Rakkaat vanhat tavarat

Mitä vanhemmaksi tulee, sen enempi rakkaimmiksi käy sukulaisilta saadut henkilökohtaiset esineet.
Sormissani on aina tätini kihlasormus vuodelta 1965 sekä mummuni ja ukkini vihkisormus 1937.
Auta armias jos ne hukkuisivat.



Rakkaaksi on tullut myös pikkutyttönä mummulta saama kaulakoru, se tuli yhtenä jouluna ja silloin en sitä osannut arvostaa, lelut vain kiinnosti.
Onneksi koru on säilynyt tallessa.
Takapuolella on teksti P.SARPANEVA ja olen luullut korun olevan Pii Sarpanevan käsialaa, mutta netistä löytyi tietoa, että onkin Pentti Sarpaneva kyseessä.




Vitriinissä paikan on saanut myös toisen mummun nimikoidut kihlalahjalusikat vuodelta 1933 alkuperäisessä kotelossaan sekä ukin taskunauris.

Kello on vielä toimiva jos sitä vaan vetäisi säännöllisesti.

Lusikat kaipaisivat puhdistusta, mutta annan olla ne noin ajan patinoimina.

Valokuvassa mummuni vanhempiensa kanssa, kuva noin vuodelta 1915-16.