"Samperin hauskaa joulua!"

Minun lapsuuden joulukirja on sarjakuvakirja joulupukista joka tekee työnsä nöyränä, mutta ei kuitenkaan ole unelma-ammatissaan. Päästeleepä joulupukki ärräpäitäkin kun hommat ei suju. Kirjan viimeisessä kuvassa joulupukki osoittaa sanansa kirjan lukijalle: "Ja kai teillekin pitää sitä samperin hauskaa joulua toivottaa!"

Raymond Briggsin Joulupukki on vuodelta 1973, ja tykkäsin tästä lapsena todella paljon.

(Briggsin tunnetumpi lastenkirja on Lumiukko vuodelta 1978, joka piirroselokuvana on joka joulun vakio tv-ohjelma. Ja elokuvan tunnusmelodia Walking in the Air on aivan ihana.)

Ja koska Joulupukki sai niin hyvän vastaanoton, kirja julkaistiin useissa maissa, sai hän jatko-osan vuonna 1975. Nyt vietellään ansaittua kesälomaa Ranskassa, Skotlannissa ja Yhdysvalloissa, eikä pukki kommelluksiltakaan säästy.

Mitään muistikuvaa minulla ei ole milloin ja keneltä kirjat oli meille tullut. Nämä kuvien kirjat olen joutunut kuitenkin ostamaan kirpputorilta, koska ne alkuperäiset kotona olleet on hävinnyt. Onneksi olen löytänyt toiset tilalle, sillä nämä ovat ja pysyvät.

Koko rahan edestä elämyksiä

Kuvat vanhoista postikorteista ellei muuta mainita.

Särkänniemi silloin ennen, tilaa riitti.

 

Huvipuistokesä ohitse, suuret ja pienet ovat saaneet kokea enemmän tai vähemmän elämyksiä, enemmällä tai vähemmällä rahalla.

Tänä kesänä puhutti erityisesti Särkänniemen uudistettu hinnoittelu, yksittäisille kohteille (Koiramäki, akvaario, planetaario, delfinaario) kun ei ollut myynnissä erillistä kohdelippua, vaan vaikka yhdessä niistä käydäkseen piti ostaa ”koko paketti” eli Särkänniemi avain, aikuiselta 35/37e.

 

Monet jättivät käymättä ja suuntasivat halvempiin perhekohteisiin.
Nyt Särkänniemi myöntääkin mokanneensa, ja lupaa hinnoittelun muuttuvan ensi kesäksi.

Vaikka uusi Koiramäki ja koko Särkkä jäi tältä kesältä meiltä näkemättä ja kokematta kun ei vaan ehditty, on Särkänniemi tähänkin asti ollut hyvä retkikohde monipuolisen tarjonnan takia.

Mutta mistäs kaikki alkoikaan...

Jo v. 1959 Linnanmäen huvipuistoa pyörittävä Lasten Päivän Säätiö ehdotti yhteistyötä Tampereen kanssa, josko sinne laitettaisiin huvipuisto. Asiasta innostuttiin ja paikkakin katsottiin Ratinanniemeltä, hanke herätti kuitenkin vastustusta, ja asia jäikin sitten vuosikausiksi pöydälle.
Kaupunginisillä oli muitakin ideoita Tampereen matkailun edistämiseksi, kaupungin johdossa oli kalamiehiä ja syntyi ajatus akvaariosta, ja eläintarhastakin, kun Puolan ystävyyskaupungista oli saatu lahjaksi kaksi leijonanpentua.

Eläintarha perustettiinkin väliaikaisesti tyhjään teurastamoon v. 1964, kun tarhan sijoituspaikaksi aiotulla Särkänniemen alueella oli vielä asemakaava kesken. Eläimille tuli kuitenkin teurastamosta lähtö v. 1972, kun epäsopiva paikka suljettiin mm. kiristyneiden eläinsuojelumääräysten takia.

