"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"
Näytetään tekstit, joissa on tunniste museot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste museot. Näytä kaikki tekstit

5. toukokuuta 2015

Missi hurmosta 40 vuoden takaa

"Miss Suomen 1975 valtteja olivat luonnonraikkaus,
 luonnostaan hyvät ja voimakkaat värit,
sekä upeat loistavat silmät."
(Jaana 11.2.1975)

Anne Pohtamo valittiin Miss Universumiksi San Salvadorissa 40 vuotta sitten heinäkuun 19. päivänä 1975.
Urho Kekkosen museossa pidettävä näyttely on tehty yhteistyössä Anne Pohtamo-Hietasen kanssa, joka täyttää 60 vuotta tänä vuonna.

Kansallismuseo hankki vuonna 2014 Anne Pohtamo-Hietasen yli 70 asun kokoelman,
johon kuuluu Miss Suomi 1975 kruunajaispuku sekä Miss Universum 1975 kilpailu- ja kiertuepuvusto. Näyttelyssä nähdään Miss Universumin kruunajaispuku valtikkoineen ja kruunuineen. Kansainvälistä muotia edustavat mm. Diorin aamutakkiasu sekä Roberto Cavallin suunnittelema cocktail-asu.

Tamminiemessä on asujen lisäksi esillä mm. valokuvia ja filmejä.
Näyttelystä ilmestyy kuvitettu julkaisu. Lisäksi näyttelyyn järjestetään lukuisia yleisötapahtumia.

Näyttely on avoinna 8.5.-31.12.2015 Urho Kekkosen museossa Tamminiemessä Seurasaarentie 15, 00250 Helsinki. Anne Pohtamo-Hietanen on tavattavana museolla avajaispäivänä klo 11-14.  Museo on avoinna ke-su klo 11-17.

Video(youtube): Mitä kuuluu Anne Pohtamo?


Anne Pohtamon finaalipuku Miss Universum 1975 -kilpailussa.
Suunnittelija Rauni Palonen, Kirjokangas Oy.
Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto.

 
 

13. marraskuuta 2014

Vielä kerran säkenöivää eleganssia


 Nanson Revontuli-vaatteet ovat jo kaupoista myyty loppuun, mutta vielä pääsee asian tiimoilla fiilistelemään Tampereen Vapriikissa Revontuli - Säkenöivää eleganssia Pohjolasta -näyttelyssä.
Esillä on nelisenkymmentä Revontuli-asua, muotikuvia, esitteitä ja mallipiirroksia. Ehtii käymään vaikka vasta ensi kesänä, näyttely on avoinna elokuun puoliväliin 2015.



 Aiheesta on ilmestynyt myös kirja (näyttelyjulkaisu), jossa on lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottu Revontulen tarina. Pääpaino kirjassa onkin runsaassa kuvituksessa ja kuoseista että vaatteista kerrotaan hyvin. Tekstit ovat sekä suomeksi että englanniksi.
Kirjan hinta n. 20eur, myynnissä myös kirjakaupoissa ja netin kautta, esim. Adlibris.



Revontuli plyyshimekko "Lumikukka" Me Naiset 1969
(Paitapuseromekko lakkanailonia Team Oy)




Mitä tykkäsitte tästä Revontulien uudelleen nostosta ? Floppi vai toppi ?

Minusta vaatteet olivat kauniita ja olisin voinut käyttää vaikka mitä, mutta se hinta !
Lopulta raaskin ostaa vain yhden (ja senkin 70% alella), Noitarumpu kuosisen oloasumekon. Siitä tuli kuitenkin floppi pesussa, kankaassa oli viimeistelyvirhe ja värit levisivät niin että valkoisista osista tuli harmaita. Toki sain hyvän korvauksen tuotteesta, mutta en uutta tilalle, koska olivat jo loppu : (

Mutta lisää vain näitä vanhoja kuoseja tuotantoon, 70-luvultakin löytyy monta mehevää kuosia aamutakkeihin ja yöpaitoihin.


Linkit:  Yle uutiset Tampere (sisältää videon näyttelystä)
             Blogi Sikses kiva paikka (kuvia näyttelystä)

14. toukokuuta 2014

Museoita, kirppiksiä ja makkaraa

On meneillään vuosittainen Museoviikko, mikä tietää monessa museossa erikoisohjelmaa, ja VAPAAN sisäänpääsyn ainakin yhtenä päivänä.

Museoviikkoon osallistuvat museot listattuna täällä. Mutta kannattaa seurata paikallista ilmoittelua, luulen että enemmänkin museoita on mukana.

Nyt on siis oikein hyvä syy tulla LAHTEEN katsomaan ensi viikolla loppuva suosittu Roku vai Poppari?- näyttely, sekä pitkästä aikaa avoinna oleva Radio- ja Tv-museo. Näihin museoihin on VAPAA SISÄÄNPÄÄSY su 18.5.
Ilmaiseksi pääsee myös muihin Lahden kaupunginmuseoihin samana päivänä. Tarkemmat tiedot täältä.
Itse käyn perheen kanssa ainakin vielä kerran katsomassa Rokut ja popparit sekä Radio/tv-museossa, en ole käynyt siellä koskaan aiemmin. Se on ollut tosiaan kiinni kauan, ja on nytkin avoinna vain kesäkauden. (Jotain sisäilmaongelmaa rakennuksessa, remontti tulossa.)

