70-luvulla lapset valjastettiin viisaasti

Vuosien -73 ja -74 Kaks´plussia.
Kansikuvat hämmästyttää tänä päivänä. Minulla on sellainenkin Kaks´plus jossa kannessa on n. viisivuotias tyttö alapää paljaana, harteilla vain kylpyviitta.
Lehdet oli 70cent kappale, jolloin raaski ostaa jo useamman. Nykyään kun melkein järjestään vanhat lehdet maksaa vähintään 2eur.

Hyvää ajankuvaa sen aikaisesta lastenhoidosta saa vaikkapa lasten valjastestistä.
Nykyään valjaat ei kuulu must have -tarvikkeisiin, taitaa riippua lapsesta onko käyttöä.

Mutta näin siis vuonna 1973:
"Valjasta viisaasti
Siinä vaiheessa kun lapsi opettelee seisomaan ja kävelemään, hänelle yleensä hankitaan valjaat. Markkinoilla on runsaasti lasten valjaita eivätkä mallit suuresti toisistaan poikkea. Materiaali on lähes kaikissa nahkaa. Mutta silti kannattaa tarkoin katsoa minkälaiset valjaat ostaa. Parasta on ottaa pikkuinen mukaan valjaiden ostoon jotta voi jo kaupassa kokeilla.
Pienokainen joka on alituiseen pyrkimässä ulos vaunuista ja rattaista vaatii äidin kaikki kädet pitelemään itseään. Ja sittenkin lapsi voi päästä putoamaan.
Mutta muista ettei lapsi ole koira vaikka kulkeekin talutushihnassa. Lasta ei saa missään tapauksessa roikottaa tai äkkinäisesti kiskoa valjaista."

Parhaimmiksi todettiin Pussycat -vauvatuotesarjan valjaat, kuvassa nro 6.
Ja ajan tyyliin annettiin sitten vielä ompeluohjeet omatekoisiin talutusvaljaisiin.

Lastenvaunut kautta aikojen

Miten jollain tuleekin mieleen kirjoittaa kirja lastenvaunujen historiasta ?
Mutta näin on käynyt.
Kirjoittaja on  kolmen lapsen äiti, kansatieteilijä Hanna Forssell, Suomen kansallismuseon museolehtori.

"Lastenvaunut rullaavat kertoo lastenhoidon ja elämäntyylin muutoksesta 1800-luvulta nykyaikaan, Silver Crossista Bugaboohon – unohtamatta Brion, Jovin ja Emmaljungan suosittuja vaunuja. Lastenvaunut olivat keksintö, joka vapautti naiset – ja myöhemmin myös isät – liikkumaan lastensa kanssa kodin ulkopuolella.
Vaunujen malli ja verhoilukuosit paljastavat sisällä nukkuvasta asukkaastaan usein sukupuolen ja vanhempien elämäntyylin, mutta ehkä enemmänkin: ovatko vaunut uusinta muotia, isoäidiltä perityt vai sporttinen kulkupeli? Autojen lailla lastenvaunut ovat aina olleet oman aikakautensa kuvajaisia. Niiden tekninen kehitys, muotoilu ja värit seuraavat tiukasti ajan ihanteita ja trendejä."

Kirja on todella hyvä aputeos retrovaunuista kiinnostuneille ja niistä tietoa etsiville, kirjassa on esim. tuoteluettelokuvia vanhoista Jovin vaunuista.
Muutenkin nostalgisia kuvia on paljon, hyvässä historiateoksessa niitä pitääkin olla.

Pongasin kirjasta myös samanlaiset vaunut kuin meillä/minulla oli, niitä on ollut myynnissä jo ainakin vuoden 1966 kieppeillä.
Harmi kun vaunuista on aikoinaan otettu vain muutama (huono)valokuva.
(Nythän vaunut ovat mätänemistilassa. Siitä, ja muista retrovaunuista blogissa on kirjoitettu aiemmin täällä.)

Ensimmäistä kesää elellään lokoisasti

HUOMIO HUOMIO HUOMIO Pääkaupunkiseutu !

Keskiviikkona 23.4.2014 klo 16.30–17.30 SKS:n juhlasalissa Hallituskatu 1, Helsinki.

Kansatieteilijä Hanna Forssell kertoo lastenhoidon ja elämäntyylin muutoksesta 1800-luvulta nykyaikaan: ovatko vaunut uusinta muotia, isoäidiltä perityt vai sporttinen kulkupeli?

