Laineen ja Sarpanevan koruja uustuotannossa

Vanhaa tuotantoa, Luu-sarjan sormus (1973)

Turun Hopean nimekkäiden 70-luvun korutaiteilijoiden Jorma Laineen ja Pentti Sarpanevan koruja valmistetaan taas.
Tämä kaikki alkoi loppuvuonna 2015, ja nyt mallistossa on jo paljon erilaisia riipuksia, rannekoruja ja sormuksia suosituimmista sarjoista valmistettuna. Materiaaleina ovat pronssi ja hopea. Tuotteita voi ostaa helposti Turun Hopean verkkokaupasta.

Käsittääkseni kauppa käy ihan mukavasti, hinnat maltillisia, esim. pronssisen sormuksen saa alkaen kahdella kympillä.
Mitä tämä tekee sitten vanhojen "alkuperäisten" korujen hintatasolle? Aletaanko vanhoja arvostamaan enemmän, ja niiden hinta nousee, vai tullaanko niitä vertaamaan uusien rinnalla?

Itse olen tässäkin uustuotannossa sillä kantilla että vanhassa vara parempi, mutta en sulje pois sitäkään, että voisin ostaa tätä uutta. Tai ainakin toivoa lahjaksi 😁

Mäntyharjun lasi

Ostin vanhempia Avotakkoja Heinolan Retro Kesäkirppikseltä, vuodelta 1969, ja yhdessä oli Mäntyharjun lasin iso mainos. Todellakin, meillä on ollut sellainenkin lasitehdas aikoinaan.

Mäntyharjun lasi toimi vuodet 1968-71, koko toimintansa ajan se tuotti tappiota ja lopetettiin kannattamattomana.

Yhtiön tuotteita olivat puristamalla tai puhaltamalla valmistetut käyttö- ja koriste-esineet, mm. kulhot, lautaset, maljakot, sokerikot ja kermakot, kynttilänjalat, savukerasiat ja tuhkakupit.

Lasinpuhaltajia, hiojia tuli Humppilan lasitehtaasta jolla juuri Mäntyharjun perustamisen aikaan meni taloudellisesti huonosti. Uusi tehdas Mäntyharjulla houkutti kun Humppilassa puhallettiin vielä navetassa. Humppilalaiset palasivat takaisin siis hyvin pian, ja toimitusjohtaja lupasikin kaikille halukkaille mäntyharjulaisille heiltä vastavuoroisesti työpaikan Humppilan uudesta lasitehtaasta.
Taiteilijoina käytettiin tuttuja suunnittelijanimiä esim. Pentti Sarpaneva, Matti Halme, Eero Rislakki ja Tauno Wirkkala.
Yritys sai aluksi viennin hyvin käyntiin, mm. Länsi-Saksaan, Sveitsiin, Ruotsiin ja USA:an, mutta  hiipui hintojen kilpailukyvyttömyyden takia. Kotimaan myynnissä malliston suppeus ja kaupan ostajien varauksellinen suhtautuminen yrityksen tuotteisiin vaikeuttivat toimintaa.

Tunnetuimpia lasistoja ovat Rislakin suunnittelemat Katja, Lara ja Nina. Niitä tehtiin Mäntyharjun lopetuksen jälkeen vähän aikaa myös Riihimäen lasissa.

Avotakka 1969

Pallukkamaiset kulhot ovat Ninaa, pikkukuvassa puhutaan Troikasta, joka tarkoittaa kaikkia kolmea, Katjaa, Laraa ja Ninaa.

Katja ja Lara menee helposti sekaisin, Katjassa on esim. kulhon pohjassa kiertyvät viivakuviot, Larassa pistekuvioisia länttejä. Takimmaisena kuvassa Lara.

Tuotteet valmistettiin lyijypitoisesta kristallista, tuotemerkkinä oli NORTH CRYSTAL.

Katja karahvi

Lara karahvi

Kuvat: laatutavara.com

Avotakka 1969

Pentti Sarpaneva suunnitteli Mäntyharjun lasille kynttilänjalkoja meripihkan värisestä kristallista. Sarjaan kuului kolme erilaista: Pluto, Juno ja Jupiter. Eri kokoja. Kuvassa edessä Juno johon sopii myös halkaisijaltaan 5cm kynttilä, esim. pöytäkynttilä.

Vanhoja pikkuruisia mustavalkokuvia Mäntyharjun lasin tuotannosta voi katsella Suomen elinkeinoelämän keskusarkistosta (ELKA), laita arkistohakuun hakusanaksi Mäntyharjun lasi.

Tämä ELKAn portaali on muutes aivan mahtava paikka historian tutkijalle, matkan eiliseen voi aloittaa vaikkapa Aikakonetta selailemalla. (Aikakoneessa muutama iso kuva myös Mäntyharjusta.)

