Hei nyt kisataan taas

Lahdessa kisataan. Nämä ovat jo peräti seitsemännet hiihdon MM-kisat Lahdessa.
Lahtelaisista jotkut ovat innoissaan kisoista, jotkut taas eivät niinkään. Kuulun jälkimmäisiin. Menee aikalailla kategoriaan EVVK. En mene lähellekään kisahulinoita, onneksi kirpparit on kauempana keskustasta.

Kisojen kunniaksi historian havinaa...

VIRALLINEN MM-78 KORTTI 

Foto: Henrik de Heij

Huomioitavaa on se, että kolmatta pikkumäkeä ei ole vielä rakennettu, se kun valmistui vähän ennen kisoja. Kuva voisi olla -77 esikisoista, jolloin taas normaalimäki oli uuden uutukainen.
Iso mäkihän oli jo konkari, valmistui 1971.


Mukavia kisaviikkoja kaikille!

Joulukortti x 2

Syksyllä Taidelauantaina Lahden historiallisessa museossa oli poistomyynnissä mm. näyttelyissä käytettyjä suurennoksia vanhoista valokuvista ja joulukorteista.
Joulukortit olivat pientä taulukokoa, 21x30cm, ja paksusti pahvitettuja. Hinta oli kolme tai neljä euroa, muisti pätkii...

Ensin ajattelin ostaa syntymävuoteni joulukortin, mutta sitten tykästyin vuoden 1966 veikeään kuvaan.

Myöhemmin sain selville, että kortti kuuluu neljän mainoskortin sarjaan, jonka on ehkä saanut kylkiäisenä ostoksen yhteydessä. Korttihaitarin liepeessä on nimi Kulta Riisi. Ja toden totta, höyryäviä riisikulhojahan kortin kuvassa kannetaan. Toisissa korteissa tontut keittelevät riisiä, ja sitten killistellään mahat täynnä.

Tässä Karton joulukortissa on hyvä kierrätysidea, leikelläänpäs siitä paperinukke. Piirros taitaa olla Katriina Viljamaa-Rissasen. Mikähän mahtaisi olla vuosi, jotain 80-lukua?

Olenkohan kertonut tämän aiemmin...Mummolassa säästetyillä joulukorteilla pelattiin "Silmiä." Se kenen kortissa oli eniten silmiä, sai sen vuoron kortit itselleen. Silmät laskettiin ihmisiltä ja eläimiltä. Ja kuten muistetaan, 60-ja 70-luvuilla oli paljon maisema- ja asetelmakortteja, joten nollaa tuli monella kierroksella.

Ovatko saadut postikortit liian henkilökohtaisia myytäväksi?

Pisti miettimään tämä asia kun ostin korttipussin, sen sisältöä ei päässyt kurkistamaan. Nidottu kiinni tiukasti. Hintalapussa luki: "Vanhoja ja uusia kortteja, lähetettyjä ja lähettämättömiä."  Tarrasin kiinni tuohon sanaan "vanhoja."

Ne vanhat postikortit ovat 60-70-luvuilta ja enimmäkseen joulukortteja. Osoitteista ja nimistä päätellen kolmen perheen kortit, sekä jollekin Tarmo opettajalle osoitettuja kortteja koulun kuusijuhlaan.
Jotenkin tuli vaan olo että nyt käsittelen kyllä aika henkilökohtaisia dokumentteja. Osoitteet, nimet...mukana jokunen kutsukirjeen tapainen ja muistokortti pyhäkoululeiriltä v. -71.

Minulle ovat hienoja aarteita kuitenkin ja ihan ajankuvana säilyttämisen arvoisia, hyvään kotiin pääsivät, eivät liiku täältä eteenpäin.

Pussillinen postikortteja 50cent

Postileimana 16 12 74

Urkki elää muistoissamme

"Pojat kerääntyivät 1960-luvulla Lahden urheilutalolle tutustumaan tyttöihin. Urkille tultiin musiikin takia, ja piilopullot olivat mukana. Jos tytöt haistoivat alkoholin poikien hengityksestä, saattoivat tanssit jäädä lyhyeen... "

Teksti: yle.fi                                             Postikorttikuva, foto A. Aaltonen

    Legendaarista Lahden urheilutaloa ollaan juuri purkamassa.