Esitelmäpäivän kirja Lastenvaunut rullaavat on ostettavissa 25 %:n alennuksella SKS:n kirjamyymälästä, Mariankatu 7, klo 11–18.

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan, vapaa pääsy !

ANTTILA tavaraluettelo 1966

 Uusi haastaa vanhan.

 60-luvun vaunumallit olivat matalia ja muodot pyöreitä.

70-luvulla vaunukori oli neliskulmainen

ja keikkui korkealla sirojen pyörien päällä.

Kumpaako työntelisit mieluummin ?

Intiaanikiikku

Keinu meni nyt varaston ylähyllylle ja säilytettäväksi, keinuhan on ikätoveri !
Keinun pohjasta löytyi valmistajan tarra ja kyselinkin suoraan sieltä keinun ikää.
Olikin vanhempi kuin ajattelin, keinu on ollut Varaxin kuvastossa v. 1970-1971.

Ihan hyvä kirppislöytö, 2eur.
"Rattiin " saisi vähän töpöttää maalia, muuten hyvässä kunnossa.

Rallikuskit

Ajat muuttuivat,

miehetkin kelpasivat lastenvaunumainoksiin.

Ihana !

 

Kuva vuodelta 1980.

Karkoitin

Sydän on tarkoitettu kiinnitettäväksi vauvan vaunuihin roikkumaan

ja pitämään "tui tui- tädit" loitolla.

Taisi olla joku Infan kampanja mistä näitä sai.
Kuva mainoksesta josta sai tilata ilmaiseksi "Saat sen vain meiltä".

 

Olen joskus nähnyt huutonetissä myynnissä ja kuumaa tavaraa oli.

Äitiyspakkauksen tarina

Jälleen on avautunut kiinnostava näyttely liittyen
World Design Capital 2012 –vuoden ohjelmistoon.

Äitiyspakkauksen ainutlaatuinen tarina 1930-luvulta nykypäivään on esillä Eläköön hyvä alku -näyttelyssä Helsingin Virka Galleriassa 29.6.–2.9.2012. Vapaa pääsy.


Kaikenlaista kokeilua on mahtunut äp:n taipaleelle.
80-luvun alussa jaettiin kahdenlaista pakkausta, ensisynnyttäjän ja uudelleensynnyttäjän. Kumman vain sai valita. Suurimpana erona se että, ykköspakkauksessa oli pesuvati, kynsisakset, kertakäyttövaipat ja kylpymittari jotka puuttuivat kakkospakkauksesta. Lisäksi makuupussipeite korvattiin makuupussihaalarilla.

Kuva: KELA

Jos kiinnostaa kurkistaa miltä näytti vuoden 1983 äitiyspakkauksen sisältö,

katso klippi Elävästä arkistosta.

Silloin vauvana

Synnyin 40v sitten maaliskuussa ja keräilen juuri sen vuotisia ja kuukautisia aikakausilehtiä. On hauska lukea ja katsella mitä silloin tapahtui ja millaista oli maailman meno.

Ja onpa jotain näytettävää äidin lapsuudesta jälkipolvellekin.

Ja kuinka ollakkaan Kotiliesi oli suuri silloin vauvanumero !
Mahtoikohan äitini lueskella tätä ja ottaa vinkkejä ?

Olin kyllä toinen lapsi, niin ehkä vauvajutut ei olleet enää niin uutta ja ihmeellistä.

(Kuvat aukeaa isommiksi klikkaamalla.)

Vauvan teollisuusruuille on lehdessä annettu kovasti palstatilaa, asiasta kirjoitetaan postiiviseen sävyyn ja kerrotaan että v. 1968 Yhdysvalloissa lastenruokasäilykkeiden kulutus oli 660 tölkkiä lasta kohden. Vastaavat luvut oli Ruotsissa 450 ja Suomessa 70. (Paljonkohan tänä päivänä?)
Toimittaja oli vieraillut Jalostajan tehtaalla ja saanut seikkaperäisen opastuksen tölkkiruuan valmistusprosessista. Tuolloinhan vauvoilla aloitettiin kiinteät 2kk ikäisenä, hedelmillä ja kasviksilla.