Lahden Jokimaalla (ravirata) järjestetään viikonloppuna myös Rompetori, jossa on myynnissä kaikenlaista aarretta vanhan tavaran keräilijöille. Myyjät tulevat ympäri Suomen. Iso tapahtuma. Sisään pieni pääsymaksu.

Ja lauantaina on Jokimaan vieressä Lahden Kärkkäisen parkkipaikalla peräkonttikirppis, siellä on myynnissä enimmäkseen tavallista kodin käyttötavaraa. Voi mennä myymään kuka vain, myyntipaikka ei maksa mitään. Klo 11-14, myyjien kannattaa olla paikalla ajoissa, paikat täytetään tulojärjestyksessä.
***

Nyt saa taas maistella aitoa Kabanossia !
Kabanossi Retro on valmistettu mahdollisimman tarkasti alkuperäisen ohjeen mukaisesti, siinä on esim. natriumglutamaattia, maitojauhetta ja enemmän suolaa sekä naudanlihaa kuin tavallisessa Kabanossissa.


"Brändinä Kabanossi on ollut olemassa vuodesta 1976. Vuosien kuluessa tuote ja pakkausdesign on elänyt ajan hengen mukaisesti. Retro Kabanossissa on haluttu lanseerata tuote Kabanossin syntyajoilta ja tuoda myös pakkausilmeeseen mukaan vanha design."  

Tätähän pitää laittaa grilliin tirisemään ja maistella "70-luvun" makkaraa. Lapsena kun en ole moiseen varmasti koskenut sillä grillitikullakaan. 

Tiedot: HK kuluttajapalvelu

7. helmikuuta 2014

Rokun ja popparin kotona


Ex-poppari Merja Vahter tutkimassa
popparitytön vaatekaappia YLEn Hämeen Uutisissa.

Minulta lainassa ovat nuo värikkäät
 asut sekä keltainen laukku.
 

Roku vai Poppari? -näyttely on nyt avoinna Lahden taidemuseolla, näyttely saattaa olla tämän kevään puhutuin juttu kaupungilla.

Hyvältä näytti, maukas aikamatka 70-luvulle, suosittelen käymään !


Netistä löytyykin jo muutamia kuvavälähdyksiä näyttelystä, YLEn maakuntauutisissa oikein hyvä juttu. (Katseluoikeus päättynyt.)

Mukavaa viikonloppua!

13. tammikuuta 2014

Kovis vai pehmeä ?


Legendaarinen hengailupaikka, KOP:in aula Lahdessa.
Kuva: lahdenmuseot.fi, kuvaaja: Matti Salmi

Pitkästä aikaa Lahden museoihin on tulossa jotain erityisen KIINNOSTAVAA, eli 70-lukua, kun Roku vai poppari ? aukeaa Lahden taidemuseossa ja Suomen moottoripyörämuseossa 7.2.2014.

"Näyttely keskittyy lahtelaiseen 1960- ja 70-luvun taitteen nuoriso- ja jengielämään, sekä yleisesti tähän aikakauteen. 
Sisältö koostuu  mm. runsaasta valokuvamateriaalista, Lahden museoiden kuva-arkiston kokoelmista, moottoriajoneuvoista, liikkuvasta kuvasta, nuorisomuodista, julisteista ja muusta populaarikulttuuriin liittyvästä materiaalista.

Näyttelyssä esitellään henkilöinä peruspoppari ja -roku, joiden elämään ja pukeutumiseen yleisö pääsee tutustumaan aikakauden tyyliin sisustetuissa huoneissa.

Luulen, että tämä näyttely herättää mielenkiintoa lahtelaisissa monessa ikäjakaumassa, sekä muuten vaan aikaudesta kiinnostuneissa.
Minua kiehtoo näyttelyssä ihan kaikki, ja pikkaisen on oma lusikkakin sopassa mukana, sillä olen antanut lainaksi popparitytön huoneeseen joitakin 70-luvun tavaroita ja vaatteita.

On hienoa että museoon on otettu nähtäväksi kepeitä kivoja muistoja ihan lähimenneisyydestä, eikä kaivettu taas sieltä sota-ajalta jotain isänmaallista paatosta.

Näyttelyn rakentelua voi seurata, ja aiheesta keskustella facebookissa,

näyttelyinfo Taidemuseon sivuilla.


TERVETULOA LAHTEEN MUSEOON HELMIKUUSSA !
(Näyttelyaika 7.2-21.5.2014)


6. syyskuuta 2013

Pikapuhelu markalla


 
Katukuvasta kadonneita, me vielä muistamme hyvin, mutta lapsemme ehkä eivät.
Oma poikani, joka nyt pitelee älypuhelinta hyppysissään, ei meinannut millään uskoa että tuollaisesta on voinut SOITTAA. Että jostain kirjasta on etsitty numerot, kolikoita tarvittu, pidetty painavaa luuria korvalla, käännetty numeroita hankalasta reikälevystä...ou nou.
 
