Ei tervausta - ei voitelua

Missä se lumi on ? No täällä !
Jos lapsuuden kesät olivat aina lämpimiä ja aurinkoisia,
niin kyllä talvetkin olivat lumisia !
Nyt sitä lunta sitten on, välikausivaatteet pakattu odottelemaan kevättä. Pitkäänhän niitä saikin käyttää.

Vaikka mua ei kyllä haittaa lumettomuus, mutta lapset kaipaavat lunta,
niin ennen kuin nytkin.
Lapsena tuntui että joulu ei ole OIKEA joulu, jos ei ole lunta.

Ennen talvesta riemuittiin esim. näillä:

Anttila 1974

"Korkealuokkaiset sälesukset, ruokosauvat ja hienot säädettävät kantasiteet. Suksissa kulumaton Plastone-pohjakäsittely. Ei tervausta eikä voitelua."

Joka kengän -sukset, vilttitossuissakin muistan itse hiihdelleeni.
Tosin huonosti, kun vilttareissa eivät nuo siteet pysyneet.
Ruokosauvat on kyllä nostalgiset !

Anttila 1976

"Ice Hawk -jääkiekkoluistimet, kengät kanadalaisen lestin mukaiset, anatomisesti oikein muotoillut. Hyvää nahkaa. Kanadalainen NHL Pro-terä."

Anttila 1973

"Rajuun peliin kunnon Jofa-välineet !
Suomen jääkiekkoliiton hyväksymä malli. Suojaa hyvin päätä joka puolelta. Iskunkestävää, kevyttä muovia. Sisällä iskuja vaimentavat nailonpäällysteiset tyynyt."

Tietokysymys: Kuka tehokas jääkiekkoilija on mainokuvassa vasemmalla ?

Minisukset tulivat markkinoille talveksi 1969-70, oikein itsensä "Eero Mäntyrannan testaamat ja hyväksymät."
Sarviksen yleisahkio (pulkka) tuli 1967. Käsittääkseni vieläkin samalla muotilla tehdään pulkkia, liekö sitten Orthexilla nykyään. Tietoa ?
Hurjimmat kaverit  laskivat puisilla kelkoilla ratilla tai ilman, jarrulla tai ilman.
Joka lapsen toivelahja Stiga Snow Racer tuli 70-luvun puolivälin jälkeen.

Liukureita ei vielä ollut (ainakaan meillä), apulantasäkillä laskimme peppumäet. Se olikin hyvä siinä, tarpeeksi iso ja kestävää paksua muovia.
Potkukelkka oli ehdoton kulkuväline maaseudulla, jossa teitä ei hiekoitettu. Minulla oli lasten kokoa oleva sininen.

Ballyt

Kuva: plastex.fi

Plastex on tuonut 75-vuotisjuhlansa kunniaksi uustuotantoon tuttua vanhaa muovia.

Kierrekantiset jämäkät Bally -säilytysastiat olivat suosittuja 70- ja 80-luvuilla.
Nyt näitä retropurkkeja löytyy kolmessa koossa, läpinäkyvät purkit, kansien väreinä punainen tai savu. Myös kylkipainatuksella löytyy, ainakin Citymarket mainostaa näin lehtisessään. (Tuli tänään postissa.)

Ainoa Ballyni, beigen värisenä.
Säilyttää todellakin aromit sisällään,
kuten Ballyn mainoksessakin luvataan.
Tuo purkki tuoksuu niin voimakkaasti
kahvilta, että siellä luulisi vieläkin
olevan kahvia tallella, vaikka niin ei ole ollut vuosikausiin.

S-pata

-Finnish design-

S-pata eli Sarpaneva-pata. Suunnittelija Timo Sarpaneva.

Valmisti Rosenlew & Co. Tuotannossa 1960-72.

Vetoisuudet 2 ja 3 litraa.

 Emalipinnoitteena punainen, mattamusta, musta (vuosina 1961-63, 1968-72)

 sekä oliivi, joka oli käytössä vain 1960.

Esittelin anopille omaa Saturnustani ja kävi ilmi, että anopilla on häälahjana saatu Sarpanevan pata, hänpä antaa sen minulle ! Tällä viikolla pata meille sitten muutti ja ihana on.

 Puukahvaa ei ole käytetty koskaan, pataa on.

On tuo emali vaan todella haurasta käsitellä, tiskatessa pikkaisen kolahti padan korva tiskialtaan kylkeen, niin krapsuhan siitä emaliin heti tuli.

Kansainvälisestikin palkittu pata on yksi Suomen designklassikoista,

 päässyt postimerkkisarjaankin v. 1998.