Kuntapomojen vierailu Usassa v. 1962 ja käynti paikallisessa planetaariossa teki suuren vaikutuksen miehiin, ja seuraavaksi alettiin miettiä tähtiteatterin saamista myös Tampereelle. Planetaario sopisi näppärästi akvaarion päälle.

Ratkaiseva vaihe ideamyllyssä oli kaupunginjohtaja Erkki Lindforsin

vierailu Kuopioon v. 1965, ja kun seurue lounasti Puijon tornin (rakennettu v. 1963) pyörivässä ravintolassa. Lindfors, joka pyrki aktiivisesti kehittämään Tamperetta, päätti että kaupunkiin oli saatava pyörivä näkötorni, ja Puijoa vielä korkeampi !

Enää puuttui sopiva paikka, planeetaarion paikaksi oli aiemmin väläytelty Särkänniemeä ja kallioisena se kävisi myös tornille.
Siitä alkoi selkiytymään koko visio; alueelle rakennettaisiin akvaario-planetaario, näkötorni ja tilaa jäisi vielä sille eläintarhalle ja tarvittessa ajatellulle huvipuistollekin. Alueelle ehdotettiin hotelliakin.

Akvaario-planetaarion edessä on ulkoallas, jossa polskutteli Stuttgartin eläintarhasta lahjoituksena saatu hylje Wilhelmi jo avajaisista lähtien. Myöhemmin seuraan saapui kaksi hyljettä lisää ja kaksi merileijonaa. Hylkeet olivat aikansa vetonaula ja keräsivät paljon uteliaita katselijoita. Kuvissa ihmisiä kerääntyneenä altaan reunalle. Näsinneulaa ei ole vielä rakennettu.

 

 V. 1966 perustettiin Tampereen Särkäniemi Oy ja rakennusten suunnittelu sekä akvaario-planetaariosta että näkötornista annettiin arkkitehti Pekka Ilveskoskelle.

Pohjoismaiden ensimmäisen akvaario-planetaarion avajaiset olivat 25.4.1969, yleisömenestys oli paljon odotettua parempi, lippuja näytöksiin oli varattu pitkälle eteenpäin ja lisänäytöksiäkin piti järjestää. Alkuperäinen vuositavoite saavutettiin jo kolmessa kuukaudessa. Sisäänpääsy oli 2,50mk, mitä pidettiin hiukan kalliinpuoleisena, lapsilta 1mk.

Planetaariokoneisto hankittiin japanilaiselta Minoltalta. Projektorilla pystyttiin heijastamaan 6023 tähteä katon puolipyöreään kupoliin, sama määrä mitä voidaan hyvällä ilmalla nähdä.
Planetaariossa syttyi tulipalo v. 1972 ilmeisesti oikosulusta, kupolin tähtitaivas tipahti lattialle ja alkuperäinen planetaariolaitteisto tuhoutui.

Akvaario-planetaarion jättimenestys vahvisti uskoa entisestään siihen että Särkänniemeä kannattaa jatkokehittää matkailun vetonaulaksi.

 

 

 Akvaariossa oli 20 suurta allasta ja 21 pienempää liikuteltavaa allasta. Suomalaisia kaloja, että eksoottisia harvinaisuuksia, yli sata erilaista lajia.

 

 

 Lapsena olen saanut kalakirjan, jossa kerrotaan että useimmat kirjan kalat ovat nähtävissä Tampereen Särkänniemen akvaariossa.

 

 

 

Juttu jatkuu...

 

Tietolähteet:
Kirjat: Tampereen historia 4, Näin muuttui Tampere, Se oli aikaa...60-luku Tampereella, 40 yhä hauskempaa vuotta-Särkänniemi 1960-luvulta 2000-luvulle.Lehdet: Avotakka 1971, Me naiset 1969, Pirkka 1976
sekä internet.

MAT-TI, O-TA TAT-TI

Aapinen v. 1950

Eilen saattelin oman lapsen ensimmäiseen koulupäivään, paikat ja kaverit ja opet tuttuja, joten mitään suurempaa jännitystä en huomannut. Helppo nakki.