    Sileää pitäisi olla vuoden loppuun mennessä.

Tilalle rakentuu asuinalue.

 

Urheilutalon vanha osa oli kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokas, mutta ei painanut tämä vaakakupissa mitään, kaupunginmuseo kuitenkin olisi halunnut rakennuksen säilyttää. Ja kai sentään jokunen lahtelainenkin.

Jostain syystä lahtelaiset eivät alkaneet mitenkään kovaäänisesti puolustaa taloa kun purkupäätös tuli. Vaikka muistoja siihen liittyy yllin kyllin.

Ei ole montaa lahtelaista joka ei olisi talossa vieraillut. Rakennuksesta löytyi tiloja monille sisäurheilulajeille, käyttöaste talossa oli erinomainen. Lisäksi urkilla järjestettiin erilaisia messuja, näyttelyitä, kokoustapahtumia ja esiintymisiä. Tanssimaankin pääsi ja katsomaan bändejä.

Urkki on toiminut Namika Lahden kotikenttänä.
 

Urheilutalo valmistui keväällä 1957 lahtelaisen arkkitehdin Unto Ojosen suunnitelmien mukaan funktionaaliseen henkeen. Rahoja rakentamiseen kerättiin myös kaupunkilaisten taskuista erilaisin keräyskampanjoin, urheilutalon rakentaminen oli yhteinen voimainponnistus.

Tilaa tarvittiin kuitenkin pian lisää ja massiivinen laajennusosa, jossa mm. keilahalli, valmistui v. 1967 arkkitehtien Rajala ja Hälvä suunnittelemana vanhan osan päätyyn.
 

 Kuvauspäivä 31.10.2013

Pelihallin sisätiloissa rouhitaan.

 

 

 

Uuden osan seinän purku on alkanut tiiliverhouksen alas repimisellä.

 

 Foto: T. Lautamatti

 Urheilutalo puiston laidalla, postikorttikuva 60-lukua.

Nyt samasta paikasta kuvaaminen on mahdotonta,

 kasvillisuus puineen pensaineen kun peittää koko näkymän.

 

***

 

Talutusponi Skjona ja muut karvakaverit

Särkänniemi-juttu jatkuu...

Särkänniemen eläintarhasta ajateltiin aluksi monipuolista kokonaisuutta Korkeasaaren tyyliin, mutta hanke oli turhan kallis ja hankala toteuttaa, joten paikkansa sai kotoisampi Lasten eläintarha. Aitauksiin pääsi kesyjä eläimiä taputtelemaan ja ruokkimaan. Tärkeää oli myös myös muu lasten touhuaminen, oli poniratsastusta, leikkikenttää ja karusellia, myöhemmin satutunteja ja nukketeatteria.

Avajaiset 4.7.1970 ja eläinlajeja oli tuolloin 17.
Myös eläintarhan suosio ylitti odotukset akvaario-planetaarion tapaan, aukioloaikaa venytettiin syyskuun puolelle.



 

 

 

 

Eläintarhan portilla Suomen Trikoon muotia v. 1971 (Avotakka.)
Huomio kiinnittyy rakennuksen unikkokankaiseen seinään.




 

Blogisti Lasten eläintarhassa ehkä vuonna -74 -75 ? Muistikuvat hataria, mutta tuon leikkihärvelin muistan, eläintarhasta en mitään. Hyljealtaan muistan, ja kolmas muistikuva on Näsinneulaan hissillä meno. Mukana kulki hissipoika, joka otti sallitun määrän matkustajia kyytiin ja paineli hissinappeja. Milloinkohan tämä käytäntö loppui ?

Leikkimaiseman valmistaja on Lohi Oy, Linnanmäellä ollut samantyylinen kokonaisuus. Vähän jänskättää mennä tuossa riippusillalla, pakki selvästi päällä.


 

 

 Seuraavana sitten uusi vetonaula, Näsinneula, avajaiset vapun alla 28.4.1971. Tampereen kaupungin sivuilta voi kukata pienen kuvasarjan tornin rakentamisesta, hurjaa hommaa !

