Aarikka mobile

Aarikan metalliset mobilet ovat olleet suosittuja sisustusjuttuja varsinkin 1980- ja 1990-luvuilla. Niitä käytettiin mm. ikkuna- ja tilakoristeina, oli useita erilaisia malleja. Joulusesonkiin tehtiin tähti- ja enkeliaiheisia.
Muistanpa itsekin ostaneeni ensimmäiseen omaan kotiin Aarikan Kevätperhoset mobilen 80-luvun lopulla. Ja tälläkin hetkellä meillä katossa roikkuu Aarikan mobile.
Kirpputoreilla vanhempi Aarikka on aina hyvä myyntiartikkeli, mobileille löytyy helposti ostajia. Ohut metalli vaan tuppaa taipumaan helposti, joten mobilen pitää olla hyvässä kunnossa. Mutkalle väänneltyä ei osta kukaan.

Sydänystävä-mobile, metallia ja muovia, suunnitteluvuosi 1974, suunnittelija Kaija Aarikka 

Kaija suunnitteli ensimmäiset mobilet jo 70-luvulla. Ne olivat yksinkertaisia, sydämiä, palloja ja renkaita, kun myöhemmät taas runsaita moniosaisia, erilaisia yksityiskohtia roikkui ketjujen päissä. Tyylistä tunnistaa onko vanhempaa vai uudempaa.

Kierrätyskeskuksessa joulupallojen sekaan oli laitettu Sydänystäviä. Ajateltu siis olevan kuusenkoristeita, ja voihan niitä sellaisina käyttääkin. Pallokorista löysin neljä sydäntä, ja niiden hinta oli 10 senttiä kappale. Taidanpa laittaa itsekin ne joulukuuseen.

Tämä meillä nyt katossa, nimeä tai suunnitteluaikaa en löytänyt Aarikan museosta.

No johan näitä nyt pukkaa

Nyt on eteen sattunut useampi vanha Aarikan kynttilänjalka lyhyen ajan sisään. Toinen sieltä toinen tuolta. Halvin oli 10cent, siitä puuttuu metallinen mansetti, mutta saan sen toisesta kynttilästä lainaan tarvittaessa. Kallein oli 2eur.

 Punaiset Kattaustulet ostettu aiemmin, turkoosit ovat Pikkiriikkisiä.

 

 

Jykevin on Tulitukka, sirommat Helmiriikkisiä.

 

Vinkki: Olen saanut pölyiset ja haalistuneet värit hehkumaan öljyämällä puupinnan mehiläisvahalla. Toimii!

Kuva: aarikka.com/museo

Ja muistutus kaikille, AARIKAN MUSEO.
Siellä koko historia Aarikasta, sekä upeat kuvat ja kuvastot päälle.

Torikontti

 

Ostin Torikontti rintakorun (6eur) juuri siihen aikoihin kun julkisuudessa kerrottiin Kaija Aarikan poismenosta, joten korulla tulee olemaan aina hyvin symbolinen merkitys.

 

 Torikontti-sarja on suunniteltu 60-luvulla, ja taustalevystä päätellen koru saattaa ollakin siltä vuosikymmeneltä.

 

 

Olettehan tutustuneet

 Aarikan museon loistaviin sivuihin ?

Nyt sinne on päivitetty myös 1990 ja 2000-luvut.

 

 

24.2.1954

O N N E A   A A R I K K A  60 V !

 

 

 Oih ja voi, olen koko päivän kytännyt,

 että millä kellonlyömällä aukeaa Aarikka verkkomuseo ja NYT se nyt auki,

suora linkki tässä.

Kiitos aarikkalaiset, verkkomuseo on aivan super super !!!

Niin moni esine saa nyt nimen ja vuosiluvun,

 ja kiinnostus vanhoja Aarikan tavaroita kohtaan varmasti lisääntyy.

 

 

Aarikan keräilijöiden TOP 3:

 -peltituotteet (purkit, tarjottimet)

-kynttilänjalat

-puiset ja hopeiset korut

 

Kuusi on koristeltu

Koristelemme joulukuusen aina jo useita päiviä ennen joulua, ja sitten toisesta päästä lyhennämme, eli kuusi lähtee pois heti uudenvuoden jälkeen. Vielä tällä viikolla löytyi kirpputorilta aarrelaatikko koristeita, jossa oli mm. Aarikan joulukuusenkoristeita.

Aarikka toi 70-luvun puolivälissä markkinoille puisia joulukuusenkoristeita. Pelkkä yksinkertainen puinen muoto mm. omena, sydän, enkeli, lintu, kello.
Nämä kuvissa olevat ovat uudempia ja huopakoristein modernisoituja versioita. Kuusessamme roikkuu lisäksi Aarikan kelloja ja enkeli.