No mutta omalla kohdalla olihan se hirvittävän jännää aloittaa koulu, jännitys vaan kasvoi kun Se päivä läheni. Maaseudun lapset eivät yleensä käyneet päivähoidossa kodin ulkopuolella, joten koulu oli ensimmäinen paikka missä joutui vieraan ihmisen ”hoiviin.”

Näin kävi myös minulle. Esikoulusta en ollut kuullut edes puhuttavan.

Mutta se oli sitä aikaa kun lapset saivat olla lapsia. Nyt tuntuu että liian varhain aletaan määrittelemään millainen lapsen pitää olla ja mitä pitää osata. Tämä alkaa vahvasti päiväkodissa, ja esikoulussa lapset pantiin jo tosi koville. Valtava ero kun miettii omaa koulunaloitustaan, jolloin aloitettiin ihan nollatasolta kaikki. Ja hyvin kuitenkin ehdittiin oppia.

Parakkirivistöä yläkoulun pihalla

Tämän päivän koulusanoja: sisäilmaongelmat, homekoulut, sädesieni, väistötilat, parakit. Seurausta 70-luvun rakentamisesta. Purkamista, ja epätoivoisia yrityksiä säilyttää edes jotain käyttökelpoista.

Pojan koulussa tilanne on hyvä, koululaiset ovat jo päässeet ihka uuteen rakennukseen. Vanha koulurakennus purettiin, ei ollut enää mitään tehtävissä homeen suhteen.

1977

Kun minä aloitin ala-asteen pienessä kyläkoulussa, ensimmäisellä luokalla oli neljä oppilasta, samassa luokkatilassa taisi olla luokat 1-3 ja toisessa luokassa 4-6. Koko koulussa oppilaita 39. Koulu kuitenkin sinnitteli oppilasmäärien sahatessa ylös alas vuosittain ja lopetettiin vasta v. 2006.

Oma poika meni alakouluun jossa on 560 oppilasta, 68 ekaluokkalaista, koululuokassa on 24 eka- ja tokaluokkalaista.

Omat aapiset ovat tallessa, Kirsi Kunnaksen Aikamme aapinen (1970)

ja Aikamme lukukirja 2 (1969).

Kirja-antikvariaatissa näytetään pyytävän tuosta aapisesta 30eur,

 tämä minun on kyllä vähän "koristeltua" laatua.

 

 

TURVALLISTA KOULUTAIVALTA KAIKILLE ISOILLE JA PIENILLE KOULULAISILLE !

 

"Eniten inhoan... käärmeitä ja oksennusta"

Koulutoverini -kirjan olen saanut ensimmäisen luokan keväällä -78, ja se on kiertänyt koululaiselta toiselle useana vuotena, myös samat henkilöt ovat päivittäneet tietojansa uudelleen eri vuosina. Oman opettajankin tiedot kirjasta löytyvät, samoin tätini ja siskoni.
Mutta tyttöjen juttujahan nämä olivat, kirjaan on uskaltautunut kirjoittamaan vain pari poikaa; toinen oli luokkatoveri ja toinen luokkatoverin veli.

Koulutovereiden inhokit ovat olleet ylivoimaisesti käärmeet ja oksennus, näin melkein kaikilla. Muita useammin mainittuja ovat sota ja humalaiset ihmiset, puliukot.

Ainakin kaksi henkilöä on nyt aikuisena siinä ammatissa, joka ollut toiveena myös lapsena.

Tässä vielä minun täyttämät sivut, jotain tietoja kumitin pois:

Murikan perhe

Voi miten olen onnellinen tästä kirppislöydöstä !
Ihan parasta luettavaa lapsuudessa. Lainasin ala-asteella koulun kirjastosta kaikki Musat ja murut ties kuinka moneen kertaan.
Kirjat on sarjakuvamaisesti kuvitettuja, hauskoja. Kirjoissa seikkailevat isä Luukas, äiti Luu-Luu, lapset Musa ja Muru, sekä alkukoira Nuija, hevonen Luupää ja lehmä Muurikki.