(Lisää rakennuskuvia Siiri -tietokannasta, laita hakusanaksi Näsinneulan rakentaminen. Jos aihe kiinnostaa, samalta sivustolta löytyy myös muita Särkänniemi-valokuvia, uusia ja vanhoja.)

Ravintola on 124m:n korkeudessa, näköalatasanne, jossa oli myös baari Neulansilmä, 120m. Tarjolla oli elävää musiikkia ja tanssia kahdessa kerroksessa.

Kuva: Hotelli- ja ravintolamuseo

Katso muut vanhat kuvat Näsinneulan ravintoloista Restopedian sivuilta.

Odotetun huvipuiston aika tuli v. 1975.
Ennen tätä tivoliyrittäjät Lauri Seiterä ja Leo Lindblom ehtivät pyörittää tornin juurella yksityisesti pientä Neulan huvipuistoa kesinä 1972-73, mutta heidän vuokrasopimustaan ei jatkettu, vaan kaupunki halusi oman huvipuistonsa.



Lehtimainos 1975 (Seura)

Ensimmäisenä kesänä oli jo mukana Troika ajolaite, joka pyörii vinhasti Särkänniemessä edelleen. Muita huvituksia olivat mm. Calypso, autorata, Mini-Avion-karuselli, peilisali, Metkula, arpamyyntiä, onnenpyörää, ampumarata, peliautomaatteja.

Huvipuiston laajentamista alettiin suunnitella jo heti ensimmäisen vuoden jälkeen.


Pääsymaksuja Linnanmäelle tai Särkänniemeen ei tarvinut maksaa, ilmaisliput kerättiin kaikille aikauslehdistä. Apu ja Seura tekivät useana kesänä huvipuistojen kanssa yhteistyötä, ja Pirkastakin löytyi ilmaislippu koko perheelle.

 *Loppu*

 

Tietolähteet:

Kirjat: Tampereen historia 4, Näin muuttui Tampere, Se oli aikaa...60-luku Tampereella, 40 yhä hauskempaa vuotta-Särkänniemi 1960-luvulta 2000-luvulle.
Lehdet: Avotakka 1971, Me naiset 1969, Pirkka 1976
sekä internet.

 

 

Koko rahan edestä elämyksiä

Kuvat vanhoista postikorteista ellei muuta mainita.

Särkänniemi silloin ennen, tilaa riitti.

 

Huvipuistokesä ohitse, suuret ja pienet ovat saaneet kokea enemmän tai vähemmän elämyksiä, enemmällä tai vähemmällä rahalla.

Tänä kesänä puhutti erityisesti Särkänniemen uudistettu hinnoittelu, yksittäisille kohteille (Koiramäki, akvaario, planetaario, delfinaario) kun ei ollut myynnissä erillistä kohdelippua, vaan vaikka yhdessä niistä käydäkseen piti ostaa ”koko paketti” eli Särkänniemi avain, aikuiselta 35/37e.

 

Monet jättivät käymättä ja suuntasivat halvempiin perhekohteisiin.
Nyt Särkänniemi myöntääkin mokanneensa, ja lupaa hinnoittelun muuttuvan ensi kesäksi.

Vaikka uusi Koiramäki ja koko Särkkä jäi tältä kesältä meiltä näkemättä ja kokematta kun ei vaan ehditty, on Särkänniemi tähänkin asti ollut hyvä retkikohde monipuolisen tarjonnan takia.

Mutta mistäs kaikki alkoikaan...

Jo v. 1959 Linnanmäen huvipuistoa pyörittävä Lasten Päivän Säätiö ehdotti yhteistyötä Tampereen kanssa, josko sinne laitettaisiin huvipuisto. Asiasta innostuttiin ja paikkakin katsottiin Ratinanniemeltä, hanke herätti kuitenkin vastustusta, ja asia jäikin sitten vuosikausiksi pöydälle.
Kaupunginisillä oli muitakin ideoita Tampereen matkailun edistämiseksi, kaupungin johdossa oli kalamiehiä ja syntyi ajatus akvaariosta, ja eläintarhastakin, kun Puolan ystävyyskaupungista oli saatu lahjaksi kaksi leijonanpentua.