Samoin sana lankapuhelin on pitänyt selittää, kun se tuli Tatu ja Patu-kirjassa esille.
 
Puhelinkioskit ovat Lahden Radio- ja Tv-museon pihalla. Museo on vain nyt sisäilmaongelmien takia ollut pitkään suljettuna, eikä siten piha-alueellekaan pääse.
 
Puhelinkioskien suurin hävitys osuu vuosille 2005-2007, Lahden viimeinen puhelinkioski, joka sijaitsi torilla, vietiin pois loppuvuodesta 2009.
 
 
Oli ne karuja paikkoja talvipakkasilla soitella.
 
 
 
 
Askel lähempänä nykyaikaa, käytössä puhelinkortit maksamista varten.
"Phone cards from office."
 
 
 
 
 
Lohjalaisen Uniplastin valmistamat kuplaiset muoviset puhelinkojut olivat nimeltään puhepisara ja rahakepisara.
Neliskulmaiset olivat juttusoppeja tai puheneliöitä.
Niin tuttuja asemilta, ravintoloista ym. julkisilta paikoilta.
Ehkä ei ihan loppuun viety tämä soikea esteettinen muoto, reunat olivat vaarallisen näkymättömiä. Tosinaan reunoja olikin maalailtu tai teippailtu paremmin havaittaviksi. Näyttää suojaisalta paikalta puhua, mutta imikin ulkopuolen hälyn sisäänsä. Joskus kupla oli kiinnitetty liian ylös seinään tai liian alas; piti kumartua päästäkseen pallon sisään. Pyörätuolilaiselle mahdoton käyttää, tosin silloin ei vielä sellaisia seikkoja ajateltu missään julkisessa muotoilussa.
 
 
 

22. heinäkuuta 2013

Hesa


Helsingissä kesälomaillessa pitää aina aamuisin käydä Hietalahden kirpputorilla. Tall Ship Racen vuoksi tori olikin nyt Kansalaistorilla, keskustassa. Parempi sijainti.

Figuran minimekko maksoi 2eur; enpä kehdannut enää edes tinkiä kun hinta oli jo valmiiksi kohdillaan. Kallistakin retrovaatetta olisi ollut, mutta tuskin kukaan maksaa Rissasen Vanessa mekosta 40eur.

Helsingissä on yksi paikka johon olisin voinut jäädä asumaan. Nimittäin MUMMOLA.
Mummola on 70-luvun tyyliin sisustettu asunto (eteinen, olohuone, keittiö) osana Lasten kaupunki -näyttelyä.
Mummolassa tavaroihin saa koskea ja niillä leikkiä, esim. keittiöstä löytyy leikkiruuat jääkaapista ja tietysti aidot retroastiat kattamista varten.
Hyllyssä olevia aikakauden lehtiä ja kirjoja voi lukea, ja löytyypä hyllystä mummon valokuva-albumikin. Telkkarissa pyörii 70-luvun ohjelmaa.

Itse mummo (tai vaari) on kotona viikonloppuisin, mutta nyt hän oli kesälaitumilla.



 
kuvat:  Helsingin kaupunginmuseo/Sakari Kiuru



28. syyskuuta 2012

Luovan ajattelun menestystarina

Logon suunnitteli graafikko Martti Mykkänen
EasyBeasy haalari on syntynyt kotiäiti Marja Mykkäsen ideoimana, kun hän halusi omille lapsilleen kestävän, kevyen ja mukavan haalarin.
Saatuaan prototyypin valmiiksi Mykkänen tarjosi pukua Stockmannin sisäänostajalle, joka kiinnostui, ja tilasikin pukua heti ison satsin.
Haalarista tuli kaupallinen menestys kahdeksikymmeneksi vuodeksi (1970-1991.)
Sitä myytiin hyvin myös muissa Pohjoismaissa ja Saksassa.


EasyBeasy oli käännettävä talvihaalari, toinen puoli oli musta, "pihapuoli". Sen puolen polvet ja takapuoli oli vahvistettu rekka-auton suojapeitekankaalla. Tämä kesti kovaakin kulutusta erittäin hyvin.
"Pyhäpuoli" oli punainen, sininen, keltainen, valkoinen tai vihreä.
Vettähylkivä haalari oli hyvin pelkistetty, ei ollut turhia koristeita, ainoastaan selässä avotasku.

Haalari oli suhteellisen kallis, mutta puku kiersikin sitten käyttökelpoisena monet sisarukset ja vielä sukulaislapset päälle.
"Iisibiin" perään tunnutaan yhä haikailevan, joku oli vauvapalstalla valmis maksamaan hyvästä haalarista 200eur ja huutonetissäkin toisinaan olleet ovat menneet kaupaksi.

Muita EasyBeasy vaatteita olivat mm. lasten kaksiosaiset ulkoilupuvut, ohuet tuulikuorihaalarit, froteiset sisävaatteet ja aikuisten ulkovaatteet.

Haalarista ei netissä ole juurikaan muita kuvia kuin liittyen Helsingin kaupunginmuseon  Made in Helsinki  -näyttelyyn. Siellä pääsee livenä näkemään tuulihaalarin ja talvihaalarin, ovat tosin lasivitriinissä vähän hassusti nostettuna seinälle.

