"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

5. tammikuuta 2010

Perhesiteitä


Olin eilen ostoksilla piiitkästä aikaa ystävättäreni kanssa, kävimme tällä kertaa kaikkialla muualla paitsi lastenvaatekaupoilla, joten haksahdimmekin Marimekon aleen, josta sai kaupan päälle uusimman Olivia lehden.

Lehdessä oli juttu perintösormuksista, että miten ne muistuttaa kantajistaan ikuisesti, ja kuinka uudella omistajalla sormuksen tarina jatkuu.
Oli esitelty kuusi erilaista perintösormusta tarinan kera.



Minulla on kaksi ns. perintösormusta, toinen on aivan sileä ohut simppeli kultarinkula, joka on isovanhempieni vihkisormus,
ja sitten on tämä kuvan tätini kihlasormus.
Se on hyvin tyypillinen 60-luvun sormus, suuri, pitkänomaisella kivellä.

Vihityn parin avioliitto hajosi jo ennen syntymääni. Sormuksen sain joskus 20 vuotta sitten ja se on ollut siitä asti sormessani normaalikäytössä.





60-luvun hopeisilla designkoruilla on kysyntää.
Tässäkin kuvassa on noita pitkäkivisiä koruja. Minä kyllä tykkään.
(Juttuun liittynyt nettisivu on jo poistettu.)




Jalometallituotteiden valmistajaleimat ja vuosileimat saa selville Tukesin sivujen taulukoista, varsinkin vanhempien tuotteiden kohdalla on kiva tietää kuka valmistanut ja missä ja milloin.



Ja mitäs sieltä Marimekosta sitten, no lisää Sanna Annukkaa...kun "halvalla" sai !

5 kommenttia:

mude kirjoitti...

Mähän olen syntynyt jo 60-luvulla, nää korut on niin tuttuja mummolta ja äidiltä.

Tuntui pienen sormen alla niin kivalta, pitkulainen sileä ja viileä kivi...

Rintaneulat on myös jääneet mieleen, niitä oli ihan joka naisella!

Toivottavasti äidillä on vielä jotain tallella...

n i n n u kirjoitti...

Mun äidillä on kanssa korurasiassa pari ihanuutta 60-luvulta.

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on vihkisormuksena oman mummini vihkisormus - sileä kultainen kera pienen timantin. Sieltä löytyy nyt sit hääpäiväkaiverrukset v.1939 sekä v.2005

Katja kirjoitti...

MInulla on käytössä isän tädiltä perityt Liisa Vitalin kultakorut. Pitkän kaulaketjun äitini jakoi meidän siskosten kesken ja siitä teetettiin molemmille uudet korut. Nyt tuota sarjaa taas saisi, mutta ei ollut sellaista osaa kultaisena josta pitäisin.
Itse en välitä niin hopeakoruista vaikka ovatkin hienoja.

Bullukat kirjoitti...

Ihanaa, kun sä löydät aina kaikkea kivaa meidän muiden iloksi. Tuo sormus on todella tutunnäköinen. Harmi,etten sellaista omista.