Lehdessä luetellaan liuta vaatteita ja tarvikkeita joita vauva tarvitsee äitiysavustuspakkauksen lisäksi, tarpeelliseksi on katsottu mm. hoitotarjotin, jossa pitäisi olla kannellinen tölkki pumpulia varten, ja tölkki puhtaita tutteja varten.
Tuon ajan äitiyspakkaus kuvana löytyy blogistani täältä.

*********
Koulut ja kerhot alkoivat/ovat alkamassa, tulostettavan Nakke retrolukujärjestyksen löydät täältä.

Alkuelämän teolliset eväät

"Vauvojen teolliset ruoat ovat laadultaan ensiluokkaisia, joten äidit voivat huoletta syöttää niitä pienokaisilleen.Valikoima on myös erittäin laaja, joten lapsen voi jo pienestä pitäen totuttaa moniin eri makuihin. Hinta kotitekoiseen ruokaan verrattuna on jokaisen laskettava omien olosuhteittensa mukaan."
Kasari -lehti 1975.

Tuolloin oli tarjolla tölkkiruokana Pilttiä (jo vuodesta1952) ja Kuopusta.
Chymoksen Bona tuli markkinoille 1975-76.
Tarjolla oli eri valmistajilta myös äidinmaitovastikkeet (esim. Tutteli 1973), lastenvellit, kiisseleitä ja juomia. Eli todellakin hyvä valikoima jo kaikenlaista.

1973

1972

Piltti valmisti mm. sokeroitua lastenjuomaa yli 6vkon ikäisille,

 maksa-vihannessosetta yli 3kk ikäisille, kiisselijauhetta.

1972

Isäkin synnytti-vai synnyttikö ?

70-luvun puolivälissä ei ollut vielä ollenkaan itsestäänselvyys että isä voisi noin vain marssia mukaan synnytyssaliin.
Asiasta löytyi faktatietoa Kaks´plus- lehdestä 1976, jossa isän mukanaolosta oli kysytty 60 suomalaisesta synnytyssairaalasta.

Varsin monissa sairaaloissa edellytyksenä synnytyssaliin pääsyyn oli se, että isä on valmennettu asiaan, eli käynyt synnytysvalmennuskurssin ja että sairaalassa on perhesynnytykseen käytettävät tilat vapaana.

Ähtärissä isän mukanaolo oli  "mahdollista lääkärin luvalla,
jos isä saanut tarpeeksi tietoa synnytyksestä." (?)
Riittiköhän lääkärikirjasta luettu ; )

21 sairaalaa otti isän mukaan ihan ilman mitään valmennusta ja
9 sairaalaa oli sellaisia, joissa isä ei päässyt ollenkaan synnytykseen.
(Mm. silloin vastavalmistunut Lahden aluesairaala, nyk. PHKS, Lappeenranta, Jyväskylä, Turku Yliopistollinen sairaala.)
Kätilöopistolle isän mukaolo tuli mahdolliseksi loppuvuodesta 1976.

Miten teillä 70-luvun lapsilla, varsinkin jotka alkuvuosina syntyneet, tiedättekö oliko isänne synnytyssalissa ?

Vaunutellen

Jovi Oy (ent. Joutjärvi Oy) oli Lahdessa toiminut alunperin metalliputkikalusteita valmistanut tehdas.
Lisäksi tehtiin lapsille juttuja: lastentarvikkeita, sänkyjä, vaunuja, rattaita.
60-luvulta alkaen Jovi oli kärkipaikalla lastenvaunujen myynnissä.

Toinen kotimainen lastenvaunuvalmistaja ja Jovin kilpakumppani tuolloin oli Oraviston tehtaat.
(Oliko muita ?)
Muoks* 70-luvun lopusta löytyi sellainen valmistaja kuin Univerk Oy, paikkakunta Kauvatsa.

Uskallanpa väittää, että tuohon aikaan vauvat köllivät enimmäkseen suomalaisissa vaunuissa !
Olisi kiva kuulla, jos jollakulla on Jovin retrovaunut varastossa, tai jopa käytössä.

Jovi kupsahti jo 1978, ja siirtyi tekemänsä konkurssin seurauksena Merivaara Instrumentariumin tehtaaksi. Vaunuja ja rattaita valmistettiin kuitenkin edelleen JOVI- tuotenimellä parin vuoden ajan. Lopulta lastenvaunuvalmistus myytiin Oralle.

Keräsin tähän nyt noita Jovin tuotteita, lehdistä niitä löytyi paljon.
Kuvat ovat Kodin kuvalehdistä ja Kaks+plussista 1973-75.