Vanhoissa lehdissä olen kuvia kyllä nähnyt, haalari- ja ulkovaatevertailuissa ainakin (pärjäsi hyvin !), mutta en ole ottanut talteen.

Mutta palkitussa näyttelyjulkaisussa
Made in Hki on kuvia haalareista lasten yllä,
saatu ihmisten kotialbumeista,
kannattaa katsoa tuo kirja. (Kirjastosta,
tai myynnissä Museokaupassa.)

Kirjassa myös lisää EasyBeasystä,
mm. käyttäjien kommentteja ja muistelmia.




19. syyskuuta 2012

Erikoisen hyvää

UPO:n maitopussikannu 1960-luvun lopulta.
Kuva: Museovirasto

Helsingissä on juuri nyt monessa museossa hyviä näyttelyitä. Minulla oli mukana seuralainen, ei yhtä retrohöperö kuin minä, mutta yhdessä saatiin huokailla ja nostalgisoida, päivä meni kun kaikki kierrettiin. Vain soppatauko välissä.
(Kävimme myös Äitiyspakkausnäyttelyssä, mutta se ei ole enää auki.)
Laitan linkin kaikkiin, sieltä lisätiedot, aukioloajat, osoitteet jne.
 
Eniten iiik -kiljahduksia taisin päästellä Kansallismuseon uudessa perusnäyttelyssä Suomi Finland 1900.

Ja nimenomaan 60-70-lukujen huoneessa. Sinne oli koottu oikea tavarataivas. Kaikkea ihanaa 70-luvun kamaa. Myös vaatteita oli paljon.
Menen varmasti vielä uudestaan, oli se niin niin ihana.
Paras kohde minun mielestäni.

Museoon on aina vapaa pääsy perjantaisin klo 16-18. Muutoin liput 8/7/6e.
 
***

Designmuseon Tulevaisuuden rakentajat - suomalainen muotoilu 1945-67.

Tämä oli parempi kuin oletin, myös siellä värikästä pop-kulttuuria, mm. muovia, huonekaluja ja Marimekon vaatteita. Paljon lasia, astioita, kankaita jne. Tämä erikoisnäyttely enää auki 23.9 asti (kiire!), mutta ihan tuo aina oleva perusnäyttelykin käymisen arvoinen, paljon samaa.

Pääsymaksu 8/7/3e.


***
Rsto Jarvan ohjaama Ruusujen aika -elokuva (1969) sijoittuu tulevaisuuteen - vuoteen 2012.
Kuvassa taustalla näkyvät ilmatäytteiset Blow-tuolit olivat keskeinen
elementti päähenkilön kodissa.
Kuva ja teksti: Helsingin kaupungimuseo/Filminor Oy

Kaupunginmuseon "Enemmän funkista, Reino !" -design Helsinki-elokuvissa.
 
Jaksoin museon huonosta ilmasta ja kuumuudesta huolimatta innostua, kuitenkin pidin vähiten, seuralaiseni taas eniten.
Ken tykkää vanhoista suomifilmeistä, niin ihan must. Täältäkin löytyi sisustelma 60-luvun tyyliin, Aarikan Discus -verhoin, Pallotuolein ja mitä tilpehööriä siellä nyt olikaan. Niin, Marimekkoa, sitä oli kolmessa näyttelyssä !

Vapaa sisäänpääsy.
 
***

Kaupunginmuseon Made in Helsinki 1700-2012. 
Helsinkiläisiä designtuotteita ja tekijöitä.

Vapaa sisäänpääsy.

Näyttelyssä on enimmäkseen aika vanhaa -tosin upeaa sellaista- helsinkiläistä käsityötä, mieleen jäi erityisesti muotisalonkien ateljeehatut ja -puvut.
Ja jos olet halunnut kävellä joskus catwalkilla, näyttelyssä pääset niin tekemään, ja näet sen myös screeniltä. Tää oli hauska !
 
 

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Marja Mykkänen

Vähän huonosti sijoiteltuna näyttelystä löytyy
yksi tuttu hittipukine 70-luvultakin, EasyBeasy haalaripuku.
 
EasyBeasy pääseekin esittelyyn omassa jutussaan, seuraavaksi tulossa sitten se.
 
Mutta käykää ihmiset museoissa;
kulttuuria, mielihyvää, sivistystä!


6. heinäkuuta 2012

Äitiyspakkauksen tarina


Jälleen on avautunut kiinnostava näyttely liittyen
World Design Capital 2012 –vuoden ohjelmistoon.

Äitiyspakkauksen ainutlaatuinen tarina 1930-luvulta nykypäivään on esillä Eläköön hyvä alku -näyttelyssä Helsingin Virka Galleriassa 29.6.–2.9.2012. Vapaa pääsy.


Kaikenlaista kokeilua on mahtunut äp:n taipaleelle.
80-luvun alussa jaettiin kahdenlaista pakkausta, ensisynnyttäjän ja uudelleensynnyttäjän. Kumman vain sai valita. Suurimpana erona se että, ykköspakkauksessa oli pesuvati, kynsisakset, kertakäyttövaipat ja kylpymittari jotka puuttuivat kakkospakkauksesta. Lisäksi makuupussipeite korvattiin makuupussihaalarilla.