Ruotsalainen alkuteos Barna Hedenhös.
Suomennettuja kirjoja tuon egyptijutun lisäksi on Musa ja Muru Englannissa sekä Musa ja Muru Amerikassa. Kirjat ovat vuodelta 1971.

Kirjoista on tehty animaatiosarja Muinoset, joka tuli telkkarista v. 1974.

(Luulisin että myöhemminkin, kun muistan sen niin hyvin,

vai voisinko muistaa tuon -74, olin neljä.)

Kolmen kopla

Kaija Pakkanen, Marjatta Kurenniemi, Maija Karma

-siinä kolme kärkinimeä kun puhutaan kotimaisesta lastenkirjallisuudesta.

 Kaija & Marjatta kirjailijoina, Maija kuvittajana.

Erityisen suosittuja heidän tuotoksensa olivat 60-luvulla.

 70-80-luvuilla sekä kerronnassa että kuvituksessa puhalsivat jo ehkä hiukan "raikkaammat ja värikkäämmät" tuulet kun ulkomaistakin käännöskirjallisuutta tuli enemmän markkinoille.

Omasta lapsuudesta kaksi kirjaa heiltä, täytyy sanoa, että ei kuuluneet suosikkikirjoihin.

Kahdesta kukkopillistä tankkasin koulun johonkin juhlaan (en muista mihin), esitettäväksi runon.

Kaikkien kun piti lausua yksin joku runoesitys.

Runo meni näin:

"Oli lintu ja pieni laulu ja pihalla pieni puu.

Tuli siitä linnunlaulu ja linnunlaulupuu."

Tässä taas sitten sieltä suosikkipuolelta kirja.

 Sain sen oletettavasti jouluna -73, on sen vuoden painos ja sen
 vuoden uutuuskirja.

Kirjassa pahvilipukoita kääntelemällä voi koota ihan hupsuja tarinoita.

Uusintapainos olisi poikaa !

Tämäkin jo aika levähtänyt, viimeiset palaset puuttuu.

WSOY:n joulumainos, Kotiliesi-lehdestä 1973.

Pukinkonttiin v. 1974

Tässä tulee joululahjavinkkejä lapsille joululta -74,

kaikki kuvat on sen vuoden Anttilan joululahjaluettelosta.

Tuttua ?

Minulla on lapsena saatu Grimmin satukirja ja leffakone, ja sitten Aku Ankka kirppupeli, se on kotona vintillä.
Ja tietysti kestosuosikki sukupolvelta toiselle, Afrikan tähti, kelläpä sitä ei olisi ollut ?
On muuten pojan yksi suosikkipeli tällä hetkellä, hiukan vielä pelailee omilla säännöillä, mutta mitä siitä  =D

Sewing simplified

Vanha kirjasarja Kodin neuvokit, jota vielä 70-luvullakin myytiin ties monentenako uusintapainoksena, oli varsin kattava joka kodin tietokirjasarja.
Erityisesti naisväelle suunnatussa sarjassa oli ruuanlaittoa, ompelemista, kodinhoitoa, lastenhoitoa, sisustusta käsitteleviä oppaita.

SPR:n Kontista löytyi tänään neljä Kodin neuvokkia: Kapiokirstu, Neuleita tytöille, Neuleita pojille, Minäpä ompelen itse.
Hinnat 1,80e/kpl, mikä ei ollut minusta paljon Kontin hintatasossa.

Ostin vain ompelukirjan, se on vuodelta 1957.
Kirja on varmaan ollut jonkun koulukirjana kun siellä on merkintöjä lyijykynällä ja tekstejä: "luetaan kokeisiin".
Kirja on siis puhdasta ompeluoppia pukuompelun hengessä. Mukana oli kaava-arkki ja silkkipaperiarkki jossa oli muodollinen teksti käyttötarkoituksesta: "Henkilökohtaisia mittoja vastaavan kaavan muodostamista varten."