Mallin nimi on Raija. Nailonvelourilla päällystetty. Suosituin verhoilumateriaali vaunuissa oli sametti.
Ostosritilä ei vielä kuulunut vakiovarusteisiin, sen sai ostaa erikseen. Verhot irroitettavat.

Noista verhoista kirjoitettiin näin: "Onneksi aivan hullu verhohömpötys on jäämässä pois muodista. Mitä lapsi tekee verhoilla ? Ne ovat hänen näkökenttänsä haittana ja estävät hapensaantia."

Malli Toppa-Koppa.

Katsokaas näitä panorama vaunuja !

Pitkään oli tutkittu sopivatko ikkunalliset vaunut Suomen säähän ja vauvoille.

Luetun mukaan näistä on hyötyä vauvan kehitykselle, koska hän voi katsella ulkonakin ympärilleen.

Tarvittaessa ikkunat voidaan peittää sentäs irrallisilla läpillä.
Malli oli vuoden -73 kevät uutuus.

Kantokori Sissi.

Nyt syömään !

Perhenaulakko olisi ihan toimiva nykyäänkin.

Vie vaan hirveästi tilaa.
Naulakko valittiin vuoden huonekaluksi Avotakan äänestyksessä v. 1975.
Sen on suunnitellut Ulla Aspelund-Ingman.

Meidän vanhat Jovit, tai se mitä niistä on jäljellä.

Ne ostettiin silloin käytettynä minua varten.

Harmi että vaunut on jätetty oman onnensa nojaan,

 olivat kuitenkin jokapäiväisessä käytössä

vielä reilu 10 vuotta sitten kummipojalla.

____________

Nyt on tullut aika paljon näitä lehtipostauksia,

ovat olleet kuitenkin toivottuja,

mutta muutakin kyllä taas tulossa.

Pysykäähän linjoilla !

Maaliskuu on vauvojen kuukausi

Kotilieden maaliskuun lehteä vuodelta 1969 voisi nykykielessä sanoa vauvanumeroksi, niin paljon siinä oli vauva-asiaa.
Esillä on ensivarusteita, hoitovälineitä, vaatteita, tarvikkeita, ruoka-asiaa. Mustavalkokuvia suurinosa harmillisesti.
Olin tietoinen etukäteen, että juuri tässä numerossa on kuva sen aikaisen äitiyspakkauksen sisällöstä. Tarvitsi enää vain etsiä numero, tiesinkin missä saattaisi olla, ja löytyihän se.

Lehteä lukiessani en pystynyt olemaan taas taivastelematta sitä kuinka aikaisin aloitettiin lisäruuan anto ennen.
Ennen oli ennen, mutta silti tämäkin ohje tuntuu aika hurjalta.

"Nykyisin pyrimme jo mahdollisimman varhain antamaan lapselle muuta ravintoa liian yksipuolisen maitodieetin välttämiseksi. N. 2-3 viikon iässä voimme jo antaa ensimmäiset tuoremehutipat, appelsiinimehua, vuodenajan mukaan myös tuoreista marjoista puristettua mehua. Tämän jälkeen seuraavat hedelmäraasteet ja n. 6 viikon ikäiselle voimme antaa jo hieman kasvisraasteita, porkkanaa, lanttua jne, samoin kiisseliä."

Toisaalta ohjeen ymmärtää, kun imetys ei ollut suosiossa, eikä äidinmaidon vaikutuksista tiedetty riittävästi, pelättiin että imeväiset saavat liian vähän vitamiineja, varsinkin rautaa.
Keskimääräinen imetysaika oli Helsingissä tuolloin 6viikkoa, muualla maassa vähän korkeampi.

Lehden kansikuvassa vauvaa hoidellaan kolmekymmentä vuotta vanhalla, kuudella vauvalla olleella "hoitopöydällä".



Perustarvikkeet löytyvät aina vauvasaippuasta ja ihorasvasta alkaen, aika hauskaa on se, että mukana on Mäntysaippua. Vaatteiden ja vaippojen pesuun ? Mukana myös pulloharja, tutti ja tuttipullo.

Pakkauksessa on edelliseen vuoteen verrattuna joitakin muutoksia: potkuhousuja on kahta kokoa, vauvan alustan kokoa on suurennettu, pyyheliina on vaihdettu kauniimpaan (?). Tätä pakkausta on alettu jakamaan 1.4.1969.

