisessa kortissa on vaihtoehtoja antava vinkki. Burgundin pata, Kahvipöydän pikaleivokset, Täytetyt perunaohukaiset. Puolukka-piparkakku, Viinimarjabriochi ja monet muut kortit ovat jatkuvassa käytössä. Ja jos kaipaan vaihtelua, etsin niistä jonkun nostalgisen ohjeen ja teen uudestaan. Tyttärelläni on vastaava, uudempi korttikokoelma ja tietääkseni hänkin, kolmikymppinen, niitä käyttää apuna.
Soisi noiden tulevan uudestaan muotiin, että nuorten ja lasten ruokavalio olisi muutakin kuin pizzaa, sipsejä, hampurilaisia, sokeroituja muroja ja jugurtteja, energiajuomia ja muuta mössöä!
Marjastus ja sienestys voivat ensi kesänä ja syksynä olla muotia nuortenkin keskuudessa, kun he huomaavat liikunnan, mielenterveyden ja tienaamisen yhdistyvän siinä. :)