Ja vieläkin shoppailua

Älkää huoliko, tulee muutakin kun näitä shopattuja juttuja : )

Osattiin sitä Tanskassakin, nimittäin kuvan pussilakana on tanskalainen.

Oi ja voi, mitähän tästä tekisi.

Pussilakanat on siitä hyviä kun niissä on sitä kangasta niin paljon.

Raija Uosikkisen Primavera kattila.

Kuten kuvasta näkyy, on jo saanut jonkinverran siipeensä. Ei käyttökuntoinen enää.

Mutta oli minusta hinnoiteltu sen mukaan kun maksoi 3e.

Terassille tämä käy mainiosti.

Näitä Primaveroja on lisäksi punaisena ja sammaleenvihreänä. Ehkä keltainen on nätein.

Jokanaisen käsityökurssi -kansio kaavoineen oli ilmaislootassa.
Se on vuodelta 1978-79.

Ensin ajattelin, että viittinkö alkaa kantamaan, kun piti vielä alennusmyynneissä juosta, mutta otin kuitenkin.

Ajan tyyliin vaatteita isoille ja pienille. Muutama todella kiva ohje, joita on pakko kokeilla juhannuspyhinä.


Kansiossa oli tilaajan kaikki maksukuititkin vielä tallella, maksettu Suomen työväen säästöpankissa Jakomäessä : )

Vielä ostoksia

Tooosi kiva pusero, Pelastusarmeijan kirpparilta. Merkki on Salonne.

Olikohan tämä 1.80e. Siellä kun on niin hassut hinnat, että päättyvät usein tuohon 80centtiin.

Salonnelta löytyy vaatekaapistani myöskin hieno vintagemekko.

Samainen kirpputori, ja tooosi kiva tunika. Ja hinta 3.80e.

Tästä on tullut oikein mieliasu tälle kesälle. Joku on sen itse tehnyt.

On siis oikeasti vanha vaate, ei mikään nyt vanhasta kankaasta tehty.

Nastolasta yhdeltä kirpparilta euron leninki, Jet-Juniorin Lollipop- sarjaa.
Ei ole kyllä mun makuun malliltaan ollenkaan ja isokin.

Kankaan takia ostinkin.




Ensimmäistä kertaa löysin Finlaysonin Anneli Airikka-Lammen tuttua lastenkangasta pikkupalat,
Sabrina -sarjaa. Ovat yhteen ommeltuja. 1,50e.

Juuttikangastaulu, näyttää ihan Mirja Vännin piirroksilta, luultavasti hänen. 1,50e.

Laidasta laitaan

Kuka ihme meille tätä "rojua" oikein kantaa ??!

Voi kun hän on surumielinen.

Olihan sille uusi koti annettava. Kun ei haissut ja oli muutenkin puhdas ja leikkimättömän näköinen. Pesukoneeseen en uskalla laittaa jo muutenkin haurasta turkkia.




Katinka moi !
Euron nukke.
(Jolta tosin on jo pari kertaa lähtenyt jalka irti.)




Tampellan kangasta, tylsästi on leikattu pitkittäin kahtia,
mutta eiköhän tuostakin jotain saa.

Ihana vanha Nanson pahviloota 50cent.

Sisällä oli Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n Sorja-kaavoja.

Tämän piirtäjän taulut on tuttuja lapsuudesta, meillä oli kaksi kotona sängyn yläpuolella.

Ei juuri tätä, mutta vastaavia lapsiaiheita.

Vauvanvaatekokoelmaan uusi kuosi, Finnwearin metsämansikka.

Ostettaessa mansikoista oli väri levinnyt keltaiseen pohjaan. Tuollainen värin karkailu on tyypillistä vanhoille trikoille, jos niitä liottaa tai pesee liian alhaisessa lämpötilassa.

Pesin 60asteessa ja vika korjaantui.

Venäläinen suola-astia oli euron hintainen ja sisällä oli vielä kastanjetit

joita poika nyt rytmikkäästi paukuttaa.

Ja sitä pankkihistoriaa, taitaa olla ihan niitä 70-luvun lippaita kun raha-aukossa on kunnon piikkihampaat estämässsä yritykset saada rahat veitsellä avittaen ulos. Uusimmista kun kuulemma ne puuttuivat.

Ihan kiva Sarvis-setti lähti kolmella eurolla. Nää kiiltelee kyllä niin uutuuttaan, että onkohan olleet edes käytössä. Neljä kippoa, kulho ja salaattiottimet.

Kuin karkki

Herkullinen 70-luvun fajanssinen astiasarja on nimeltään Punapolkka ja kotimaa Länsi-Saksa.

Ensiesiintyminen Suomessa n. 1973-74.

Meillä oli kotona Punapolkka mukit, ne oli Lapin tuliaiset sukulaisilta.
Lapsen käteen aivan valtava muki.

Kuvan kahvikuppi on kirpputorilta.

Kuva: waechtersbach.com

Samaa sarjaa tehdään vielä, muoto vain modernisoitu.
Mutta muki näyttää samalta kuin silloin ennen.

Pitsiliinan uusi muoto

Jos lituskaisena pöydällä makaava pitsiliina alkaa jo kyllästyttää, sille voi loihtia uuden muodon ihan kotikonstein.

Taikasana on sokerivesi.

Kattilassa kiehautetaan liemi, jossa yksi osa vettä ja kaksi osaa sokeria.

Annetaan vähän jäähtyä (jotta näpit ei pala), ja pitsiliinat laitetaan uimaan liemeen ja puristellaan siellä jotta imevät lientä.

Nostetaan pois (purista vähän liikaa lientä liinoista) ja asetetaan ylösalaisin käännetyn kulhon päälle muotoonsa.

Anna kuivua (kestää pari päivää jos liina on kovin paksusta langasta) ja irroita varovasti.

Pitsikulhosta tulee täysin kova taipumaton. Kestää vaikka hedelmäkorina. Minulla oli tässä siis aika paksusta langasta tehdyt liinat, ihan ohkaisesta tulee varmasti sieviä, täytyy kokeilla niitä seuraavaksi.

Säilytä sisällä kuivassa, nimittäin kosteassa sokeri alkaa vettymään ja tihkumaan liinasta ulos.

Vauvamekko nostalgiaa

Äiti on säästänyt paljon minun vauva-aikaisia vaatteita, voisi sanoa että onneksi. Sillä onhan näitä ihana aina välillä hiplailla ja ihailla.

Tein nyt sellaisen urakan että pesin ja silitin ja kuvasin osan.

Joitakin vaatteita on kyllä matkanvarrella hukkunut, kietaisupaitoja ja myssyjä ainakin. Olivat nimittäin nukkeleikeissä mulla pienenä.

Ja ikää näillä on sen 40v, osalla enemmän, kun ovat olleet jo isosiskollani käytössä. Hyvin säilyneitä, josta voisi päätellä että ei nämä nyt ihan arkivaatteita olleet.
Kaikki äidin ompelemia, paitsi froteepaita. Paljon ihan käsinommeltua, esim. kaikki kantit.


Puseron frotee on vielä kuin uutta, lika pinttynyt tosin nepparilistaan. Kokolappu (90) on tallella mutta ei valmistajaa.

Tähän mekkoon kuuluu vielä samasta kankaasta pöksyt, niitä en nyt kuvannut.

Huomasin vasta nyt että puserohan on täällä olevassa kuvassa päälläni.

Näistäpä voisi nyt napata mekkokaavamalleja, ovat taatusti vanhoja,
ja äidin mukaan omia.