1970- luvulle saakka äitiyspakkausten vaatteet olivat valkoisia, 70-luvun alussa tulivat värit ja potkuhousut sekä potkupuvut, joustavat kankaat.
Niskasta solmittavat hankalat puuvillapaidat jäi pois, tilalle trikoo- ja froteepaidat kietaisumallilla.

80-luvulla vauvamuoti lähentyi enemmän isompien lasten vaatteita ja väljät collegeasut tulivat pakkaukseen, joustofrotee sai väistyä.

Äityspakkauksesta ja sen sisällöstä on blogissani aiemmin ollut juttu täällä, ihan kiva artikkeli ja muutama kuva on Helsinginsanomien verkkosivulla
ja löytyypä FB:sta oikein asialle vihkiytynyt yhteisökin.



Lehdessä esiteltiin joitakin valmisvaatteita sekä oli tietysti ohjeita vauvanvaatteiden valmistamiseen. Itsehän niitä vielä paljonkin silloin tehtiin.
Kuutoskuvan erikoisuus, paitaan napeilla kiinnittyvä erillinen ruokalappu. En kyllä oikein tajua miten toimii. Paitaanko pitää ommella napit sopiviin kohtiin ?

*****************************************

Mainos Enstex- vaatteista, keltainen kaksirivinappinen takkihousu- yhdistelmä lippiksineen näyttää niin hienolta, oikein 60-lukulainen.

Nyt piltit nukkumaan

Vauvalle oli sisustettu näin riemullisen punainen nurkkaus v. 1973, pikkaisen liian levoton mun makuun, piparkakkukangas näyttää paremmalta Sussun hameessa : )

Hoitopöytänä Muuramen taso laatikostoineen, piparkakkukangas PMK, matto Rasimäen Kutomo, vauvanvaatteet Bunukka, äidin essu Vuokko.



Keltarunkoisen Jovi- sängyn päädyt ovat sinistä markiisikangasta. Näin lapsi ei loukkaa päätään kovaan päätyyn. Toiseen päätyyn on lisäksi kiinnitetty hoitotaso joka kääntyy vuoteen laitojen varaan.

Sänkyä saa myös valkorunkoisena jolloin päädyt ovat punaista kangasta.

Rintalan lastensängyn pituutta voidaan säätää. Jos vihreät etulaidat poistetaan tulee sängystä sohva. Muita saatavisssa olevia värejä punainen, keltainen, sininen ja ruskea. Sänkyyn voidaan erikseen ostaa pinnalaidat ja päätylaidat jolloin sänky sopiva pienelle lapselle.

Muuramen sängynpäädyt on päällystetty marimekkokuosisella kernillä, sinisellä tai punaisella unikkokuosilla tai kuvan lokilla.





Nupposen Kalle -sänky kasvaa lapsen mukana. Muita värejä keltainen, oranssi ja punainen.






Jovi- sängyn toinen sivu on alaslaskettava ja sängyn pohjan voi säätää viidelle korkeudelle.


Kuvat ja tekstit: Kotiliesi -lehdet 1973.

Samaa linjaa : Bambina-lastensänky Anttilan tavaraluettelossa.

Anttila -postauksessa kommentoitiin että tämä kerrossänky ollut monella lapsena. Ollut sitten ehkä edullinen ja helposti saatavissa ? Tutkailin että samanlaista/tyylistä ollut usemmalla valmistajalla.

Meillä oli myös tämä punaisena, isosisko yläpedissä ja minä alapedissä. Sängyt on edelleen kotona vintillä.

Meillä oli käytössä jälkikasvulla miehen vanha sänky, omani samantyylinen on huonommassa kunnossa.

Käytön jälkeen pakattiin kasattuna hyvin pahviin ja vietiin mummolaan vintille. Päälle kirjoitettiin: RETRO pinnasänky, älä myy !
Jospa vielä seuraavallekin polvelle kelpaisi.

Lapsetkin tuli hoidettua

Näissä vanhoissa lastenhoito-oppaissa on ollutkin mielenkiintoista juttua !
Me Naiset- lehden Lapsilisä- vihkonen 1974, Kalle Österlund: Vauva ja sen hoito 1969 (kirjan painos 1978), Lena Bäckström: Vauvan hoito ja hoitovälineet 1970, ja sama uusittu painos 1980.