Eläintarha perustettiinkin väliaikaisesti tyhjään teurastamoon v. 1964, kun tarhan sijoituspaikaksi aiotulla Särkänniemen alueella oli vielä asemakaava kesken. Eläimille tuli kuitenkin teurastamosta lähtö v. 1972, kun epäsopiva paikka suljettiin mm. kiristyneiden eläinsuojelumääräysten takia.

Kuntapomojen vierailu Usassa v. 1962 ja käynti paikallisessa planetaariossa teki suuren vaikutuksen miehiin, ja seuraavaksi alettiin miettiä tähtiteatterin saamista myös Tampereelle. Planetaario sopisi näppärästi akvaarion päälle.

Ratkaiseva vaihe ideamyllyssä oli kaupunginjohtaja Erkki Lindforsin

vierailu Kuopioon v. 1965, ja kun seurue lounasti Puijon tornin (rakennettu v. 1963) pyörivässä ravintolassa. Lindfors, joka pyrki aktiivisesti kehittämään Tamperetta, päätti että kaupunkiin oli saatava pyörivä näkötorni, ja Puijoa vielä korkeampi !

Enää puuttui sopiva paikka, planeetaarion paikaksi oli aiemmin väläytelty Särkänniemeä ja kallioisena se kävisi myös tornille.
Siitä alkoi selkiytymään koko visio; alueelle rakennettaisiin akvaario-planetaario, näkötorni ja tilaa jäisi vielä sille eläintarhalle ja tarvittessa ajatellulle huvipuistollekin. Alueelle ehdotettiin hotelliakin.

Akvaario-planetaarion edessä on ulkoallas, jossa polskutteli Stuttgartin eläintarhasta lahjoituksena saatu hylje Wilhelmi jo avajaisista lähtien. Myöhemmin seuraan saapui kaksi hyljettä lisää ja kaksi merileijonaa. Hylkeet olivat aikansa vetonaula ja keräsivät paljon uteliaita katselijoita. Kuvissa ihmisiä kerääntyneenä altaan reunalle. Näsinneulaa ei ole vielä rakennettu.

 

 V. 1966 perustettiin Tampereen Särkäniemi Oy ja rakennusten suunnittelu sekä akvaario-planetaariosta että näkötornista annettiin arkkitehti Pekka Ilveskoskelle.

Pohjoismaiden ensimmäisen akvaario-planetaarion avajaiset olivat 25.4.1969, yleisömenestys oli paljon odotettua parempi, lippuja näytöksiin oli varattu pitkälle eteenpäin ja lisänäytöksiäkin piti järjestää. Alkuperäinen vuositavoite saavutettiin jo kolmessa kuukaudessa. Sisäänpääsy oli 2,50mk, mitä pidettiin hiukan kalliinpuoleisena, lapsilta 1mk.

Planetaariokoneisto hankittiin japanilaiselta Minoltalta. Projektorilla pystyttiin heijastamaan 6023 tähteä katon puolipyöreään kupoliin, sama määrä mitä voidaan hyvällä ilmalla nähdä.
Planetaariossa syttyi tulipalo v. 1972 ilmeisesti oikosulusta, kupolin tähtitaivas tipahti lattialle ja alkuperäinen planetaariolaitteisto tuhoutui.

Akvaario-planetaarion jättimenestys vahvisti uskoa entisestään siihen että Särkänniemeä kannattaa jatkokehittää matkailun vetonaulaksi.

 

 

 Akvaariossa oli 20 suurta allasta ja 21 pienempää liikuteltavaa allasta. Suomalaisia kaloja, että eksoottisia harvinaisuuksia, yli sata erilaista lajia.

 

 

 Lapsena olen saanut kalakirjan, jossa kerrotaan että useimmat kirjan kalat ovat nähtävissä Tampereen Särkänniemen akvaariossa.

 

 

 

Juttu jatkuu...