 

 

 

 

 

 

Joulun söpöisin koriste, pieni enkeli kuusenkoriste.

 

 

 

 Tadaa, sain ostettua paketillisen Sarpanevan vanhoja pallokuusenkynttilöitä.

Kynttilät tulivat tuotantoon jo 1963 ja valmistus loppui -90-luvulla.

Kynttilöille olisi kysyntää kyllä vieläkin,

kun ihmiset omistavat paljon 70-80-luvun kynttilänjalkoja,

 joihin käy parhaiten vain tämä kynttilämalli.

Kerralla enemmän maustetta

 Jättikokoiset (kork. 13cm, halk. 6cm) puiset pöytämausteikot ovat

 Aarikan tuotantoa 70-luvun lopulta (n. 1978-),

Pippurikustaa ja Suolamanta.

 

Hauskat esineet, Aarikaksi hinta ei paha ollenkaan,

1.40eur Vapaaseurakunnan kirpputorilta.

 

 

 

 

Hopeinen Räppänä

Kaija Aarikan (s. 1929) värikkäät puukorut ovat kaikille tuttuja,

vähemmän tunnettuja ovat hopeiset designkorut.

Korujen kultakaudella 60-70-luvuilla Aarikkakin valmisti näyttäviä hopeakoruja.

 

kuva: aarikka.com

Muutamaa kuvan 60-luvun sormusmallia valmistetaan uustuotannossa, niitä voi tilata Aarikan nettikaupasta tai ostaa myymälöistä. Katso mallit tästä.
Olen itse harkinnut tilausta jo jonkin aikaa...katsotaan...Anemonia tai Elokuinen.
Muoks* Kävin liikkeessä kokeilemassa, kaikkia kokoja löytyi, mutta mikään ei ollut just sopiva omaan sormeen. Koska sormus on raskas, sen pitää olla sormessa todella napakka, ettei pääse pyörimään.

Ajalle tyypillisistä suurista hopeasormuksista Kaija Aarikka kertoi mielipiteensä Uudessa Suomessa v. 1966: "Sormus on ensisijaisesti koru, siksi ei tarvitse pelätä suuria sormuksia, jotka ei mahdu käsineeseen. Ei niiden tarvitsekaan mahtua, käsilaukku on pieniä tavaroita varten."

Muistanette telkkarista piirtävän satujenkertojan Kylli-tädin, hänellä oli sormessaan usein suuri hopeasormus. Sormukset olivat Kaija Aarikan suunnittelemia. Oli avattava Satusormus, jonka sisällä sadut asuivat, sekä helisevä sormus, jota heiluttamalla Kylli-täti usein hyvästeli ystävänsä sadun päätteeksi.


Aarikan vanhat hopeakorut ovat suht harvinaisia vapailla markkinoilla, mutta tunnistettavissa, sillä ne ovat onneksi signeerattuja.



Aarikan mainoslehtinen v. 1968

Aarteita

Vintiltä kotoa toin katseltavaksi laatikollisen 50-60-luvun postikortteja,

 myös kirjeitä,

 joihin ei sen enempää kosketa,

 muuta kuin kiinnostavat postimerkit otetaan kuorista irti.

 

Oi, nostalgiaa:

v. 1966

V. 1964

V. 1967.
Kortti on Maaseudun kukkasrahaston Säätiön
 ja koriste on Aarikan kynttilänjalka "Lapsuuteni joulu."

 



V. 1964

V.1966
 

Rissanen

 

 Kesällä ostin kaksi Rissanen Oy:n Vanessa -malliston vaatetta,

samaa kuosia sattumalta !

 

 Tässä takana näkyy uutta ruskeaa jättikukkaverhoa,

tempaisin tänään ikkunaan, syksyn värejä.

Kaulakoru on Aarikan vanhaa tuotantoa.

 

 

 

Suomalaista

Kävin tuossa jokin aika sitten Riihimäen lasimuseossa ja iski hirveä innostus alkaa keräilemään (enemmänkin) suomalaista lasia.
Niinpä nyt on tilpehöörien ostelu jäänyt oikeastaan kokonaan pois, ja tilalle tullut enemmän "designia."

Paikallisilta kirpputoreilta Kastehelmi ruskeat kermakko + sokerikko 15eur. Oiva Toikan Kastehelmi oli aiemmin tuotannossa 1964-1988, kermakkosettiä sekä kynttilänjalka-maljakkoa alettiin valmistaa 70-luvun alussa.
Suosituimpia osia tehdään jälleen uusissa tämän päivän väreissä. Kermakkosettiä ei.