Todellakin henkiin on jääty ja omat hampaakin vielä suussa vaikka sokeri/hunajavettä lipitettiin vauvasta jo, puhumattakaan appelsiinituoremehuista ynnä muista nyt kielletyistä ruuista.

Retrovauvat- kirjan yksi kirjoittaja toimittaja Elina Teerijoki referoikin aiheesta KaksPlussan numerossa 3/2009 osuvasti jutussaan Ruokaa neljäntunnin välein.

Tölkkiruoka, oivallinen lisä vauvan ruokavalioon lomilla, retkillä, kiireisinä päivinä (1970)

Vauvatehdas

Synnyttyään vauvat hoidettiin lastenhuoneissa ja tulivat äitiensä luokse vain syöttöjen ajaksi. Muu perhe sai nähdä uuden perheenjäsenen lasi-ikkunan lävitse.
Äiti ei joutunut juuri lainkaan käsittelemään vauvaansa ja kun kotiinlähdön aika tuli annettiin valmiiksi puettu nyytti äidin tai isän kainaloon, minkä jälkeen sai selvitä yksin niin kuin parhaiten kotona taisi.
Terveydenhoitaja tuli kyllä kotikäynnille jo silloinkin.

Vauva ja sen hoito -kirjassa vuodelta 1969 jo kuitenkin mainitaan että: ”Ulkomaalaisia esimerkkejä noudattaen on meilläkin jo monessa sairaalassa siirrytty sellaiseen järjestelmään että lapsi on äitinsä vieressä.”

Aurinko hyväksi vauvalle

”On tärkeää saada auringonvaloa, koska se muuttaa ihossa olevan aineen valmiiksi D-vitamiiniksi. Vauvan nahka voi palaa kuten aikuisenkin, joten aloitetaan varovaisesti muutamasta minuutista ja annetaan aurinkoa koko vartalolle.
Jos illalla ei esiinny punoitusta voidaan seuraavana päivänä lisätä aikaa 5 minuutilla ja jatkaa siitä sitten eteenpäin.
Silmiä ei tarvitse erityisesti suojella, vauva ei katsele vapaaehtoisesti aurinkoa, vaan kääntää kyllä katseensa pois.
Pää on tosin hyvä suojata sopivalla aurinkohatulla tai myssyllä, jos vauva oleskelee pitempään kirkkaassa auringonpaisteessa, ja myssy saakin hyvin ola vauvan ainoa vaatekappale." (1969)

70-luvun vauvoille oli jo vaunut, sitterit (kantoistuin), kantoreput ja leikkikehät.

Kotimainen Pampesa Oy teki Nalle-sarjaan erivärisillä kankailla olevia lastenhoitovälineitä, ainakin rintareppua, hyppykiikkua ja sitteriä. Ne kaikki on ollut meillä ruskeana.

Kierrätyskeskuksesta löytyi todella epäergonominen muovinen vauvanistuin, istuinosa 90 asteen kulmassa, kerran taisin vauvaa siinä kokeilla. Aivan luonnoton asento.

Sama istuin onkin kuvattuna kirjan kuvissa (1970).

Kellarin tyhjennyksessä istuin tuli varmaan heitettyä roskiin kun en sitä enää mistään löydä. Olisinpa edes ottanut tuon norsukankaan talteen.

Isän rooli lastenhoidossa oli vielä vähäinen, he olivat ennenkaikkea perheentulon hankkijoita. Mutta tämäkin käsitys alkoi jo pikkuhiljaa murenemaan.

Lapsilisälehdessä 1974 sanottiin: Jotkut miehet on kasvatettu ajattelemaan, että imeväisten ja lastenhoito on kokonaan äidin työtä. Kuitenkin mies voi olla yhtäaikaa lämmin ja ”todellinen isä”.

Yle:n Elävästä arkistosta löytyneessä lapsille tarkoitetussa valistavassa 70-luvun Hyrrä-ohjelmassa psykologilukija ehkä vielä hiukan kummastelee vaippaa vaihtavaa isää sanoen :" Tämä isä on taitava isä -hän osaa vaihtaa vauvallensa vaipan !”
Toisaalta klipissä sanotaan kannustaen isiä ottamaan enemmän roolia lastenhoidossa, että imetys on ainoa asia lapsenhoidossa jota isä ei voi tehdä. Niinpä.

Tuo klippi kannattaa katsoa loppuun asti vauvanhoito-osioon, vaikka alun valistava puhe pitkästyttää ja naurattaakin.