 

Tietolähteet:
Kirjat: Tampereen historia 4, Näin muuttui Tampere, Se oli aikaa...60-luku Tampereella, 40 yhä hauskempaa vuotta-Särkänniemi 1960-luvulta 2000-luvulle.Lehdet: Avotakka 1971, Me naiset 1969, Pirkka 1976
sekä internet.

Pitsiä

Herkkä ja hillitty Pitsi vuodelta 1967 on Pentti Sarpanevan ensimmäinen iso korukokonaisuus, siihen kuului aluksi jo 15 erilaista hopea- ja pronssikorua.
Pitsi saattaa hyvinkin olla myös Sarpanevan tunnetuin korusarja.
Aihe tulee vanhasta kankaan kirjontatekniikasta, Joutsenon revinnäisestä. Monesti Pitsiä sanotaankin revinnäissarjaksi.

Myöhemmin 70-luvulla Pitsiä käytettin koristeena myös ns. kodin koruissa, esim. hopealusikoissa, servettirenkaissa sekä maljakoiden pantakoristeena ja kynttilänjaloissa.

Sarjasta minulla on vain tämä sormus, mutta sekin paljon käytössä.
Ostoslistalla olisi vielä sellainen, jossa revinnäisaihe on neliönä.

Kauniita aterimia Turun Hopealta, design Pentti Sarpaneva.

Kuva vuosi 1975.

 

 

Maljakot ja kynttilänjalat olivat suosittuja merkkipäivälahjoja,

löytyy monesta kodista. Täältäkin, anoppilasta saatuja.

 

Googleta lisää kuvia hakusanalla Sarpaneva pitsi.

***

 

 

 

Ostin keräilymessuilta kulkemattomia vanhoja pääsiäiskortteja,

tänä vuonna siis tervehdykset postitse lähti vintagehenkeen !

 

  

Viikonlopun menovinkkinä ANTIIKKI- ja KERÄILYMESSUT Lahdessa,

Jokimaan ravikeskuksessa 30.-31.3.

Info täältä.

 

 

Aarteita

Vintiltä kotoa toin katseltavaksi laatikollisen 50-60-luvun postikortteja,

 myös kirjeitä,

 joihin ei sen enempää kosketa,

 muuta kuin kiinnostavat postimerkit otetaan kuorista irti.

 

Oi, nostalgiaa:

v. 1966

V. 1964

V. 1967.
Kortti on Maaseudun kukkasrahaston Säätiön
 ja koriste on Aarikan kynttilänjalka "Lapsuuteni joulu."

 



V. 1964

V.1966
 

Niin oli ennen, entäs nyt ?

Kuultokuvan haitarikorttisarjassa on muiden Lahden paikkojen ohella kuvattu Lahden Ruolan asutusaluetta.

Asuinalue tornitaloineen suunniteltiin ja rakennettiin 60-luvun alkupuolella ja korttikuvassakin osittain näkyvä ostoskeskus v. 1964-65.

Ajoittaisin siten kuvan oton 60-luvun jälkipuoliskolle.

 

Alueen suunnitelma oli turkulaisen arkkitehdin Olli Vahteran.

Ruola oli Lahden ensimmäinen puolielementtilähiö, myös ostoskeskus oli ensimmäinen laatuaan. (Toisena Mukkulan ostoskeskus v. 1967.)
 

Ruolan alue on rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti sekä ympäristön kannalta merkittävä.
V. 1996 laaditussa yleiskaavassa alue mainitaan arvokkaana kohteena.

Kun katsotaan kuvaa *klik*, näkyy kerrostalon alakerrassa LOK:n kauppa ja matalassa liikerakennuksessa K-valinta. Maisema avara, siisti ja uudenkarhea.

Alueen rakennuttaja, turkulainen rakennusyhtiö Ruola, hankki ostoskeskukseen pienen suihkukaivoveistoksen niin ikään turkulaiselta kuvanveistäjä Viljo Mäkiseltä.

 

Sama nyt:

 

Tuli kiinnostus käydä katsomassa miltä paikka näyttää nyt kun aikaa kulunut yli 40 vuotta.

Liikehuoneistot kuten ennen, osa tyhjänä, muissa aivan muuta toimintaa kuin kauppa.