Mainos kirjasarjasta Kotiliesi-lehdessä v. 1969.

Olisi kiva löytää kirjat: Näin puen lapseni ja Kätevä sisustaja.

Oi muistatko ? Osa 2

Näyttävät korut puusta ja muovista ?

Ufox ilmankostuttimet retroväreissä ?

Joku kertoi tehneensä vanhasta Ufoxista "säilytysrasian" poistamalla sisälmykset.

Nykyään vähän uudistettua mallia saatavissa vielä harmaana ja valkoisena.

Ehdoton kesäleikkien somistus, inkkaripäähine.

Fokus tietokirjasarja.

Nököttää meillä kotona vieläkin kirjahyllyssä.

Painekattilat.






Karvaiset päälliset autonpenkkeihin ?

Tai tekonahkainen ratinsuojus ?

Laponie kasvojenhoitosarja.
Pari muuta suosittua sarjaa

olivat Endocil ja Tokalon.

Miehet suihkivat Menneniä

tai Barracudaa.

Plaston hepat ?

Voi paimentolaismatto ! Ihanahan se oli. Niin kauan kuin se muuttui harmaaksi nukkaläjäksi.

Kotonani ollut paimentolaismatto matkasi värjättynä opiskelija-asuntooni, 90- luvulla myin sen kirpputorilla kymmenellä markalla monen vuoden pölyt keränneenä.....

Kreppiverryttelypuvut.

Karavaani-kaariteltat ?

Toinen hittiteltta oli kupoliteltta, alunperin Soputeltta,mutta sitä kopioitiin ahkerasti.

Con-Tact- tarramuovit ?

Kuvat: Anttilan tuoteluettelot ja Kotiliesi-lehdet 70-luku

Korkealta ja kovaa

Nuottikirja Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään, mukana säestys-CD 38:lle kappaleelle.

Laulutunneilla laulettiin kovaa ja korkealta, opettaja polki urkuharmonia sen kuin naisvoimilla jaksoi.
Laulettiin paljon kansansävelmiä, maakuntalauluja, virsiä.
Sitten jotain lastenlauluja, ainakin Mörrimöykkyä, Täti Monikaa, Jänöjussin mäenlaskua.
Ja tietysti kevät- ja joulujuhliin opeteltiin monta aiheeseen sopivaa laulua esitettäväksi kyläläisille.

Musiikkirjat on vuodelta -79 ja -74.

Mitään nuottiopetusta en muista koulussa saaneeni, aina vain laulettiin ja laulettiin, opettelin itse nuotit Tie musiikkiin- kirjasta ja katsoin Viuluviikareita. Sain sen ajan muotisoittimen, melodikan soittopeliksi ja sitten myöhemmin pikkuisen pattereilla toimivan "pianon". Ystävälläni oli myös melodika ja jotain duettojuttuja koulussa esitettiinkin.

Yleisesti 1970-luvulla ilmestyi uusia laulukirjoja, jotka veivät opetusta uuteen suuntaan, kansainvälisempään. Laulutunnit muuttuivat musiikkitunneiksi, oppisisältö muuttui. Musiikkikirjoihin otettiin mukaan suosittua, suuren yleisön kuuntelemaa ja levylistoillakin näkyvää musiikkia. Alettiin laulaa englanninkielellä.
Musiikkiluokista ja -lukioista tuli suosittuja.

Valitsin kirjasta Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään yhden hitin,
venäläistä alkuperää, Taljanka yhtyeen Huopikkaat vuodelta 1978.
Kyllä sitä rallateltiinkin. Sanat on ihan höpsöt.


Huopikkaat
Ystäväin mua odottaa joka ilta portilla, mut niin paukkuu pakkaset, ettei riitä sukkaset.
Kohta kullan luo käy tie -missä huopikkaani lie ?
Oo-oo, täytyy löytää huopikkaat.
Huopikkaat, huopikkaat, äiti koettaa piilottaa.
Sama se. Löydän ne. Terve vaan mua ootetaan.