Nyt huomaa että kiinnostus Pentikin varhaistuotantoa kohtaan on selvästi noussut, asiasta keskustellaan eri palstoilla netissä, ja ihmiset ovat tuoneet myytäviksi kaapin perukoille hylättyjä "epämääräisiä savimöhkäleitä."
Voin kuvitella että ne ovat olleet juppivuosina yök-kamaa, nyt retroinnostuksen myötä niitä katsellaan toisin aatoksin nostalgiamielessä. Rumia vai kauniita, mielipiteitä on monia.
Askartelunohjaaja Anu Pentik muutti perheensä kanssa Posiolle v. 1969. Siellä hän toimi mm. keramiikan opettajana kansalaisopistossa sekä kylien askartelupiireissä. Anulle onnellisuus oli käsillä tekemistä lempimateriaaleina savi ja nahka.
Kodissa oli pieni savipaja jossa alkoi syntyä omaperäisiä vapaasti muovattuja kynttilänjalkoja.
Jättikokoista torvijäkälärypästä muistuttava
Kaamos oli oman tuotannon alkusysäys.
Oma firma v. 1971 ja keramiikkapuolen lisäksi nahkaompelimo jossa tehtiin nahkavaatteita ja laukkuja. Nahka oli muutenkin tuon ajan hittimateriaali, joten kauppa kävi.
Halutuimpia nyt ovat varsinkin Kaamoskivet, isompaa ja pienempää, sinisävyllä, ruskealla ja keltaisella. Näistä kuvat löytyy blogistani
täältä. (Lisätty myöhemmin.)
Pentikin vanhaa käyttökeramiikkaa ei välttämättä ole signeerattu, mutta Anun tyyli on helppo tunnistaa. Toki hänellä oli sitten pian jo työntekijöitä jotka muovailivat esineitä Anun kädenjäljin.
Joissakin kynttilänjaloissa on merkintä
MM, se tarkoittaa
Marjut Maarnia joka oli savipajan esimies, ja hän teki myös uusia malleja Pentikille.
Anu kehitteli kynttilänjalkoihin vielä röpelöiset omat kynttilät, poronkuukynttilät.
Kirppareilta vanhaa Pentikiä kannattaa nyt nappasta talteen jos halvalla löytää. Antiikkiliikkeissä hinnat ovat jo useissa kympeissä.
Kuvia Pentikin museolta Posiolta
Elävässä arkistossa filmi Pentikistä vuodelta 1974.
