Aarikka mobile

Aarikan metalliset mobilet ovat olleet suosittuja sisustusjuttuja varsinkin 1980- ja 1990-luvuilla. Niitä käytettiin mm. ikkuna- ja tilakoristeina, oli useita erilaisia malleja. Joulusesonkiin tehtiin tähti- ja enkeliaiheisia.
Muistanpa itsekin ostaneeni ensimmäiseen omaan kotiin Aarikan Kevätperhoset mobilen 80-luvun lopulla. Ja tälläkin hetkellä meillä katossa roikkuu Aarikan mobile.
Kirpputoreilla vanhempi Aarikka on aina hyvä myyntiartikkeli, mobileille löytyy helposti ostajia. Ohut metalli vaan tuppaa taipumaan helposti, joten mobilen pitää olla hyvässä kunnossa. Mutkalle väänneltyä ei osta kukaan.

Sydänystävä-mobile, metallia ja muovia, suunnitteluvuosi 1974, suunnittelija Kaija Aarikka 

Kaija suunnitteli ensimmäiset mobilet jo 70-luvulla. Ne olivat yksinkertaisia, sydämiä, palloja ja renkaita, kun myöhemmät taas runsaita moniosaisia, erilaisia yksityiskohtia roikkui ketjujen päissä. Tyylistä tunnistaa onko vanhempaa vai uudempaa.

Kierrätyskeskuksessa joulupallojen sekaan oli laitettu Sydänystäviä. Ajateltu siis olevan kuusenkoristeita, ja voihan niitä sellaisina käyttääkin. Pallokorista löysin neljä sydäntä, ja niiden hinta oli 10 senttiä kappale. Taidanpa laittaa itsekin ne joulukuuseen.

Tämä meillä nyt katossa, nimeä tai suunnitteluaikaa en löytänyt Aarikan museosta.

Mennyttä tyyliä

En ole sataan vuoteen laittanut mitään vaatekuvia tänne, no vaatteita en ole enää ostellutkaan ja vanhatkin on kutakuinkin myyty.
Ne mitkä jäljellä, ovat olleet käytössä lähinnä sukujuhlissa.

Tämä oletettavasti 60-luvun iltapuku kummipojan rippijuhlissa. Kuvassa myös rakkaita koruja, mummon rintaneula, ja äidin rannekoru jonka isäni oli ostanut äidille hyvin pian heidän aloittaessaan seurustelun.

 Juhlissa asua kehuttiin kovasti, ja onkin suosikkini joka tulee pysymään kaapissa.

 Kuva puvusta kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Tämä siskoni 50-vuotisjuhlissa.

 Perintökoruja myös tässä,

 anopilta saadut Liisa Vitalin Pitsi-korut, 70-luvun aidot vanhat.

Yksi eri puku oli vielä tädin 70-vuotisjuhlissa, siitä ei ole autenttista kuvaa,

 mutta se oli tämä pitkä Vanessa mekko.

Nyt syksyllä pari potentiaalista retromekkoa roikkui lahtelaisen Steinerkoulun hyväksi järjestetyllä kirpputorilla, ja kun koot olivat oikeat, nappasin mekot mukaani. Hinta kahdesta oli viisi euroa.
Toinen oli kotimainen tuotemerkillä Mekkomarja ja toinen ruotsalainen iltapuku merkkiä Smarty Modeller.

Tämä ei ole niin hienostunut malliltaan, mutta jotenkin niin ruotsalainen, kauluksellinen, edessä on liehukkeet jotka on kait tarkoitus solmia rusetiksi kaulan alle. Näin tein.

 Jaa-a, aika näyttää tuleeko käytettyä missään vai ei.

Neodyymi maljakko

Tällä viikolla olenkin jo ollut joulutunnelmissa, sillä kierrätyskeskuksessa (Patina Lahti) on jo laitettu joulutavarat esille.
Myymälä muuttaa vuodenvaihteessa niin aloittivat ajoissa koska joulutavaraakin on niin paljon, ja tupa pitäisi saada tyhjäksi. Laittelevat esille uutta päivittäin.
Satuin juuri tiistaina olemaan myymälässä kun tavaroita nosteltiin rullakoista pöydille. Löysinkin monta kivaa juttua heti verekseltään, ja hinnathan eivät tuolla päätä huimaa, kymmenestä sentistä alkaen saa koristeita ja kynttilänjalkoja.
Mutta en nyt viitsi ihan vielä laitella tänne noita ostoksia kuitenkaan, elellään nyt vielä tätä kaunista lokakuuta.

Kontista tein hyvän löydön kolmella eurolla, iso maljakko (25,5cm) oli jäänyt henkilökunnalta tunnistamatta, enkä ihmettele, kun aika tuntematon maljakko on kyseessä.
Tämähän on se yksi Nuutajärven lasin anonyymeista maljakoista, vailla suunnittelijaa vailla nimeä. Kansan suussa kutsutaan "kierteeksi."