Kaj Franckin Scandia -sarjan ruokalusikat 6kpl 5eur.

Iittalan joku? kermakko 1eur. Sarja ja muotoilija vielä hakusessa.

***

Jos haluaa metsästää vanhaa Riihimäen lasin lasitavaraa, silloin kannattaa mennä Riihimäelle !
Tämä tuli selväksi kun kirppareilla siellä kiersin.

Jälkiruokamalja on Erkkitapio Siiroisen Nostalgia -sarjasta (1974-76), tämän yksinäisen noukkasin mukaani yhdeltä Riihimäen kirpputorilta 2eur hintaan.

Toinen Riihimäen ostos, Aarikan purkki iso, 8.50eur. Kirppishinnaksi korkea hinta, menisikö tämä sitten heräteostoksen piikkiin, tosin purkki on oikein hyvässä kunnossa ja minulta puuttui tämä väri.
Seli seli.

Paikalliselta kirpputorilta ostettu malja (3.50eur), en silloin tiennyt ken on, epäilin vahvasti kuitenkin kotimaiseksi.
Selvittelyn jälkeen malja paljastui Kumelan lasitehtaan tuotteeksi, valmistettu 1960-luvulla, suunnittelija Sirkku Kumela-Lehtonen.
Muut värit väritön, lila, sininen ja ruskea.
Parinkympin tietämissä pyyntihinnat.

Kumelan (1937-1986) tuotanto on ollutkin minulle aivan vierasta, mutta hienoja lasiesineitä sieltäkin tuli, eivät ole kuitenkaan niin arvostettuja kuin Riihimäen lasin tuotteet.

Tutuin Kumelan esineistä lienee snapsilasi Lapikas (1975-85), meni varmaankin hyvin kaupaksi matkamuistona ja pienenä tuliaislahjana. Eri värejä.

Muistan lapsena ihmetelleeni tätä meidänkin kirjahyllystä löytynyttä "lasikenkää."

Kuva: laatutavara.fi

Jos kiinnostuit Kumelasta, hyvä tietopaketti
painetussa muodossa Kaisa Koiviston kirjassa:

Oy Kumela:
Lasimaalaamosta tehtaaksi 1937-1985.

Muoviverhot

Kaunis koti 1969

Aarikan vekkuli Discus -verho oli uutuus v. 1969.

Koostui ohuista 11cm kokoisista muovikiekoista.

Myytiin pakkauksissa joissa kussakin oli neljä juoksumetriä.

Yhdistettiin liittimillä toisiinsa.

Väreinä valkoinen, musta, aniliini, punainen, keltainen ja läpinäkyvä.

Paitsi ikkunassa, verhoa voi käyttää huoneen tilanjakajana.

Oli uustuotannossa joskus tässä 2000 alkupuolella lyhyen aikaa (?).

Huutonetissä on välillä myynnissä vanhoja että näitä uusia pyörylöitä.

Aika paljonhan niitä pitäisi olla että saisi ison kokonaisuuden.

Aarikka teki paljon myöskin puusta verhoja/tilanjakajia,

sisustuslehtien kuvien suosikkituotteita.

Arvokasta ?

Olen nyt nyt lueskellut Retrokirjan.
Mitään uutta ei itse tekstissä tullut esille, mutta takerruin kirjassa annettuihin esineiden myyntihintoihin, joita ovat antaneet asiantuntijat. Ei kerrottu että ketkä, mutta ilmeisesti antiikkiliikkeiden heput.
Hinta-arviot on annettu esineistä jotka ovat hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Kaikki pysyvät kolhut, naarmut, tummentumat ym. laskee hintaa.

Kallista on.
Tuntuvat huimilta näin kirppiskiertelijän lasien läpi katsottuna.

Mutta hyvä että muovi oli kerrankin hinnoiteltu, niille kun hinta-arviota ei ole saanut oikein mistään.
Laitoin tähän kuvaan hintaesimerkkejä Sarviksesta.
Hinnat on per kappale, eli yksi muki, yksi munakippo, yksi rasia, yksi lautanen...

Noista Purnukoista en ihan tiedä kun kirjassa oli pienet 10e, isot 15e, ja kokoja on kuitenkin kolme, että miten kokojen välillä hinnat menee.

Muovia ei siis kannata mitenkään enää väheksyä.

Finelin yksivärisellekin mukille annetaan arvoksi 30-40eur.
Kuviolliset 60-70eur.

Finel koristeltu kahvipannu 60-80eur.