Kuva: KELA


Jos kiinnostaa kurkistaa miltä näytti vuoden 1983 äitiyspakkauksen sisältö,


27. toukokuuta 2012

Back to the Futuro



Mukava viikonloppureissu Espoossa.

Number one oli tietysti Futuro.
Mökki oli paljon suurempi mitä kuvittelin, sisälläkin tilaa mukavasti,
pieni keittiö ja vessakin.
Poikani seisoo tuossa "mittatikkuna".

Futurossa on opas paikalla, osasi kertoa mökistä hyvin,
kyseltiin vielä lisääkin ja tietoa löytyi.

Tässä pieni pähkinä lähteenä Wikipedia:

Futuro on halkaisijaltaan 8 metriä ja korkeudeltaan 4 metriä. Sen tilavuus on 140 m³, käyttöpinta-ala 50 m², lattiapinta-ala 25 m², paino ilman sisustusta 2500 kg, ja kokonaispaino noin 4000 kg.
Ellipsin muoto toistuu talon yksityiskohdissa, kuten akryylimuovisissa ikkunoissa, sähkörasioissa, valaisimissa ja ovenkahvoissa. Viimeisen silauksen antaa teräsputkista tehty rengasjalusta. Talon alkuperäiseen kalustukseen kuului kuusi istuinvuodetta (jotka pidetään päivällä istuinasennossa ja vedetään yöksi vuoteiksi), kahden hengen makuusoppi, takka-grilli-pöytäyhdistelmä, keittiö sekä wc-pesuhuone. Ulko-ovi avautuu portaiksi samaan tapaan kuin lentokoneissa. Alkuperäiset värivaihtoehdot olivat valkoinen, keltainen ja vaaleansininen.

Pääsymaksu Futuroon on 2 eur Weegeen perusnäyttelymaksun (10/9 eur) lisäksi, myös lapset yli 3v maksavat, jotka muuten pääsevät perusnäyttelyyn ilmaiseksi.



Futuron rappusissa oleva tekstilaatta.

Futurolla on extrahyvät Facebook -sivut, jossa lisää kuvia, paljon itsekin niitä muistoksi näpsin.
Ihana Futuro.





***



Kuva: lelumuseohevosenkenka.fi
Kurkkumopo oli myös minulla ajeluleluna, tuntosarvia en muistanutkaan siinä olleen.

Yritämme aina sisällyttää näille "äidin kulttuurimatkoille" pojalle jotain lapsellistakin mukaan ja se kävi nyt hyvin, koska samassa museoryppäässä toimii Lelumuseo. Ja sielläpä on nyt kiinnostava erikoisnäyttely, joka esittelee suomalaista leikkikalumuotoilua ja -tuotantoa 1800-luvun lopulta nykypäivään. Esillä on kaikille tuttuja klassikkoleluja Aarikasta Plastoon, tunnettujen muotoilijoiden suunnittelemia harvinaisuuksia sekä itse tehtyjäkin leluja.
Vitriineihin oli koottu mm. eri vuosikymmenien hittileluja. Tuo museo oli kyllä erityisen kiva aikuisellekin. Ja hauska oli nähdä, että meilläkin vielä tallessa oleva 70-luvun sininen muovinen leffakone MovieViewer on jo museokamaa !


Ja sitten vielä reippailemaan sunnuntaipäiväksi, Espoon Tapiolasta (jossa siis tuo Futuro on), on vain n. 20km matka Huimalaan, suureen sisäleikkipuistoon. Hakkaa kyllä Hoplopit mennen tullen.
3000 neliötä hauskaa kahdessa kerroksessa. Sinne on paras mennä ajan kanssa, tekemistä kun riittää.

***



Nämä piti napata mukaan ehdottomasti, Stockmannin 150v juhlavuoden astiastoa, Marimekon Oivaa Maija Louekarin kuvioimana.
Saatavana rajoitetusti.
Sarjaan kuuluu lisäksi annoskulho ja suorakaiteen muotoinen leipälautanen.

Astioita oli vielä vähän jäljellä ainakin tällä erää sekä Tapiolan että Vantaan Jumbon Stockmanneilla, tämä tiedoksi jos joku mielii astioita ostaa.
Oli myös verkkokaupassa myynnissä aiemmin, mutta en enää löydä...


15. huhtikuuta 2012

Lumoavat lelut Helsingin taidemuseossa

Kalastaja-Martin, n. 1955.


"Lelun Lumo -näyttely esittelee lähes 800 esineen voimin länsimaisten leikkikalujen historiaa, muotoilua ja estetiikkaa usean sadan vuoden ajalta. Näyttelyesineiden joukosta löytyy niin kuninkaallisille kuuluneita leikkikaluja kuin legendaaristen lelutehtaiden, kuten saksalaisen Märklinin ja amerikkalaisen Mattelin, rakastettuja klassikoita.
Esineet on lainattu Euroopan ja Yhdysvaltojen merkittävistä julkisista ja yksityisistä kokoelmista, kuten Pariisin Louvresta ja Lontoon V&A Museum of Childhoodista. Lisäksi näyttelyssä nähdään neuvostoliittolaisia eläinleluja Rosa Liksomin kokoelmasta. Suomalaista leluteollisuutta edustavat muun muassa Martta-nuket ja Atelier Faunin Muumihahmot.
Näyttelyn ovat tuottaneet Pariisin RMN – Grand Palais ja Les Arts Décoratifs yhteistyössä Helsingin taidemuseon kanssa.
Näyttely on osa World Design Capital Helsinki 2012 -ohjelmaa.
Avoinna 13.5 asti."

