Raskas alkuvuosi

Tämä vuoden alku on ollut perheellemme raskasta aikaa.

Äitini on joukosta poissa.

Äiti oli sairastanut jo muutamia vuosia syöpää. Tiedossa oli, että äiti ei enää koskaan parane, mutta hoidoista oli apua, ja hän pystyi elämään suht normaalia elämää.
Syöpä on pirullinen, kun se toisesta paikasta saadaan nujerrettua, jo se toiseen paikkaan pesiytyy. Nyt tämä viimeisin leviäminen huomattiin liian myöhään, sädehoitoa ei ehditty koskaan aloittaa. Äiti menehtyi hyvin nopeasti, sairaalaan päästyä meni pian tajuttomaksi, ja elinajaksi annettiin enää tunteja, ehkä päiviä.

Kävimme jättämässä jäähyväiset sairaalan kappelissa, ja voin sanoa, että se oli yksi elämäni kauneimmista hetkistä. Äiti hymyili, ja kasvoilta näki, että nyt hän oli saanut levon, poissa kaikki tuska ja kipu. Tunne oli vapauttava ja lohdullinen.

Suru on raskasta kannettavaa, minusta tuntuu että olen vanhentunut 10 vuotta parissa viikossa. Erityisen raskasta on katsoa isän surua, ja huoli tietysti kova hänen jaksamisestaan ja pärjäämisestään.

Samalla tämä on ollut herätys siihen, että rakkaat ympärillä vanhenevat, ja yhteinen aika alkaa käymään vähiin.

***

Lokoisa lepotuoli, Pulkka

Onpa kiva tunnelma kuvassa, nojatuoli oikein kutsuu istumaan. Liekö siinä alkamassa lomakuvien katselu diaprojektorista? Takan rätinän voi kuulla taustalta...
Hyvin onnistunut mainoskuva, joka on Askon huonekalukuvastosta vuodelta 1964.

Nojatuoli on Ilmari Lappalaisen suunnittelema Pulkka.
Hän on ollut tuolloin 60-luvulla jo tulevaisuuden visionääri, sillä tuoli voisi ihan hyvin olla 90-luvunkin muotoilua.
Pulkka-sarjan synnystä Lappalainen on kertonut seuraavaa:
"Laiskanlinnaa katsoessani pienissä asunnoissa minulle syntyi mielikuva, että elefantti oli kömpinyt saunakamariin. Mietin miten voitaisiin saada tuoli matalammaksi ja muhkeutta vähennetyksi, mutta siitä huolimatta säilyttää sen miellyttävät istumaominaisuudet.
Näin syntyi ajatus kallistaa tuolia riittävästi, ja saada silti jalat mukavasti oikaistuiksi. Pulkkaan suunniteltu 135 asteen istumakulma antaa tuen koko keholle."

Pulkka-sarjasta tuli suosittu, ja 60-luvun lopulla sarjaan kuului jo kymmenisen eri kalustetta.

Kupittaan saven törpöt

Kupittaan savi on ollut aina minulle vähän liian vanhaa, vanhahtavan näköistä keramiikkaa, enkä ole niitä keräillytkään.
FIDA kirpputorilla nappasin käteeni tuollaisen törpön luullakseni sen olevan joku etelä-eurooppalainen matkamuisto. Joku vielä piruillakseen liimannut kylkeen Kupittaan saven tarran.
Mutta ei, googlailun jälkeen totesin, että kyllä nämä ihan kotimaisia ovat.

Toisen pohjassa oleva paperilappunen myöskin johdatteli ajatuksia Kupittaan saveen, kun muistelin, että jotain tämän suuntaista merkintää Kupittaalla myös käytettiin.
Minusta aika edulliset maljakot, vaikka lasitteessa onkin krakeloitumista.

Ja nämä sujahtavat oikein kivasti minun saksalaisten retromaljakoiden joukkoon.

Keltaiselle Pehtoorille kaveri

Kirpputoreilla on hyvin harvoin mitään kirppishintaisia Pehtoori-pannuja myynnissä. Puhun siis muutaman kympin tai alle maksavista. Kyllähän niiden hinta tiedetään jo hyvin. Ihan halvalla ei lähde.

Joulun alla kuitenkin SPR Kontissa oli yksi tumman sininen myynnissä. Varmaan äsken tuotu, koska paria päivää aikaisemmin ei vielä ollut esillä. Eli tuuria matkassa että satuin paikalle.
Kohtuullisessa kunnossa sisältä sekä päältä, koristekelpoinen. Tarvitsi vain perusteellisen puhdistuksen ja ruskeiksi kuivuneiden bakeliittiosien rasvaamisen.
Hinta oli 17 euroa ja pidin sitä jo aika OK hintana, olisin ehkä ostanut silläkin. Mutta minullapa oli juuri mukana alekuponki jonka olin saanut Kontin uutiskirjeen tilaamisesta. Niinpä pannulle ei jäänyt hintaa kuin 8,50 euroa. Hyvät kaupat!

Keltaisessa pannussa lukee pohjassa FINEL, joten se valmistettu ennen vuotta 1972, sininen sen jälkeen, siinä on ollut tarraleima.