Neodyymi maljakko

Tällä viikolla olenkin jo ollut joulutunnelmissa, sillä kierrätyskeskuksessa (Patina Lahti) on jo laitettu joulutavarat esille.
Myymälä muuttaa vuodenvaihteessa niin aloittivat ajoissa koska joulutavaraakin on niin paljon, ja tupa pitäisi saada tyhjäksi. Laittelevat esille uutta päivittäin.
Satuin juuri tiistaina olemaan myymälässä kun tavaroita nosteltiin rullakoista pöydille. Löysinkin monta kivaa juttua heti verekseltään, ja hinnathan eivät tuolla päätä huimaa, kymmenestä sentistä alkaen saa koristeita ja kynttilänjalkoja.
Mutta en nyt viitsi ihan vielä laitella tänne noita ostoksia kuitenkaan, elellään nyt vielä tätä kaunista lokakuuta.

Kontista tein hyvän löydön kolmella eurolla, iso maljakko (25,5cm) oli jäänyt henkilökunnalta tunnistamatta, enkä ihmettele, kun aika tuntematon maljakko on kyseessä.
Tämähän on se yksi Nuutajärven lasin anonyymeista maljakoista, vailla suunnittelijaa vailla nimeä. Kansan suussa kutsutaan "kierteeksi."

Väri on ametisti (liila) ja lasi on neodyymia, joka vaihtaa väriä kylmässä valossa, esim. loisteputken valossa siitä tulee sininen.
Tästä on jo aikaa kun en tiennyt neodyymista vielä mitään, ja oli yhdet Nuutajärven lilat lasit käytössä, ja kerran iltasella sytytin keittiön työpöydän loisteputken ja lasi sattui olemaan siinä alla. Katsoin että mitkäs uudet lasit meille nyt on tullut! Mies yllättänyt. Mutta samathan ne oli muuttuneella värillä.
Neodyymilasin arvosta en osaa sanoa, katsotaanko arvokkaammaksi verrattuna muuhun värilasiin.

Hyvää viikonloppua ja syyslomaa!

Minä juon nyt kahvia!

Tästä Harri Holkerin tokaisusta "Minä juon nyt kahvia!" on tullut lentävä lause, jota kuulee heiteltävän aika useasti. Holkeri oli lievästi närkästynyt toimittajien kyselyistä, kun halusi keskittyä kahvikupposeensa laivaristeilyllä v. 1990. Tuo videoklippi löytyy Youtubesta.

Ja kahvinautintoon kuuluu myös kaunis kattaus, kahvipannuineen.
Tässä minulla on kaksi pannua jotka ovat jo ohittaneet värikkään retroajan, 80-luvun kolkutellessa vanhoista värikkäistä koristeluista luovuttiin, ja tilalle otettiin hempeämpiä sävyjä ja koristeita. Pannuja oli jopa pastellin sävyissä.

Arabia emalin Roosaruusujen suunnittelija on tuntematon, valmistus on ajoitettu noin vuosien 1977-1984 välille, tarkkoja vuosia ei ole tiedossa.
Olga Osolin Myrna kuviointi onkin tuttu jo 30-luvun posliiniastioista, mutta oli edelleen tuotannossa. (Lopetettiin vasta 2005.)
Kuka lienet keksinytkään yhdistää tähän vanhaan sarjaan emalisen kahvipannun vielä 80-luvulla?
Myrna pannun kerrotaan tulleen markkinoille jouluksi 1982. Kultaukset toivat pannuun juhlavuutta.

Näissä uudemmissa pannuissa on se hyvä puoli, etteivät ole vielä loppuun käytettyjä mökeille ruostumaan unohtuneita, vaan ovat yleensä täysin käyttökuntoisia.
Yksi vika tosin löytyy, kahvojen maali ei ole pysynyt, kehityksessä menty tapapakkia sillä ainakaan minun yhdestäkään vanhasta 70-luvun kahvipannusta ei ole kahvoista maalia pois. Joku sanoi myös että kahvojen maali ei ole kestänyt astianpesukoneessa pyöritystä. Oliko tehtaalla testattukaan, jos oletettiin että pestään käsin.
Tässä minunkin Myrnassa on kahvasta valkoinen maali kokonaan pois, mutta aion maalata sen uudelleen. Roosaruusuun riitti pieni paikkailu mustalla tussilla.

Kumpainenkin on löytynyt FIDA kirpputorilta, Roosaruusu maksoi 12 euroa ja Myrna 6.50 euroa.
Ja kaffet niihin voi laittaa tulille vaikka heti.

Kahveikasta viikonloppua!

TIPS! Kannattaa seurailla minun Instagramtilin tarinat -osuutta, laittelen sinne lyhyitä videojuttuja kirppisostoista, välillä kuvaan paikan päällä kirpputorilla jos jotain kiinnostavaa tavaraa osuu kohdalle.

Jotain haluttua

Minun tämä keräily perustuu kirppislöytöihin, hetken ostopäätöksiin, edullisuuteen. En käy huutokaupoissa tai osta netin kautta. Ei ole mitään sellaista, että joku tietty juttu olisi saatava lähes hinnalla millä hyvänsä.
Mutta haaveita on ollut joistakin esineistä, että ton mä vielä joku päivä ostan jos vaan kohdalle osuu.
Ja nyt on tällaisia kohdalle sattuneita ollut tänä kesänä useampi. Ja koska yllättäen tuosta äidin kuolinpesästä irrotettiinkin vähän rahaa meille perillisille, pystyin muutaman ylimääräisen kympin käyttämään keräilyyn.

Nämä esineet on ostettu siis suht normaaliin kirppishintaan. Osa itsepalvelupöytäpaikoilta, joten niistä en voinut tinkiä.

