"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

21. elokuuta 2018

Toinen sotamatka

Kerron ja laitan muistiin vielä tähän ukin veljen sotataipaleen, joten jos nämä sotajutut ei kiinnosta, niin odottele seuraavaa postausta.

En ole koskaan edes nähnyt ukin veljestä valokuvaa, tai kuullut muutakaan hänestä kerrottavan, netistä löytyy esim. Sotasammosta sodissa kaatuneet, josta on luettavissa mm. hänen ikänsä, ammattinsa sekä lasten lukumäärä.
Mietiskelin, että missähän hän oli talvisodassa ollut, samoissa ukin kanssa?


Kantakortit Kansallisarkistosta saapui tutkittaviksi, ja henkilö olikin kuulunut nostoväen II luokkaan, joka tarkoittaa sitä, että hänet oli kutsunnoissa vapautettu rauhanaikaisesta varusmiespalveluksesta ja reservistä. Vapautukseen saattoi johtaa esim. joku terveydellinen seikka. Koska henkilön kuolemasta on kulunut yli 50 vuotta, sain myös potilasasiakirjoja (varusmiespalvelukseen liittyviä), joissa kerrottiin hänen toisen korvansa olleen kuuro. Tämä mahdollisesti on ollut syynä vapautukseen.

Talvisodan kuluessa helmi-maaliskuussa miespulan kasvaessa päätettiin nostoväen II luokka kutsua uudelleen tarkastukseen, jotta saataisiin lisää miehiä kenttäarmeijaan, talvisotaan kuitenkaan tämä erä ei enää ehtinyt.
Näin ukin velikin määrättiin astumaan palvelukseen, kutsunnoissa hän oli talvisodan päättymispäivänä 13.3 ja varusmiespalveluksessa ajalla 20.3.1940-19.10.40.

Jatkosodassa veljekset olivatkin sitten samassa komppaniassa.
Veljen sotataival jäi kuitenkin vain kuukauden mittaiseksi, kun hän kaatui Raja-Karjalassa Salmin kirkonkylän valtausoperaatiossa heinäkuussa 1941. 
Niin surullinen kohtalo hänellä kuten monella muullakin, joutui sotaan oikeastaan ”kylmiltään” ja sitten kävi näin. 
Kesän aktiivisen hyökkäysvaiheen aikana kaikkia kaatuneita ei lähetetty kotiseurakuntaan vaan heidät haudattiin läheisille sankarihautausmaille, velikin sai ensimmäisen leposijansa Salmin sankarihautausmaasta. 
Tilanteen normalisoituessa vainajat nostettiin ylös ja siirrettiin sitten syksyn-talven aikana kotiseuduilleen. Hautausavustuksen myöntämispäivän perusteella uskon veljen tulleen kotiin ensimmäisessä lähetyksessä 31.10.1941. Kaatuneiden evakuoimiskeskuksetkin pitivät sotapäiväkirjoja joissa kerrotaan näistä välihautauksista ja kotiin siirroista. Kaikkiaan Salmin sankarihautaan laskettiin yhteensä 1640 sankarivainajaa. (Tietolähde SPK 26306)

Ensi kerralla kun käyn kotopuolessa hautausmaalla, vien kukkasen muistona myös ukin veljen sankarihaudalle.
Kiitos Isänmaan puolesta taistelleelle.

Sotavalokuvista etsin tähän Salmissa otettuja kuvia.
Teksti ja kuvat: SA-kuvat

Salmin hautausmaalta. Uusi laaja sankarihauta.

Salmin sankarihautausmaa

Yleiskatsaus Salmin kk

Salmin asukkaiden kärkijoukko on palannut kotiseudulleen jälleen.

Salmin kreikkalaiskatolinen kirkko ryssien jäljiltä.


3 kommenttia:

tintti kirjoitti...

Mielenkiintoisia valokuvia! Äitini oli syntyjään Salmista, hänen ukkinsa oli tuossa ortodoksikirkossa diakonina.

PiipeA kirjoitti...

<3

Rinotinto kirjoitti...

Mummoni oli syntyisin Salmista!