Teksti: Helsingin taidemuseo

Kuvat: Musée des Arts décoratifs
Fisher Pricen Snoopy Sniffer, kolmesta mallista
kuvan malli on viimeinen, vuosilta 1961-1980.
Snoopy oli yksi Fisherin suosituimmista leluista.





Lego System, 1958.



Kananpoikarobotti, n. 1965.

Kävimme näyttelyssä ja oli oikea leluparatiisi ! Luonnollisesti kuolasin 60-70-lukujen lelujen perään, niitäkin siellä oli, vaikka eniten vielä vanhempia leluja.
Pojasta parasta oli Pierrick Sorinin hauskat optiset teatterit ja videot, vitriinejä tuskin katsoi, ellei siellä ollut joku tuttu leluhahmo.
No minä ahmin senkin edestä.

Kannattaa käydä, lelut tosiaankin lumosivat. Museo sijaitsee ihan keskustassa, Kampin vieressä.


Lentävä lautanen, n. 1950-1960.


Ja hei, enää kolmisen viikkoa kun pääsee pällistelemään
FUTUROa Espooseen !
Alkumaistiaiseksi voi katsella videokuvaa lähes valmiista Futurosta.
 Tsekkaa myös Facebook.

31. maaliskuuta 2012

Käykää sisälle !




Presidentti Urho Kekkosen virka-asunnon Tamminiemen ovet ovat jälleen auki.
Remonttia on tehty sekä ulkona että sisätiloissa. Kiinnostavaa on se, että Tamminiemi on pyritty saamaan mahdollisimman tarkoin siihen kuntoon kuin se oli 70-luvulla.

Tamminiemeä remontoitiin sisustuksellisesti aikakauteen sopivammaksi v. 1974. Presidenttipari toivoi tuolloin että kotia muutettaisiin mukavamman näköiseksi. Urho toivoi pelkistettyjä linjoja, iloisia värejä ja moderneja kalusteita, Kukkapuron tuoleja, Aarnion Pastilleja, Marimekon kankaita ja "tyylihuonekalut saisi ne, jotka niistä pitävät."

Tamminiemen edellinen sisustus oli 50-luvulta, paljon mm. presidentinlinnasta tuotuja antiikkihuonekaluja, joten näin suomidesignin kulta-aikana ei ollut ihme, että uutta ilmettä toivotttiin myös presidentin virka-asuntoon, jossa kävi vieraita ulkomaita myöten.
Sisustusapua saatiin mm. Timo Sarpanevalta. Osa valaisimista vaihdettiin, sekä mattoja ja verhoja. Uudet tekstiilit ja kalusteet olivat suomalaista valmistetta. Verhoja esim. Metsovaaralta. Takkahuoneessa Sarpanevan muhkea matto.
Joitakin huonekaluja ja tavaroita vain siirrettiin toiseen paikkaan saaden toimivampia kokonaisuuksia.
Vanhaakin jätettiin, talon jugend -rakennustyyli vaati sisustukseensa ripauksen sitä antiikkiakin.



Yrjö Kukkapuron Ateljee sohvat ja Saturnus pöytä. Ja Aarnion Pallotuoli.
Minusta tuo tuoli ei kyllä sovi yhtään just tuohon kokonaisuuteen...
Kuva yläkerran hallista, takana ruokasali.
Moderni jalkalamppu on ruotsalaisen Ateljé Lyktan Ab:n tuotantoa.
Samoja valaisimia on muissakin huoneissa, myös pöytäversioina.
Pronssireliefi on Essi Renvallin "Ihmisiä työssä."


Alakerran takkahuoneen sohvaryhmä koottiin käsinojattomista Kukkapuron Saturnuksista tuolloin -74, sekä niitä sijoitettiin myös eteiseen, mahtavatkohan vielä olla paikoillaan.
Kyllä vain, paikoillaan ovat. Ja eteisen tuoleissa saa myös istua,
että miten mukautuu se suomidesign peffan alla.



Presidentin tv-tuolina Kukkapuron Karuselli.
Se on Suomen Taideteollisuusyhdistyksen lahja 70-vuotiaalle Urholle.
Taulu on Reidar Särestöniemen (1974) ja vasemmalla pilkottaa Intiasta 1965 saatu sermi.
Tamminiemessä on paljon esineitä joita presidentti
oli saanut lahjaksi valtiovierailuilta,
sekä syntymäpäivälahjoja.
Hyllyn päällä oleva pitkä mursun hammas on neuvostoliittolainen lahja.

Hyllykkö on Vilkan tuotantoa.