Älä heitä kassia luontoon

Aina jostainhan nämä bloggausideat lähtee, tämäkin.
Selailin nettiä ja huomasin että  Anttilan 70-luvun paperikasseista pyydetään jo 5 euroa. Käytetyistä, kunto tyydyttävä.

Meillä on vintillä vanhoja muovikasseja vaikka kuinka, en ole ajatellut niitä rahasampona :)

Näistä parista kassista sainkin aasinsillan Lahden pieneen tavaratalohistoriaan !

Lahden Sokos oli 20 vuotias vuonna 1976. Silloin se sijaitsi vielä Rauhankadulla ns. Valtakulman korttelissa, jossa oli myös hotelli ja ravintola. Muistan hyvin Sokoksen, erityisesti kun rappusia noustiin tasanteelle, jossa oli leluosasto ja kahvila.
Nykyiselle paikalleen tavaratalo siirtyi 1983.

Hotellin mainos 1970.

Asko Tavaratalo avattiin Lahteen v. 1962 Aleksanterinkadulle, nykyisen CitySokoksen paikalle. Siellä myytiin siis kaikenlaista tavaraa mitä nyt yleensäkin tavarataloissa, elintarvikkeitakin, vaikka Asko olikin tunnettu huonekaluistaan. Huonekaluja myytiin AskoCentereissä ja huonekalumyymälöissä.

Asko oli Aleksanterinkadulla kutakuinkin 70-luvun loppuun. Tavaratalossa oli Abella -niminen vaatetusliike, varsinkin sieltä jäänyt ostosmuistoja.

Toinen tällainen Asko Tavaratalo oli Jyväskylässä.

Lahti n. vuosi 1968-69

Kävimme usein ostoksilla myös Paavolan Citymarketissa (on Suomen ensimmäinen K-citymarket, avasi 1971),
Anttilassa joka sijaitsi silloin Vesijärvenkadulla ja
Centrumissa nykyisen Trion kohdalla.
Centrumista ostin vielä ihan sen olemassaolon loppumetreillä v. 1989 ensimmäiseen omaan vuokrakotiin paistinpannun.

Pandan kassi on varmaan vanhin minkä löysin,

kärsi kylläkin pesussa,

en tiennyt, että tuo painatus ei kestä vettä !

Suomalaista

Suomeen -paperimaahan- tuodaan joululahjapaperia rekoittain mm. Ruotsista, Saksasta, Italiasta, jopa Yhdysvalloista.
Mutta mutta, ONNEKSI on kotimaistakin tarjolla.
Lempäälässä toimiva Pyroll -konserniin kuuluva Pyrollpack on Suomessa ainoa joululahjapaperien valmistaja, joka tekee paperinsa aina mallien suunnittelusta lähtien itse.

Ottavat uustuotantoon ilahduttavasti myöskin vanhoja malleja, viime vuonna heillä oli enkeliaiheista paperia, jonka malli oli 70-luvulta.

Tänä vuonna valikoimassa on kuvan kynttiläaihe, joka on niin retrohtava, että varmaankin myös sieltä 70-luvulta. (Kysymys siitä lähetetty Pyrollpackiin.)


Pyroll paperineen mukana myös Suomalainen joulu -kampanjassa.

 Joulupapereita Anttilan luettelossa 1974.

(Miksi joulupaperitkin olivat paljon kauniimpia 70-luvulla...)

Keräilijän aarteet -kirjasarjasta kuuluu jälleen hyvää.

Nyt jo seitsemännessä osassa ovat esittelyssä vuorossa

 Suomalaiset lasimaljakot.

Kirja esittelee runsaat 200 lasimaljakkoa 1850-luvulta nykypäiviin

– puristelasia, kristallia ja taidelasia, uniikkiesineitä ja sarjatuotantoa.

Lahjavinkki !

Zemi zemi

 Tapettia.
 Kerrankin, hakusessa on ollut edes jotain "kivaa" kuosia.
 Kaksi avaamatonta rullaa punaista sydäntapettia 1eur/kpl.

"Zemi Tapet", ruotsalaista lienee. Suomalaiselta Winteriltä löytyi samanlaista tapettia. (Avotakka 1977.)

Luonnollinen väri, skannattuna.

 

 

Makasiini 1980

 

Meillä on hienoa kotimaista tapettiteollisuutta, Pihlgren ja Ritola Oy on vanhin edelleen toimiva suomalainen tapettitehdas.
Heidän tapettivalikoimansa on laaja, tehdas on erikoistunut vanhoihin design- ja tyylitapetteihin.
Tapetteja ovat suunnitelleet mm. Birger Kaipiainen, Ritva Kronlund, Maaria Wirkkala ja Yki Nummi.
Tästä linkistä voi katsoa tehtaan 60- ja 70-luvun mallit.

Kuva: Pihlgren ja Ritola Oy