Tietolähteet:

• Wikipedia
• Lasitutkimuksia-Glass research XIV/Humppila lasitehdas tien varrella
• Keräilijän aarteet-Koko kansan korut Pentti Sarpaneva
• Avotakka 1969 nrot 10, 11

P. Sarpanevan maljakot

Lahdessa on vihdoin tullut kaivattu muutos kovasti alamäkeen luisuneen Launeen suurkirppiksen toimintaan. Uudet omistajat, ja kirppis on taas sellainen että siellä voi käydä. Hurraa!

Sieltä ostin kympillä (10eur) Pentti Sarpanevan maljakon.
Enpä ole näistä aiemmin oikein innostunut, kun ovat vähän sellaisia möhkäleitä, mutta nyt ihastuin tähän liukuvärjättyyn lilaan oikein kovasti, ja se sai paikan vitriinissä. (Ja toki tulee käyttöönkin tarvittaessa.)
Sarpanevan maljakoissahan on ominaista pitsiaiheiset pronssipannat, joihin voi teettää kaiverruksen. Olivat kyllä suosittuja syntymäpäivä- ym. muistamismaljakoita 70-luvulla. Tässäkin on jonkin jaoksen nimiin tehty kaiverrus. Maljakon jokaisella sivulla on erilainen kuviointi.

Kumela valmisti Pentti Sarpanevan suunnittelemia lasiesineitä v. 1967-76 suurella menestyksellä, mutta niitä on tehty myös muissa lasitehtaissa.
Nykyään maljakoita tekee Muurlan lasitehdas.

Raina-roina

Vetoketjun valmistuksessa hukkaan menevästä leikkuujätteestä käytetään nimeä raina. Mutta se ei ollut mitään roskiin joutuvaa roinaa Sarpanevan taiteilijaveljesten käsittelyssä.
Timo Sarpaneva käytti reiällistä vetoketjun metallijätettä Tsaikka-lasin pidikkeessä ja samantyyppisessä Karaatti-sarjassa.

Pentti Sarpanevan useissa alkuajan pronssikoruissa
on koristeellista rainan kuviointia eri tavoin sommiteltuna.

Rainaa löytyy myös Kalevala Korulle suunnitelluista töistä.
 

 

 

 

 

Kuva: Kalevala Koru

 Hep ! Kirja P. Sarpanevasta on ilmestynyt,
juuri laitoin tilauksen menemään Adlibris verkkokauppaan,
odotan todella tätä kirjaa saapuvaksi.

Kirppishaina

Eilen pääsin pitkästä aikaa ruhtinaallisesti yksin kirppareille, tavallisesti näin kesällä joudun ottamaan pojan mukaan ja silloin on kierrettävä vauhdilla, ja katsomme enemmän leluja ym. juttuja hänelle.
Mutta paljon on kuitenkin löytynyt kesänkin aikana, toivottavasti ehtisin niitä tännekin kuvata.

Kirppissilmä oli eilen siis valppaana, tuollainen korunippu rihkamaa, vaan mitäs sieltä pilkistikään ?

Pentti Sarpanevan pronssinen Riikinkukko -kaulariipus !

 

Korunippu maksoi 5eur,

ja saan nuo rihkamat varmasti eteenpäin muutamalla eurolla,

niin ei korulle silloin enää paljon hintaa jää.

 

Riikinkukosta kerrotaan lyhyesti Glorian antiikissa 8/2011:

"Ensimmäisen kultakorunsa Sarpaneva suunnitteli vuonna 1965, Riikinkukkosormus juhlistaa taiteilijan pojan syntymää. Muutamaa vuotta myöhemmin sormus laajeni korusarjaksi."

Erilaista korukiven käyttöä

Riipus on Sarpanevan Kelo -sarjasta (1970), jossa nelikulmainen korukivi on jätetty hiomattomaksi ja rouhean luonnolliseksi. Kivenä on taiteilijan suosima ametisti.

Korun olen saanut pikkutyttönä jo, vuonna -74 tai -75 lahjaksi, siskoni sai myös silloin samanlaisen.

Akaatti -sarjassa korukivi on taas hiottu tasaiseksi "lammeksi" korun keskellä. Nimensä mukaisesti kivenä akaatti. Turun Hopean mainoskuva 1975.
Kaunis kevyen oloinen koru juuri tämä malli, vaikka muuten akaatti ei ole mikään erityinen suosikkini.

Kuva: laatutavara.com

Punos -sarjassa suuri kivi on pyöröhiottu, ympärillä kuin langasta punottu kehys. Kalevalakorumainen. Kivi on jaspista.
Punos oli Sarpanevan viimeisimpiä korusuunnittelutöitä.

Aivan älyttömän laajaa oli tämän korutaiteilijan työsarka, näiden jo täällä tähän mennessä esitellyiden lisäksi kymmeniä muita sarjoja.

Vielä muutaman korun haluan näyttää, ja sitten voikin jäädä odottelemaan syksyllä ilmestyvää kirjaa Sarpanevasta.
Luulen ettei pelkkä kirjastosta lainaaminen riitä tämän kirjan kohdalla, vaan se on ostettava ihka omaksi.