 



Keittiö oli vuoden -56 asussaan vanhanaikainen, nyt  kaapisto vaihdettiin, keittiökalusteet Ensolta.
Ja kukkaverhot ikkunaan. Tampellan kangas.
 Ehkei kuitenkaan ne verhot mitkä -74 laitettiin,
tai kukapa tietää jos säilytetty.
Kysäisyn paikka :)
Ikkunassa ollut aiemmin vaaleasävyiset verhot, mutta ei ole tietoa onko tämän kuosiset ollut sitä ennen vai mistä keksitty. Mahdollisesti vain otettu korostamaan ajan henkeä.





Päivyri Urhon työpöydällä on jätetty auki päivään 31.8.1986 - presidentin kuolinpäivään.
Päivyri on presidentin makuuhuoneessa, samassa huoneessa jossa hän myös kuoli.

Makuuhuoneen koivuiset kalusteet ovat Alvar Aallon suunnittelemat.

Alakerran työhuoneesta löytyy myöskin lahtelaista huonekaluosaamista, presidentin palisanterinen työpöytä on Lahden Puutyö Oy:n ja nahkainen Mustangi työtuoli Peemin.


Tamminiemi on peruskorjauksen jälkeen avattu tänään yleisölle, katso museon nettisivuilta aukioloajat.
Itse menen pääsiäisen jälkeen vierailemaan, en ole aiemmin käynytkään, ja kiinnostaa nyt erityisesti.

Edit* Kohteessa nyt käyty, sen jälkeiset lisäykset tekstitetty punaisella.
Suosittelen ehdottomasti opastettua tutustumiskierrosta, alkaa tasatunnein. Oppaalla mielenkiintoista tietoa talon tavoista ja esineistä.

Kuvat: STT/Lehtikuva
Teksti perustuu Avotakassa  1973 ja 1974 julkaistuihin juttuihin "Presidentin koti" ja "Miltä Tamminiemessä näyttää ". Jutussa on hauskasti kuvat ennen ja jälkeen remontin, joten pääsee kurkkaamaaan millainen muutos on ollut. Pallotuolista ei muuten puhuta tuossa jutussa mitään, olisiko tullut sitten aiemmin/myöhemmin taloon.
Kysäisin Pallotuolista, on luultavammin lahjoitettu presidentille, ei tietoa milloin.

14. elokuuta 2011

Tampereella





 Tampereen kirppiskierrokselta löytyi paljon kankaita, ostin varmaan jobbarin pöydästäkin, mutta kun en tunne ihmistä niin hyvä ostaa !
Pelastusarmeijan ja FIDAn valikoimat oli hyviä, hintataso korkeahko, kuten muuallakin samoissa kaupoissa.
Kuvan verhot lapsen huoneeseen on Pelastusarmeijan kirpputorilta.


Ensin kuitenkin ajettiin Vammalaan, Herra Hakkaraisen talolle, mutta ei ollut pojan mieleen, suden ulvonta kun pelotti Koirien Kalevalassa. Ja olihan se vähän karmivan kuuloista kyllä.
Muut jäi hotellille ja lähdin vielä yksikseni kiertämään Finlaysonin aluetta ja Työväenmuseo Werstasta, jossa on myös Tekstiiliteollisuusmuseo.
Koko Työväenmuseoon on vapaa pääsy, mikä on aivan huippua, kun nykyään ei juuri mitään saa katsella ilmaiseksi.
28.8 asti museolla on vielä Puutarhasta Matkaan -näyttely, jossa tutustutaan kahden tekstiilitaiteilijan, Aini Vaarin ja Jaana Reinikaisen Finlaysonille suunnittelemiin malleihin.



Kuva Tekstiiliteollisuusmuseosta, 60-70- luvun kankaita ja vaatteita löytyy jonkin verran ja sitten isot pinot froteepyyhkeitä.
 Joitakin kangasmallikirjoja sai myös selata.
Yhden mallinuken päällä on Revontuli -malliston musta-ruskea trikoosamettiasu.

Museossa kannattaa poiketa kun ei siis maksa mitään !
( Miesväkeä saattaisi kiinnostaa samassa tilassa oleva Höyrykonemuseo...)




14. toukokuuta 2011

Jamekset jamittaa


Kaks´plus 1972

Oi kun kiinnostava näyttely aukeaa huomenna tuossa lähellä, Heinolassa.

James päällä joka säällä.
Ajankuva 1960-70-luvulta sekä Mattisen Teollisuus Oy:n ja James-farkkujen historiaa 15.5. - 18.9.2011 Heinolan museoissa.

Tuonne on mentävä heti kun löytyy vapaa viikonloppu.
(Ja käydä samalla Finlaysonin tehtaanmyymälässä.)

70-luvun ajankuvana näyttelystä löytyy ainakin 70-luvun tyyliin sisustettu koti tykötarpeineen, sekä aikakauden designia ja arkipäivän esineitä.