Väri on ametisti (liila) ja lasi on neodyymia, joka vaihtaa väriä kylmässä valossa, esim. loisteputken valossa siitä tulee sininen.
Tästä on jo aikaa kun en tiennyt neodyymista vielä mitään, ja oli yhdet Nuutajärven lilat lasit käytössä, ja kerran iltasella sytytin keittiön työpöydän loisteputken ja lasi sattui olemaan siinä alla. Katsoin että mitkäs uudet lasit meille nyt on tullut! Mies yllättänyt. Mutta samathan ne oli muuttuneella värillä.
Neodyymilasin arvosta en osaa sanoa, katsotaanko arvokkaammaksi verrattuna muuhun värilasiin.

Hyvää viikonloppua ja syyslomaa!

Minä juon nyt kahvia!

Tästä Harri Holkerin tokaisusta "Minä juon nyt kahvia!" on tullut lentävä lause, jota kuulee heiteltävän aika useasti. Holkeri oli lievästi närkästynyt toimittajien kyselyistä, kun halusi keskittyä kahvikupposeensa laivaristeilyllä v. 1990. Tuo videoklippi löytyy Youtubesta.

Ja kahvinautintoon kuuluu myös kaunis kattaus, kahvipannuineen.
Tässä minulla on kaksi pannua jotka ovat jo ohittaneet värikkään retroajan, 80-luvun kolkutellessa vanhoista värikkäistä koristeluista luovuttiin, ja tilalle otettiin hempeämpiä sävyjä ja koristeita. Pannuja oli jopa pastellin sävyissä.

Arabia emalin Roosaruusujen suunnittelija on tuntematon, valmistus on ajoitettu noin vuosien 1977-1984 välille, tarkkoja vuosia ei ole tiedossa.
Olga Osolin Myrna kuviointi onkin tuttu jo 30-luvun posliiniastioista, mutta oli edelleen tuotannossa. (Lopetettiin vasta 2005.)
Kuka lienet keksinytkään yhdistää tähän vanhaan sarjaan emalisen kahvipannun vielä 80-luvulla?
Myrna pannun kerrotaan tulleen markkinoille jouluksi 1982. Kultaukset toivat pannuun juhlavuutta.

Näissä uudemmissa pannuissa on se hyvä puoli, etteivät ole vielä loppuun käytettyjä mökeille ruostumaan unohtuneita, vaan ovat yleensä täysin käyttökuntoisia.
Yksi vika tosin löytyy, kahvojen maali ei ole pysynyt, kehityksessä menty tapapakkia sillä ainakaan minun yhdestäkään vanhasta 70-luvun kahvipannusta ei ole kahvoista maalia pois. Joku sanoi myös että kahvojen maali ei ole kestänyt astianpesukoneessa pyöritystä. Oliko tehtaalla testattukaan, jos oletettiin että pestään käsin.
Tässä minunkin Myrnassa on kahvasta valkoinen maali kokonaan pois, mutta aion maalata sen uudelleen. Roosaruusuun riitti pieni paikkailu mustalla tussilla.

Kumpainenkin on löytynyt FIDA kirpputorilta, Roosaruusu maksoi 12 euroa ja Myrna 6.50 euroa.
Ja kaffet niihin voi laittaa tulille vaikka heti.

Kahveikasta viikonloppua!

TIPS! Kannattaa seurailla minun Instagramtilin tarinat -osuutta, laittelen sinne lyhyitä videojuttuja kirppisostoista, välillä kuvaan paikan päällä kirpputorilla jos jotain kiinnostavaa tavaraa osuu kohdalle.

Jotain haluttua

Minun tämä keräily perustuu kirppislöytöihin, hetken ostopäätöksiin, edullisuuteen. En käy huutokaupoissa tai osta netin kautta. Ei ole mitään sellaista, että joku tietty juttu olisi saatava lähes hinnalla millä hyvänsä.
Mutta haaveita on ollut joistakin esineistä, että ton mä vielä joku päivä ostan jos vaan kohdalle osuu.
Ja nyt on tällaisia kohdalle sattuneita ollut tänä kesänä useampi. Ja koska yllättäen tuosta äidin kuolinpesästä irrotettiinkin vähän rahaa meille perillisille, pystyin muutaman ylimääräisen kympin käyttämään keräilyyn.

Nämä esineet on ostettu siis suht normaaliin kirppishintaan. Osa itsepalvelupöytäpaikoilta, joten niistä en voinut tinkiä.

Minulla on jo ennestään Arabian Valencia -sarjan iso leikkuulauta, joten tämän pienen pyöreän olen toivonut saavani myös. Valencian arvostus taitaa nousta koko ajan, ainakin hinnat nousseet.

Kissakannu! En muuten juuri perusta Arabian maitokannuista, mutta haaveena on ollut saada joko lehmä- tai kissakannu, irtopäällä. Ja ehkä tykkäänkin enemmän tuosta kissasta.

Nuutajärven Kastehelmi maljakko/kynttilänjalka nimenomaan turkoosina. Tämä väri on vaan niin kaunis. Muut värit eivät kiinnosta. Värittömän myin juuri keväällä pois kun en vaan tykännyt.
Kun nyt tehdään kaikenlaista Kastehelmeä uustuotannossa, voisi tämänkin esineen herätellä henkiin. Muotit lienee tallessa.