Kirjan kirjoittaja Hanna Uusitalo ja kuvaaja Noomi Ljungdell ovat tehneet myös artikkelin Sarpanevan koruista Glorian Antiikkiin nro 8/2011.

Pitsiä

Herkkä ja hillitty Pitsi vuodelta 1967 on Pentti Sarpanevan ensimmäinen iso korukokonaisuus, siihen kuului aluksi jo 15 erilaista hopea- ja pronssikorua.
Pitsi saattaa hyvinkin olla myös Sarpanevan tunnetuin korusarja.
Aihe tulee vanhasta kankaan kirjontatekniikasta, Joutsenon revinnäisestä. Monesti Pitsiä sanotaankin revinnäissarjaksi.

Myöhemmin 70-luvulla Pitsiä käytettin koristeena myös ns. kodin koruissa, esim. hopealusikoissa, servettirenkaissa sekä maljakoiden pantakoristeena ja kynttilänjaloissa.

Sarjasta minulla on vain tämä sormus, mutta sekin paljon käytössä.
Ostoslistalla olisi vielä sellainen, jossa revinnäisaihe on neliönä.

Kauniita aterimia Turun Hopealta, design Pentti Sarpaneva.

Kuva vuosi 1975.

 

 

Maljakot ja kynttilänjalat olivat suosittuja merkkipäivälahjoja,

löytyy monesta kodista. Täältäkin, anoppilasta saatuja.

 

Googleta lisää kuvia hakusanalla Sarpaneva pitsi.

***

 

 

 

Ostin keräilymessuilta kulkemattomia vanhoja pääsiäiskortteja,

tänä vuonna siis tervehdykset postitse lähti vintagehenkeen !

 

  

Viikonlopun menovinkkinä ANTIIKKI- ja KERÄILYMESSUT Lahdessa,

Jokimaan ravikeskuksessa 30.-31.3.

Info täältä.

 

 

Auringonkehrä

 

Suurikokoinen Auringonkehrä on Pentti Sarpanevan tuotantoa

70-luvun puolivälistä.

Pidän erityisesti tämän sarjan sormuksesta. Paljon käytössä.

 

 

Kuva: laatutavara.com

Auringonkehrää on valmistettu myös korukivillä,

 tyypillistä Sarpanevaa oli jättää kiven pinta hiomattomaksi, röpelöiseksi.

Se tuntemattomampi Sarpaneva

Timo Sarpanevan isoveli Pentti Sarpaneva (1925-1976) teki mittavan uran Turun Hopean korusuunnittelijana, jossa aloitti v. 1967. Aiheet koruihin löytyi luonnosta ja kansanperinteestä. Koruja tehtiin sekä hopeasta, mutta etenkin pronssista.

Sarpanevan koruja löytyy hyvin kirpputoreilta, ja ovat helppoja tunnistaakin koska ovat lähes aina signeerattuja.
Korujen arvo on nousussa, joten nyt kannattaa napata talteen jos edullisesti löytää.

KAARNA -sarja on vuodelta 1969, siihen kuului monia osia, kuten muihinkin Sarpanevan koruihin; sormuksia, riipuksia, rannerenkaita, rintaneuloja jne.

Riipuksen löysin hintaan 5eur.
Oli tuuria, sillä vain sen verran oli käteistä mukana ja kirpparilla ei käynyt pankkikortti. Siis koru mukaan ja kassan kautta pois, muuta en voinut ostaakaan.

Mainoskuva 1970

 

 

 

 

Sarpaneva suunnitteli myös Kalevala Korulle ainakin pariin otteeseen,

niitä koruja nähtävissä täällä, kuvissa osa malleista, ei kaikkia.

 

 

Sarpanevan Kalevala Korun bysanttilaishenkisiä kaulariipuksia

 Eeva -lehdessä 1965.

 

 

P. S. Sarpanevan poika Stepan on kellosuunnittelija,

ankaran hienoja kelloja !

 

 

Sarpanevan korusarjojen esittely jatkuu...

Koru

Jonotin Pelastusarmeijan kirpputorin kassalla ja silmiini osui siinä tiskillä kalevalatyyppinen koru.
Koru oli alkuperäisessä rasiassaan (myyjäliike Uimola Oy, Seinäjoki),
ja aukaisin sen.
Korun takaa löytyikin nimi P. Sarpaneva.

No tunnistinhan sen sitten.
Ja vielä kun katsoin rasiaa tarkemmin, sisällä oli pieni painettu todistus siitä, että koru on Turun Hopean valmistama ja Pentti Sarpanevan muotoilema.

Koru on aika massiivinen, riipuksen pituus 9cm.
Mutta siksi niin hieno, olen käyttänytkin korua jo paljon.

Hintana oli 20eur, mutta minulla on kanta-asiakaskortti, niin hinnaksi jäi 17eur.
On varmasti arvokkaampi, mutta ihan samasta korusta en netistä hintaa löytänyt.