Kuva näyttelystä Itähäme.fi

Mattisen teollisuus Oy aloitti aikoinaan Helsingissä mutta siirtyi 1964 Heinolaan. Jamekset, jotka oli nimetty siis James Deanin mukaan,  olivat aikansa suosituimmat farkut ja loppuivatkin ajoittain kaupoista. Näyttävässä mainoskampanjassa käytettiin sen ajan nuorisomusiikin tähtiä,
esim. Kirkaa, Dannya, Katri-Helenaa.
Mattisen teollisuus oli ensimmäinen länsimainen yritys,
joka sai myytyä farmareita Neuvostoliittoon vuonna 1977 !
Mattisen teollisuuden toiminta päättyi 1986,
 farkkutuotannnon rinnalla oli muutakin vapaa-ajan vaatevalmistusta.
Esim. Peuhari lastenvaatesarja.

Kaks´plus 1971



Apu 1965

Tässä aiheeseen liittyvä muutama linkki:

Aika Eilinen
Facebook


17. joulukuuta 2010

Muovimuseo


Kuva: ess.fi

Helsingissä toimiva Muovimuseo sulkee ovensa tammikuussa,
jolloin kimpsut ja kampsut pakataan,
1100 esinettä, määränpäänä Lahti.
Täällä uusi näyttely aukeaa aikaisintaan 2013.

Joten nyt ehtii vielä kun on nopea, käydä katsomassa näyttelyä, siellä on varmasti kaikkia ihania värikkäitä muovitavaroita 70-luvultakin.
Kokoelma kattaa monta vuosikymmentä.
Minä en tiennyt ollenkaan, että tuollainen museo on olemassa ensinkään !
Olisin käynyt !

Museo toimii Helsingin Vallilassa, Pälkäneentie 18.
Avoinna arkisin klo 9-16. Liput 3,50e.
Museo sulkeutuu 10.1.2011.

13. syyskuuta 2010

Espoon automuseo





Muutama viikko sitten olimme Hesan suunnalla ja saimme vinkin käydä
Espoon automuseossa.
Ensin ajattelin, että onkohan siellä mitään minulle, kun ei ihan välttämättä autot kiinnosta...onhan noita nähty.
Eipä ollut turha reissu kuitenkaan, tykkäsin kovasti !

Jo pääsymaksu yllätti iloisesti, aikuiset 5e ja lapset 2e.

Pieni mies oli tietysti ihan  pyörällä päästään kun hienoja autoja oli niin paljon. Sekä mopoja, moottoripyöriä ja muuta ihmeellistä vekotinta.



Museolla on menossa pienesineistönäyttely Wisiitti entisaikojen koteihin. Taloustavaroita, kodinesineitä, kodinkoneita, sähkölaitteita ym. vanhaa tavaraa.
Ihanaa nostalgiaa.

Hihkaisuja aiheuttivat myöskin 70-luvun polkupyörät, joita oli koottu vintille.
Ja yhden auton tavaratila oli peitetty ruskealla Nukkumatti kankaalla !
Meinasin lähteä jo kyselemään, että eikö siitä kankaasta voisi hieroa kauppoja.

Meillä oli huone varattuna hotelli Vaakunasta, netin kautta tilattu ihan tavan huone lisävuoteella.
Respassa meille kerrotiin että "onkin vähän isompi huone " tällä kertaa.
Pääsimme suiteen, jossa oli olohuone ja kaksi makuuhuonetta. Poikakin sai siten nukkua omassa huoneessa. Oikein oikein kiva yllätys.
Harmittelimme vaan, että olisi pitänyt tulla aiemmin jo hotelliin sisälle, kun näin lokoisa huone siellä odotti.

Kuvat: Espoon automuseon nettisivut


2. huhtikuuta 2010

Museokierros


Netistä löytyy ainakin parista portaalista museoesineitä, nämä kaikki kuvat on Kulttuurisammosta, Espoon sekä Lahden kaupunginmuseon kokoelmista. Toinen samantyyppinen sivusto (monimutkaisempi käyttää) on Museo Suomi.



Aamutakki, Marimekko Oy, Annika Rimala, 1970




Kattolamppu muovista, Suomi, 1960-luvulta





Sandaalit, Mono Oy, 1970





Jogurttipurkki Jacky Railakas, Lahden Vientikerma, 1980-85 väliltä





Koululaukku, Finnbags, 1978





Hihaton yöpaita, Unella, 1970





Suoralinjainen puku, Virke Oy, 1970





Punaiset pitkävartiset tekonahkasaappaat, Italia, 1970-75 väliltä





Kaappi, Huonekalutehdas Häkli, 1950





Jäätelöpakkaukset, Gustav Paulig Oy Ab, 1970-luvulta





Pottatuoli, Suomi, 1960-luvulta





Lelulehmä, joka mekanismin avulla nyökyttää päätään, Hong Kong, 1960-luvulta






Verhot, Tampella, Marjatta Metsovaara, 1975





Vetolelu, 1975-80 väliltä





Maitotölkit, Valio, 1970-luvulta





Sokeri- ja kahvipakkaus, 1960-luvulta





Pussilakana, Finn-Inspiration Oy, 1972





Trikoosamettinen aamutakki, Nanso Oy, 1970-luvulta






Naisten pusero, Virke Oy, 1971-72 väliltä





Lapsen kengät, Nokia, 1980





Sukalaakonvehtirasia, Karl Fazer Oy Ab, 1950





Sadetakki, Vuokko Oy, 1970