Vesiallas ja Sukeltaja -patsas paikoillaan, nyt jo tosin vedestä tyhjennettynä ja patsaskin suojattuna talvea varten.

Kerrostaloon tehty julkisivuremonttia kun ikkunavälien väritys muuttunut, altaan reunalla runsahkot puu- ja pensasistutukset.

Allas jää pahasti niiden varjoon.

 

Poikani meni vielä altaan reunalle seisoskelemaan, kuten korttikuvan lapsikin.

 

Postikortteja Lahest

"Lahden betoni", Suurmäki, valmistui 1972. Kaksi pienempää mäkeä viereen rakennettiin 1977-78.
Kuvassa paikat niille jo valmiina, mutta mäet vielä puuttuvat.
Puustokin vielä hyvin karua.

Suosittu maauimala toiminnassa edelleen ja Suurmäkeen pääsee huipulle katsomaan maisemia 6eur hintaan. Siellä on katettu näköalatasanne.
En ole tosin uskaltanut mennä, pelkään korkeita paikkoja.

Toriallas kauppatorilla, pistettiin umpeen 80-luvun alussa. Kuvassa pari lasta näkyy kuikkivan reunalla; kiehtoi varmaankin kovasti lapsia. Moniko sitten tippunut.

Vasemmalla kuvassa näyy Lahden puukirkko (1890), joka yleisestä vastustuksesta ja valitustulvasta huolimatta purettiin 1977 ja tilalle rakennettiin Alvar Aallon tiilinen Ristinkirkko.

Vanhempani on vihitty puukirkossa v. 1964.

Lue: Pontiäk

50-luvun lasten -ne kuuluisat suuret ikäluokat-, ja varsinkin poikien, mieliharrastus oli kahvipaketeista saatujen autokuvien keräily ja vaihtaminen.
Peräti seitsemän kahvipaahtimoa julkaisi yhteensä yksitoista autoaiheista keräilykuvasarjaa vuosina 1954-55.
Suosituin oli kuitenkin Pauligin autosarja, sisältäen 216 kuvaa.

Kun miettii aikaa, kahvi oli silloin kallista eikä sitä turhanpäiten juotu. Siinäpä sai sitten odotella tovin uutta kahvipakettia ja uutta kuvaa. Nopeamman menekin toivossa poikaset saattoivat kaataa kahvinporoja jopa likaämpäriinkin.
Nähtävästi vanhempien vastustuksesta autokorttivillitys jäikin lyhytikäiseksi.

Uusintapainoksia on putkahdellut jos jossakin yhteydessä,

 mutta parhaat ovat Minimoin julkaisemat
 ilmaiset postikortit (kuvissa, ovat omiani) 90-luvulta.

Kääntöpuolella on aina joku lyhyt mainosjuttu/fakta Pauligista.

Automerkkien oikea ääntäminen oli hallussa,

olihan kuviin kirjoitettu ääntämisohje.

Lisää tietoa suomalaisista autoaiheisista keräilykuvista (muistakin kuin kahvipakettien),
Jukka Vesterisen
kirjassa Autokuvien kulta-aika.

metsovaara.

Pieni aarre löytyi Kontista, Metsovaaran kankaita esittäviä kortteja (1eur) näyttelystä vuodelta 1969.

Jälleen kerran hienoa, että joku oli ymmärtänyt tuoda kierrätykseen, eikä heittänyt roskiin !

Rehevät värikkäät kukkakuosit olivat vasta tuloillaan, 70-luvulla, monta upeaa kuosia Marjataltakin siltä ajalta löytyy.

Hänen suunnittelemiaan kuoseja ja kankaita käytettiin matoissa, vilteissä, verhoissa, pöytäliinoissa, huonekalukankaina, valmisvaateteollisuudessa, sateenvarjoissa, kierrekaihtimissa...

Marjatta Metsovaara Wikipediassa.

Puketti

Sektori

Pasianssi

Kupla

Laava

Primavera, damastipöytäliina 1968-73

(Pienellä googlettamisella löytyi samainen korttinivaska

C. Hagelstam antikvariaatista hintaan 40 euroa.)