"Punahilkka"

Aarikka Tuliainen: iso 35eur, pieni 15-20eur.

Tampellan pellavapyyhkeet 20-25eur/kpl.

Mun viimeisin Tampellan pyyheostos, "Pyykkärin muistilista", eurolla :)

Ompelunukke

Toisenlaista Aarikan tuotantoa 70-luvulta, muovinen ompelunukke.
Tarkoitettu 4-7 vuotiaille kehittämään päättely- ja keskittymiskykyä sekä sorminäppäryyttä ja ompelualkeiden harjoittelua.
Nukella voi myös leikkiä paperinuken tapaan ja valmistaa sille vaatteita.

Oma kappaleeni,  jonka sain jouluna -76, on hävinnyt, kuvan nukke on ostettu kirpputorilta. Myyntilapussa luki: Lankateline.

Tästä on jo useampi vuosi, ainakin kuusi seitsemän, kun myin yhden Aarikan ompelunuken Huutonetissä ja meni silloin jo yllättävän hyvään hintaan. En muista oliko siinä kaikkia lankoja (3kpl) vielä mukana.

Kukkaset

-Finnish design-

Aarikan teräspeltisarjan alkuaika sijoittuu noin vuoteen 1968 ja niitä valmistettiin 1970-luvun lopulle asti.
Ensin tulivat Tuliaistarjottimet ja asetit (kuviona ympyrä), sitten perään purkit ja maustesirottimet (v. 1969) kaarevalla vauhtiviivalla samoilla väreillä, vihreä/musta, oranssi/musta, kulta/musta, kelta/valko ja sini/sininen.
Sirottimiin kuului kolme erilaista kansiosaa, jossa reiät vaihtelivat, on sokeri- tai suolasirotin, pippurisirotin sekä hammastikkupurkki, jossa yksi isompi reikä mistä sai kolistaa tikun ulos.

Kukkaset yllä on vuodelta 1976, näihin purkkeihin sai irrallisia tarrakukkasia liimattavaksi, joihin voi käytännöllisesti kirjoittaa mitä tölkki sisälsi.
Kuvasta ja minulta puuttuu vielä levein kakkupurkin kokoinen. Olleet liian kalliita...
Muoks* Mutta sarjan lasinalusen löysin vähän aikaa sitten, olisi ollut useampi,  mutta Kontin hinnoilla raaskin ostaa vain yhden.

Tulee puhuttua yleensä purkeista, mutta alkuperäisesti ovat kulkeneet tölkki- nimellä.

Tuliaisia ja Riemuraitaa

Raidallinen purkki on nimeltään Riemuraita, vuodelta 1973.

Peltituotteet olivat aikanaan myytyjä, suosittuja, mistä johtunee niiden kohtalaisen suuri saatavuus vielä nytkin kirpputoreilla.

Niistä ei siis kannata maksaa ylihintaa.

v. 1976 esim. matalampi Kukkaset tölkki maksanut 6,60mk, tarjotin 12mk.

Purkki-info

Anoppi oli bongannut lehdestä hyvän nimi/vuosi/hintainfon vanhoista purkeista.

Ja tässähän on kyseessä sitten antiikkiliikkeiden hinnat, eli kallista on !

Aarikan oranssi-mustan purkin kuvio on nimeltään Tuliainen, siksi Tuliaistölkki nimenä.

Mulle oli yllätys että Marimekon purkitkin on noin arvossaan. Ehkä kannattaa niitäkin alkaa kirpputoreilta etsimään.

Pojan kirppislöytö

Pojasta on tullut jo aikamoinen kirppisbongailija, niin paljon on joutunut mukana kulkemaan. Kirppiksillä viihtyy jo melki yhtä hyvin kuin äitinsä, ja retrotkin tunnistaa.

"Äiti, täällä on ihan retroo" saattaa kuulua jostain loossista.



Tämän soittorasian poika löysi ja kiikutti minulle. Ja sehän ostettiin, kun ennestään meillä on samanlainen oranssi. Eri sävelmiä onneksi tipuset soittavat.


*******************


Meiltä on puuttunut kunnollinen tarpeeksi iso ja kivannäköinen hedelmäastia, jugoslavialainen emalinen sydänkulho paikkasi sen puutteen.



Tutulta myyjältä ostin Aarikan tarjottimen kahdella eurolla, Sarviksen kahvamukit vihreinä aiemmin ostettu.
(Toinen meni halki kun tippui lattialle, voi surkeuden surkeus.)

Kukkatarjotin

Kaverukset, JollyDolly pehmot.
Sarjaan kuuluu eläinhahmojen lisäksi pehmonukkeja, en ole niitä ostellut.