Minulla on jo ennestään Arabian Valencia -sarjan iso leikkuulauta, joten tämän pienen pyöreän olen toivonut saavani myös. Valencian arvostus taitaa nousta koko ajan, ainakin hinnat nousseet.

Kissakannu! En muuten juuri perusta Arabian maitokannuista, mutta haaveena on ollut saada joko lehmä- tai kissakannu, irtopäällä. Ja ehkä tykkäänkin enemmän tuosta kissasta.

Nuutajärven Kastehelmi maljakko/kynttilänjalka nimenomaan turkoosina. Tämä väri on vaan niin kaunis. Muut värit eivät kiinnosta. Värittömän myin juuri keväällä pois kun en vaan tykännyt.
Kun nyt tehdään kaikenlaista Kastehelmeä uustuotannossa, voisi tämänkin esineen herätellä henkiin. Muotit lienee tallessa.

Sama muki, eri tyyli

Arabian samat mukit/tuopit erilaisella kuvituksella, ja ei heti uskoisi että piirrokset ovat myös saman taiteilijan.
Gunvor Olin-Grönqvist piirsi sekä rohkeita paksuja siveltimenvetoja että tarkkoja hienoja yksityiskohtia. Kumpi miellyttää enemmän?
Tuo saunakuvituksellinen Löyly muki on lahja vaarilleni (äidin isä) kun hän vuonna 1977 täytti 70 vuotta.
Lahjapakkauksessa oli kaksi mukia, ja toinen muki kulkeutui perinnönjaossa äidin siskolle. Ja toisen mukin äiti kerran laittoi minun matkaan kotona käydessä. Haluatko? Toki halusin.
Kivoja muistoja mukiin liittyykin, muistan monen päivän valmistelut ja juhlapäivän herkkuineen ja kuinka lahjaksi saadut valtavat kukkakoriasetelmat vietiin yöksi marjapensaiden alle viileään.
Muki tulee säilymään perheessä, ja ehkä saa joskus vielä sen toisen viereensä kaveriksi.

Toinen muki on nimeltään Haarikka, nettitietojen mukaan tuotannossa 60-luvulla? Kirppisostos, tosi pinttyneenä ja likaisena löydetty, ja siksi varmaan hintakin oli vain 4 euroa. Mutta pesullahan näistä selviää.

Haarikan pohjamerkinnästä ei selviä mitään valmistusajankohtaa, GOG on koristeen suunnittelijan nimikirjaimet, ja PR henkilön joka kyseisen mukin on maalannut.

Muistattehan että Designmuseolla on aika hyvä tietokanta Arabian esineistä, tietoa voi etsiä esim. suunnittelijan tai koristeen perusteella. Luetteloitu n. 2000 esinettä kun kokonaismäärä oli 5000-6000, joten läheskään kaikkia ei tuolta löydy kuitenkaan. Löyly muki löytyi, Haarikkaa ei tällä koristeella.

Löylylle antoi seuraavan luettelon:

TUOPPI

Numero	AM2766
Suunnittelija	Olin-Grönqvist Gunvor
Malli	GOG0, Löyly
Suunnitteluaika	n. 1960
Valmistusaika	1975-1981
Tuotantoaika	n. 1961-1976
Materiaali	kovafajanssi

Linkki Arabian esinehakuun löytyy TÄSTÄ

Perjantai moodi

Kenellä näin perjantaina tämä fiilis?
Rankan päivän päälle muutama olut...mahtava mainos, ajankuvaa parhaimmillaan kun oluen juonti sopi moneen tilanteeseen ilman kukkahattuilua.

Muistaakseni tämä on vuodelta 1972, Valituista Paloista.

Mukavaa viikonloppua!

Synkkyys päällikön jos varjoo, äiti Makaota tarjoo

Koko rallatus meni näin: "Synkkyys päällikön jos varjoo, äiti Makaota tarjoo. Makao ja kuuma vesi, heti valmis terveellinen ja maittava maitokaakao."
Teksti ollut jossain mainoksessa. Liittyy kuvaan, jossa poika on intiaanipäähine päässä myrtsinä kädet puuskassa ja äiti tarjoaa kaakaokuppia. (Kuva löytyy Finnasta, en voi kopioida sitä tähän kun ei ole vapaasti julkaistava kuva.)

Makao kaakaopurkki jos mikä on ollut etsinnässä ties kuinka kauan. Nyt se löytyi kierrätyskeskuksesta ja ei ollut kalliskaan kun maksoi vain euron. Näitä ei vaan paljon liiku kun vertaa vaikkapa Viri kaakaopurkkeihin.

Ja mukavaa tässä on se, että on ollut lähiseudun tuote, Nastolan maitojauhetehtaalta. Nastolan historiasta löytyy tieto, että ensimmäiset maitojauhe-erät valmistuivat v. 1956. Maitokaakaojauheen valmistus lienee aloitettu myös pian, sillä Finna -palvelusta löytyy kuva pahvisesta kaakaokotelosta joka on ajoitettu vuoteen 1958. 

Kuva: Turun museokeskus, Museoarkisto

Tuo löytämäni peltinen purkki esiintyy jo vuoden 1969 mainoksessa, mutta ei suinkaan ole Kuivamaidon ensimmäinen purkkimalli johon kaakaojauhetta on pakattu.

Tehdas kärsi mm. idänkaupan tyrehtymisestä ja lopetettiin v. 1999. Oli monen nastolalaisen työpaikka ja kesätyöpaikka, olihan tuo isäntäkin siellä nuoruudessaan säkittämässä maitojauhetta. 

Mainoskuvat ovat herkullisia kun niissä on käytetty Arabian Anemone kuppia, tämä mainos on vuodelta 1964. Sama kuva on peltipurkissa, teksti vain peittää kupin.